Hallitus väänsi viimeisen budjettiriihensä ja näin ollen politiikassa siirrytään viimeiselle etapille ennen seuraavia eduskuntavaaleja. Hyvä vai huono, niin jokainen päättäköön asian itse.
Suomi kuntoon!
Tätä lausahdusta huudetaan näin vaalien lähestyessä, mutta mitä se tarkoittaa? Maanpuolustusta, koulutusta, turvallisuutta, palveluja ja niin edelleen? Kuka nämä laittaa kuntoon, päättäjät ja hallitukset? Jos Suomi tulisi kuntoon aina vain eri hallitusten johdolla, niin Suomi olisi hyvässä kunnossa, mutta valitettavasti hallituksilla on yllättävän vähän vaikutusta siihen, missä kunnossa Suomi on. Suomi on siinä kunnossa, missä me suomalaisetkin olemme. Suomi on suora heijastus suomalaisista ja suomalaiset tekevät Suomen.
Suomi on yli varojensa elävä, ikääntyvä, tehoton ja paljon terveyspalveluja kuluttava, josta on kovin vähän apua maanpuolustuksellisesti, koska usein henkinen ja fyysinen jaksaminen kulkee käsikädessä. Suomi ja suomalaiset ovat siis samanlaisia. Kun katsotaan väestömme rakennetta, niin se on yksilötasolla yli varojensa elävä, ikääntyvä, huonokuntoinen ja paljon terveyspalveluja käyttävä, joka tuskin montaa metriä jaksaa tetsata metsässä, henkisestä sietämisestä puhumattakaan.
Kuka laittaa siis suomalaiset kuntoon?
Laittamalla suomalaiset parempaan kuntoon, tulee Suomikin kuntoon. Kun suomalainen laittaa itsensä kuntoon, niin usein hän huomaa olevansa enemmän aikaan saava, tehokkaampi, hän tarvitsee vähemmän terveyspalveluja. Usein hyvinvoiva suomalainen on maanpuolustuksellisestikin erittäin hyvää tykinruokaa.
Kukaan ei laita Suomea kuntoon, paitsi suomalaiset itse.
Suomalainen laittaa Suomen kuntoon, yksi suomalainen kerrallaan. Haluaisin olla optimisti, mutta sanon silti, että suomalaiset eivät tule parempaan kuntoon. Jos suomalainen haluaa voida paremmin, olla tehokkaampi, jaksaa paremmin arjessa, käyttää vähemmän terveyspalveluja ja olla kriisien aikana toimintakykyisempi, niin fyysisesti kuin henkisestikin, niin se lähtee jokaisesta suomalaisesta itsestään. Ei auta länkyttää somessa kädenlämpöisiä tai vaatia toimia päättäjiltä, vaan jokaisen on otettava peukalo pois suusta ja astuttava epämiellyttävyysalueelle. Jokainen tietää, että kuinka parantaa omaa jaksamistaan ja hyvinvointiaan. Liikuntaa, parempi ruokavalio, parempaa nukkumista ja siihen mukaan taidetta, musiikkia, kirjoja, viihdettä, ristisanatehtäviä, tai mistä sitä sitten nauttiikin.
Fyysinen ja henkinen hyvinvointi.
Siihen ei ole oikotietä. Se on ravintoa, unta ja mielekästä liikuntaa. Suomi tulee kuntoon suomalaisten paremmilla valinnoilla. Niin kauan, kun suomalainen ei ole kiinnostunut omasta hyvinvoinnistaan sen vertaa, että alkaisi tiedostamisen lisäksi tekemää jotain konkreettista sen eteen, niin Suomikaan ei muutu.
Ja aina on muiden vika, että Suomi ei suosta nouse, ihan kuten meidän suomalaisten kohdallakin. Syy on muiden ja muissa. Kukaan ei voi toisen puolesta liikkua tai tehdä ravintoon liittyviä valintoja. Politiikka voi ohjata voimakkaastikin, mutta viime kädessä kukaan poliitikko ei tunge suuhusi mitään muuta kuin omia höpötyksiään, kuinka he laittavat Suomen kuntoon.
Jos!
Päättäjät puhuvat kuinka Suomi olisi kunnossa, jos…
Jos ei olisi tullut kulkutautia, jos ei olisi tullut sotaa, jos ei olisi edellisellä hallituskaudella tehty näitä päätöksiä, jos olisi tehty näin, jos, jos ja jos.
Suomalaiset puhuvat kuinka suomalaisena olisin kunnossa, jos…
Jos olisi enemmän aikaa, jos olisi enemmän rahaa, jos olisi kuntosali lähellä, jos ei olisi terveyshuolia, jos ei olisi lapsia, jos minua kannustettaisiin enemmän, jos, jos ja jos.
Tätähän se on Suomen kuin suomalaistenkin kohdalla. Jossittelua ja haihattelua, mutta niin vähän, jos ollenkaan konkreettista tekemistä. Ehkä meidän on helpompi jossitella ja kokea hyvää oloa, että syy on muualla kuin meissä itsessämme, oli kyse sitten Suomesta maana tai suomalaisista yksilöinä. Olemmeko me tekosyiden ja jossittelun mallimaa vai tehdäänkö muualla samaa?
Teksti – Puutonoksa
