Kuka syyllinen lastemme huonoon kuntoon?

Suomalaisten lasten ja nuorten kunto on koko mittaushistorian huonoin!

Kenen syy, kuka syyllinen?

Koska suomalaisessa kulttuurissa ei päästä asioissa eteenpäin ennen kuin syylliset on löydetty, niin nyt on aika etsiä syyllinen. Kuka on syyllinen suomalaisten lasten ja nuorten huonoon kuntoon?

No, onneksi syy on tietysti kaikissa muissa paitsi itsessä, sehän on selvä. 

Puutonoksa lyö nyt kädet ampiaispesään ja väittää, että syy mittaushistorian huonoimpaan tulokseen löytyy suomalaisten lasten kotoa. Me vanhemmat olemme vastuussa lapsistamme ja heidän hyvinvoinnistaan. On meidän vanhempien vastuulla katsoa lastemme yleisen hyvinvoinnin perään. Me olemme he, jotka päättävät mitä lapsemme syövät ja juovat. Me olemme he, jotka liikutamme lapsiamme ja yritämme etsiä heille mieluisan tavan liikkua. 

Kasvattaminen on välillä yhtä perkelettä, mutta on se silti hoidettava. Eihän se kivaa ole kaapia haudutetut kasvikset pöydiltä ja lattialta roskiin, kun lapsen mielestä ne eivät olekaan maistuneet hyvältä. Siinä hetkessä kannattaa silti jättää pizza tilaamatta.

Lapsi omaksuu kotoa kaiken mahdollisen.

Vanhemmat ovat lapselle kuin sarjakuvasankareita. Miksipä siis lapsemme eivät haluaisi olla kaltaisiamme? He kopioivat ihan kaiken tekemisemme, myös sanomisemme. Me vanhemmat varomme kotona kirosanoja, etteivät lapsemme oppisi kiroilemaan.  Mutta unohdamme, että samalla tavalla lapset matkivat meitä, kun lähdemme ulos luontoon kävelemään, pelaamaan kaukalopalloa, keräilemään postimerkkejä, vaihtamaan mopoon syylaria tai kun jäämme makoilemaan sohvalle. He haluavat osallistua, tehdä asioita kanssamme.

Tutkimusten mukaan tupakoivien vanhempien lapset usein tupakoivat, koska kaikki vanhempien tavat toimia opitaan usein viimeistä piirtoa myöden. Lapset kun ovat usein suoria kopioita vanhemmistaan, vaikka siltähän se ei tunnu!

Puutonoksa on monesti kuunnellut nopeasti turhautuvaa lastaan ja miettinyt, että kyllä minä olin lapsena rauhallisen rationaalinen ajattelija. Kerroin tuon myös omille vanhemmilleni, jotka nauroivat ja pystyin aistimaan heidän vahingonilonsa siitä, että saan kasvattaa suoraa kopiota itsestäni.

Vastuu lapsen liikkumattomuudesta on helppo siirtää kouluille, urheiluseuroille tai tietotekniikalle. Tänä päivänä on liian helppoa ja mukavaa jättää menemättä lapsen kanssa ulos touhuamaan, kun aika usein sataa vettäkin. Viihdelaitteisiin virrat päälle, sohvalle istumaan ja pizzat tilaukseen! Puutonoksa ei ole täällä kieltämässä tuotakaan. Tuollekin on aikansa ja paikkansa, lapsi kun sairastaa keskimäärin yli kymmenen flunssaa vuodessa.

UKK-tutkimusten mukaan tuosta sohvalla makaamisesta on kuitenkin tullut se pääasiallinen liikuntamuoto tai siis pelkkä muoto.

Aika yleistä taitaa olla – ainakin Puuttomanoksan tekemien havaintojen perusteella, että lapset vain tuodaan ulos ja itse istutaan puistonpenkillä ja uppoudutaan aina mukana kulkevan älylaitteen syövereihin. Minkä esimerkin vanhempi antaa siinä lapselleen? Usein sama puhelinta tuijottava vanhempi kiroaa, kuinka vanhempi lapsi on koko ajan naama kiinni kännykässä. Niin, mistähän lie mallia otettu? Mitä, jos tuodaan lapset ulos ja vaihdetaan älypuhelimet esimerkiksi pelivälineisiin tai hiekkaleluihin? Katsotaan mitä lapsi tykkää, kun vanhemmat leikkivät hänen kanssaan ja saa ihailemansa henkilön täyden huomion. Noin Puuttomanoksan vajavaisellakin järjellä ajatellen tuosta yhteisestä tekemisestä saattaa olla apua jatkossakin, kun lapsestamme kasvaa meihin jokseenkin kriittisesti suhtautuva nuori.

Puutonoksa ei ole todellakaan mikään malliesimerkki isästä. Tämän tekstin tarkoitus ei ole kertoa, kuinka kirjoittaja itse on jonkin sortin täydellisyys. Tämän tekstin tarkoitus on muistuttaa myös Puutontaoksaa itseään siitä, että vastuu lapseni hyvinvoinnista on vain yksin minulla (ja tietysti vaimollani).

Vastuun ulkoistaminen koululle tai yhteiskunnalle lapsiemme huonosta kunnosta on turhan helppo veto. Noillakin olisi paljon syytä katsoa peiliin ja korjata asioita, mutta eipä näytä mitään korjausliikkeitä tapahtuvan kuin puheissa. Joten Puutonoksa kääntää katseensa itseensä ja kehottaa muitakin tekemään niin. Tehdään itse mitä voidaan ainakin malliksi.

Lapseni on minulle (ja vaimolleni) kaikki kaikessa, ja vaikka kuinka joskus otsasuonesta vetää, niin lapsemme haluaa meidän jakamattoman huomiomme ja sen me yritämme hänelle antaa.

Epäonnistummeko siinä? Kyllä, mutta se on ihan sallittavaa. Patrik Laine on yksi maailman parhaista maalintekijöistä ja hän ampuu kohti maalia satoja kertoja kaudessa. Meneekö kaikki yritykset maaliin? Ei, joten miksi meillä pitäisi?

Puutonoksa