Kun liikunta muuttui lääkkeestä uhkatekijäksi

Uudet rajoitukset – tai siis niiden laatijat – laittoivat monessa paikassa liikuntahallien ja kuntosalien ovet kiinni aikuisilta. On ollut vaikea ymmärtää, että paikka, jossa Euroopasta kerätyn tiedon ja THL:n matalan tartuntariski-arvion vastaisesti evätään ihmisiltä pääsy. On jotenkin silkkaa hulluutta sulkea sellaiset palvelut ja mahdollisuudet, jotka edistävät ja tukevat ihmisten hyvinvointia. Juuri aikana, jolloin on toitotettu, että riskiä vakaville sairastumisille lisäävät liikalihavuus ja monet sellaiset perussairaudet, joita nimenomaan liikunnalla voidaan ehkäistä. Vielä hullumpaa on se, että joku keksi, että baarit voivat olla päiväsaikaan auki.

Kuka näitä ohjeita ihan oikeasti laatii? Virkakoneistossa joku Irma ja Kyösti (nimet keksittyjä), poliitikot vai kuka?

Vastuu siitä, että ihmisten mahdollisuutta kuntoiluun rajoitetaan, kaatuu lopulta aina veronmaksajien niskaan. Vastuu kaatuu siis juuri niiden niskaan, joiden tekemistä nyt rajoitetaan – unohtamatta tulevia sukupolvia.

Yli 60 % suomalaisista on ylipainoisia. Yli puolet, eikä trendi ole paranemaan päin. Yhä useampi nuori on huonossa kunnossa. Tämä tulee lisäämään kuormaa julkisissa menoissa.

Kaikki tieto ihmisten hyvinvoinnista on saatavilla. On laskettu kuinka paljon ihmisten liikkumattomuus veronmaksajille maksaa, ja silti liikuntapaikat halutaan kiinni. Samaan aikaan baarit saavat olla auki ja juomatarjoilu varmistettu klo 17 asti. Hei, missä järki?

Miksi tällaisiin epäloogisiin ja epäoikeudenmukaisiin rajoituksiin ajaudutaan? Miksi rajoitukset suunnataan omasta toimintakyvystään huolta pitäviin veronmaksajiin? Puutonoksa vastaa: Koska se on ainut kohderyhmä, joihin rajoitukset uskalletaan suunnata.

Kokonaisvaltaisesti hyvässä kunnossa oleva veronmaksaja kestää iskut ja rajoitukset, vaikka se sanalla sanoen vi%€ttaa. Ei työssäkäyvällä ja itsestään huolta pitävällä ole aikaa lähteä kapinoimaan rantatielle muiden kohtalotovereiden kanssa tai huutaa pää punaisen Twitterissä. Se korkeintaan kirjoittaa blogia, kuten Puutonoksa, ja miettii, että vit&#u, on kyllä paskaa tämä touhu.

Kun ihminen voi fyysisesti hyvin, niin mieli voi myös (tai vastaavasti toisinpäin). Tästä syystä on poliitikkojen helppo kohdistaa rajoitukset juuri heihin. ”Voiko vitutukseen kuolla?”, kysyi Paavo Väyrynen. Varmaan joku voi, mutta itsestään huolta pitävän kohdalla riski on melko matala, joten varmin ratkaisu on suunnata rajoitukset heille. Näin veronmaksajia jäisi edes jokunen kantamaan yhteiskunnan velkataakkaa.

On saakelin paljon hankalampaa sulkea baareja, koska siellä työpäivien aikana istuvien mieli ei kestä sitä, että ei tutussa porukassa voi lasi kourassa synkistellä, että tämäkin ilo loppuu viideltä ja joutuu taas odottelemaan seuraavaan aamuun. Mikä surullisinta, niin ei kestä heidän kehonsakaan. Valitettava tosiasia on, että meillä Suomessa on liian paljon ihmisiä, jotka joutuvat teho-osastolle, jos päivittäinen viina-annos jää saamatta. Kyllä jokainen juoda saa, jos niin haluaa, on Puutonoksan mielipide. Kysymys onkin siitä, että miksi liikuntahallin ovet on suljettu ihan koko päiväksi, kun tiedetään alkoholin ja liikkumattomuuden haitat?

