Elämme aikoja, joita olen odottanut eli lähestyvää kevättä!
Tykkään syystalven pimeistäkin ajoista omalla tavallaan, mutta kevään tuomat valoisammat aamut ja illat ovat ravintoa sielulle. Lisääntyvä auringonvalo korostaa mukavasti kodin likaisia ikkunoita, nurkissa juoksevia villakoiria ja oikeuksiinsa pääsevät myös omaa naamaa koristavat mustat silmänaluset. Väsynyt perheenisä on selvinnyt taas seuraavaan vuodenaikaan.
Omat päivät ovat kuin toistoa toisensa perään. Ajattelen usein olevani kuin J. Karjalaisen kappaleessa esiintyvä mies, jolle ei koskaan tapahdu mitään. Ja älkää käsittäkö väärin, olen nimittäin alkanut todella tykkäämään tuosta ajatuksesta. Olen keski-ikäinen perheenisä, joka tykkää olla se, jolle ei tapahdu yhtään mitään, koska sitten jos tapahtuu, niin se on mallia auton hajoaminen, vesivahinko, kipeä alaselkä tai lohjennut hammas. Olisin mielelläni mies, jolle ei noita tapahtuisi. Silti aina välillä illalla nukkumaan mennessä mietin, että olisinpa mies, jolle tapahtuisi jotain.
Varo mitä toivot!
Näinhän ne väittävät, mutta toisaalta olen toivonut montaa asiaa, jotka eivät ole ikinä toteutuneet. Uskoni tuohon elämänohjeeseen horjuu kuin uskoni hallitusten hallitusohjelmiin.
Mutta viime perjantai-iltana sain viestin puhelimeeni:”Pääsetkö huomenna pelaamaan jääkiekkoa Puita Hockey Liigan (PHL) turnaukseen Herttoniemen Gardeniin? ”Kevät ja Puita Hockey pelit ovat täällä!
Tein kuten jokainen kunnollinen perheenisä tekee: kysyin vaimoltani, että onko meillä huomenna mitään ihmeellistä ja voisinko mennä pelaamaan kiekkoa? Vaimoni mielestä ajatus oli hyvä ja ehtisin kuulemma kevätauringon tahraamat kotimme lattiat siivota myöhemminkin.
Vastasin myönteisesti saamaani viestiin, mutta vastasin siihen vaatimattomasti ilman liekkiemojia, enhän halunnut antaa vaikutelmaa liiallisesta innostuksesta. Kotona hehkutin vaimolle tulevia pelejä ja vaihdoin luistimiini uudet nauhat saman tien.
Ei leikitä ja Ei Leiki?
Lauantai koitti ja huonosti nukutun yön jälkeen suuntasin kiehauttamaan pelipäivän aamukahvit. Huonosti nukuttu yö ei johtunut tällä kertaa lapsista, vaan jännityksestä. Rintaa vähän puristaa, Hesariakin lukiessa ajatukset ajautuvat aina tuleviin PHL-turnauksen kiekkopeleihin ja huomaan jatkuvasti kysyväni itseltäni: olenkohan valmis taas kevään peleihin?
Tietysti olen, olen treenannut hyvin, syönyt hyvin ja nukkunut, noh vaihtelevasti, mutta ei tämä homma nukkumisesta jää kiinni. Kokoonpanot julkaistiin. Ja voi pojat, mikä jengi meillä olikaan!
Hymyni kuitenkin hyytyi, kun menin katsomaan ketä vastustajajoukkueissa pelaisi. Etenkin heti päivän ensimmäisen ottelumme vastustajajoukkue: HUH! Olen mies, jolle ei koskaan tapahdu mitään, mutta nyt olin hyppäämässä samaan askiin MMA-ottelija Theo ”Ei Leiki” Kolehmaisen kanssa. Vitsailin pelonsekaisin tuntein vaimolle, että katsoin netistä Kolehmaisen edellisen esiintymisen areenalla, ja jos vain ehdin luistella Kolehmaista karkuun ensimmäisen minuutin, niin on hyvä mahdollisuus, että Kolehmainen nukkuu loppu pelin.
Theo ”Ei Leiki” Kolehmaisen kanssa.
Se oli hieno lauantai jäähallilla.
Paljon jääkiekkoa hyvässä porukassa. Tein ehkä elämäni hienoimman maalin.
Sain pakkien väliin vapauttavan syötön ja siitä polkasin yksin läpi ja lopuksi nostelin kiekon yläkulmaan kuin ammattimiehet konsanaan. Eivät ole treenit menneet hukkaan! Tuolla suorituksella elän taas hetken, jos toisenkin.
PHL ja kevään pelit on kyllä parasta miesmuistiin. Toki muistini on nykyään sellainen, että nousen sohvalta, menen keittiöön ja pyörin siellä aikani miettien, että mitähän olinkaan täältä hakemassa?
Enkö olekaan se mies?
Ehkä en olekaan se mies siitä J. Karjalaisen kappaleesta, jolle ei koskaan tapahdu mitään, vaan olenkin mies, jolle tapahtuu aina välillä jotakin? Siis niitä hyviäkin asioita, joista aina haaveilen, mutta kuvittelen, että ei niitä minulle tapahdu.
Perhana, olen ehkä ollut väärässä ja ennen kaikkea olen uskotellut itselleni asian ihan väärin. Minullehan tapahtuu hyviä asioita. Missähän muussa asiassa olen antanut itselleni uskotella toisin kuin mitä asia oikeasti saattaakin olla?
Teksti – Puutonoksa