Ja joo, tiedän kyllä vastauksen, kun liputan liikuntapaikkojen avaamisen puolesta: voithan mennä ulos liikkumaan, käy lenkillä urpo!

Mutta kaikki eivät voi tai halua. Osa palautuu leikkauksista, osa voi olla liikuntarajoitteisia, syy voi olla mikä tahansa sille, että vain kuntosaleilla/halliolosuhteissa toimiva harjoittelu on mahdollista. Ehkä he haluavat palauttaa toimintakykynsä sellaiselle tasolle, että itsenäinen arki on mahdollista. Valmentajan ohjaamiin treeneihin turvaudutaan yleensä varsin hyvästä syystä. 

Toinen sosiaalisen median pettämätön ohje kuntoilijoille tämä, että ”voithan sä kotona jumpata”. Mitä, jos ei halua ostaa kotinsa nurkkiin pyörimään kahvakuulia tai vastuskuminauhoja. Mitä, jos haluaa treenata ammattilaisen ohjauksessa, hyvillä välineillä, monipuolisesti ja paikassa, joka on siihen suunniteltu?

Mitä, jos jokaiselle suomalaiselle annettaisiin vuosittain 100 euron arvoinen liikuntaseteli, jolla voi halutessaan ostaa esimerkiksi juokuskengät, tikkataulun, liikuntavälineitä tai salikortin?

Ja kun kippolavertailuun jo sorruin, niin jatketaan syvemmälle siihen suohon: miksi aamu/päivä/iltapäiväkaljat pitää saada juoda kulmakuppilassa? Äläkä sorru kommentoimaan, että ravintolayrittäjillä menee huonosti. Sillä voin taata, että yhtä huonosti vähintään menee kuntoalan yrittäjillä ja heidän työntekijöillään. Eikä se muuten ole ilmaista sekään, että kunnan liikuntatilat ovat kiinni. Toisaalta senhän maksaa kiltti veronmaksaja.

Asialle pitäisi varmaan tehdä jotain. Kysymys on: milloin ja kuka rohkenee nousta puolustamaan meidän kuntoliikkujien puolta? SUL, Olympiakomitea ja liikunta-alan järjestöt ovat varsin hiljaa, miksi?

Isot liitot ja järjestöt ovat huolissaan ammattilaisten ja kilpatason urheilijoista, mutta ei siitä suuresta massasta, mistä he kuitenkin elantonsa saavat? Täysin järjetöntä, että tällaisessa tilanteessa, missä liikkumista rajoitetaan, niin kuntosaliyrittäjät pitävät suurimman metelin. Liitot ja komiteat tuntuvat pitävät huolen vain ja ainoastaan huippu-urheilijoista. Ei heitä selvästikään huolestuta se, että ihmisten liikuntamahdollisuuksia rajoitetaan, jolleivat he eivät ole huipulle tähtääviä tai siellä jo olevia ammattilaisurheilijoita.

Puutonoksa uskaltaa väittää, että me kuntoilumielessä liikkuvat olemme yhteiskunnan tukipilari. Juuri me, jotka pidämme huolen terveydestämme ja pyrimme edistämään sitä suuntaamalla pimeinäkin aikoina kuntosalille tai liikuntatunneille.

Moni päättäjä unohtaa tai ei omassa kuplassaan edes tiedä, että myös meillä voi olla kunnianhimoisia tavoitteita. Voimme haluta pudottaa painoa, lisätä jaksamistamme, pitää yllä motoriikkaa, torjua masennusta tai vaikka näitä kaikkia! Ja jaksaa työssä mahdollisimman pitkään, mielellään pari vuotta yli suositetun eläkeiän, jotta emme olisi yhteiskunnalle taakaksi. Ja samalla voimme yrittää siirtää jälkipolvillemme terveen ja liikunnallisen elämäntavan.

Ne ovat kunnianhimoisia tavoitteita. Kuinka yhteiskuntamme päättäjät tukevat näitä tavoitteita? Tekemällä päätöksiä, jotka ovat kuin märkä rätti päin kasvoja kerta toisensa jälkeen.

Yhä useampi terveyspuolen asiantuntija julistaa, että liikunta on lääke. Valitettavasti päättäjien papereihin on printattu, että liikunta on uhka? Kuka korjaa virheen? Alkaa olla kiire.

Puutonoksa

One Reply to “Kun liikunta muuttui lääkkeestä uhkatekijäksi”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *