Voitko kirjoittaa kahden markan analyysejä HIFK:n kauden etenemisestä?
- En.
Miksi et?
- No, tulee sanomista ja en halua alkaa sylkykupiksi lajin parissa, josta itsekin pidän. Tunnen jopa joitain ihmisiä tuolta ytimestä ja en jaksa näillä kilometreillä enää alkaa hämmentämään mitään.
Joku suuttuu, niin mitä sitten?
- Aina tietysti joku suuttuu, mutta en halua olla suuttumuksen kohde.
Kirjoita edes yksi analyysi! Yksi ja katso sitten, että miten jengi reagoi.
- Ok. Yksi teksti ja ehkä se häviää tuonne kaiken maailman muun median sekaan.
HIFK on pelannut neljä peliä tätä Superkautta. Superkautta, jota on ainakin medioiden toimesta hehkutettu lähes kaikkien aikojen kaudeksi. Kaikilla peleillä on valtava merkitys ja jokainen peli on kuin Playoff-kiekkoa, vaikka ulkona puissa lehdet ovat vasta tippumassa.
Ei ole mitään kriisiä.
Media on ehtinyt jo ensimmäisten pelien jälkeen tituleerata ensimmäiset ”kriisiseurat”, jotka ovat tietenkin helsinkiläiset joukkueet HIFK ja Jokerit. Media tietää, että maaseudun ja pääkaupungin välinen kitka on parasta valttia, kun halutaan lukijoita. Mutta syyskuu ei ollut ehtinyt vielä yli puolen, kun ensimmäiset kriisit oli jo saatu tulille. Jäitä hattuun nyt media näiden kriisienkin kanssa. Itse odottaisin ensimmäiset kymmenen peliä ja alkaisin sitten pohtimaan mahdollista kriisiä, joita varmasti alkaa muodostumaan, koska paineet kauteen ovat kovat. Myönnettiin sitä tai ei. Ei kukaan halua joutua divariin, etenkään, jos operoi neljän miljoonan euron pelaajabudjetilla.
Vi&#u, HIFK on kriisissä.
Sainpas teidät ajattelemaan, että just sanoit, että ei ole mitään kriisiä ja vasta neljä peliä pelattu! Tein sen tarkoituksella. HIFK on kriisissä. Jukurit kävi keskiviikkona laittamassa Nordiksella taululle tylyt lukemat 4–7 ja otti pisteet mukaan Mikkeliin. Jukurit on sarjakärki ja en ihmettele. Jukurit oli keskiviikkona pelin ainut joukkue, jolla oli intoa, raikkautta, kamppailua, tehokkuutta ja VAUHTIA koko pelin ajan. HIFK:lla sitä oli ensimmäiset kymmenen minuuttia, joista kaksi ensimmäistä oli alkulämmittelyissä.
Analyytikot päissään.
Tästä kuulee paljon puhetta. Analyytikot pohtivat päissään, mikä on HIFK:n pelitapa, jolla pelataan ja mikä on päävalmentaja Olli Jokisen näköinen joukkue? Minä en tiedä, mutta jos nyt pitäisi sohvalta tehdä analyysi, niin Jokisen näköinen joukkue on ainakin hidas. Pelitavasta en osaa tehdä syväluotaavaa analyysia, koska kausi on vasta alussa, mutta jos omiin on mennyt ensimmäiseen neljään peliin 18 maalia, niin olisiko pelitapa nimeltään sitten, vaikka Happy Hour? Tunti ilmaisia maalipaikkoja Stadin kirkkaissa valoissa.
Jääkiekon uudet kasvot.
Jääkiekko on muuttunut, mutta tiedostetaanko sitä Nordiksella. Siis niiden ihmisten mielissä, jotka pelaajien kanssa sopimuksia tekevät. Pelaajat kyllä varmasti tiedostavat, että peli on muuttunut todella vauhdikkaaksi, jossa valttia on nykyään loppumaton vauhti. Pelin vauhti kestää läpi ottelun. Ennen aina puhuttiin, että erien alut pitää olla hereillä, kun vastustaja tulee kovaa päälle, mutta nykyään pitää olla hereillä koko pelin, kun vastustajan vauhti ei hyydy. Esa Tikkanen sen sanoi jo aikoinaan, että koko illan tulee!
Pelaajien fyysiset ominaisuudet ovat muuttuneet. Jääkiekon tietynlainen ”äly” on saanut väistyä vauhdin tieltä. Tuota vanhaa jääkiekon ”älyä” nähdään lähinnä enää ainoastaan ylivoimalla, jossa on hieman enemmän tilaa ja aikaa kuin tasaviisikoilla pelatessa. HIFK:n joukkue vaikuttaa elävän menneisyydessä. Taitoa ja älyä on, mutta se ei riitä, kun puuttuu vauhti.
Vauhti, vauhti ja vauhti.
Selostajat ja asiantuntijat kertovat kuinka HIFK häviää kamppailut, irtokiekot, HIFK pelaajat eivät reagoi riittävän nopeasti ja puolustuksessakin joudutaan usein puolustamaan lyömällä mailalla edellä kiitävän vastustajan housujen takaosaan tai luistimien takaläppiin. Analyytikot ja asiantuntijat puhuvat peli-ilmeestä ja asenteesta, mutta ei niillä tee mitään, jos vauhti ei riitä.
Asenteella ja peli-ilmeellä pääsee varmasti pitkälle, mutta niidenkin voimavarat ovat rajallisia, kun toiset luistelevat niin paljon kovempaa. Voin kuvitella, että on melko turhauttavaa pelata, kun vauhtiero toiseen on suuri. Mopolla moottoritiellä vertaus lienee tässä kohtaa ihan validi, koska siltä se näyttää.
Brändistä puuttuu nykyaika.
HIFK tarvitsee oman brändinsä takaisin. Liigassa pitäisi olla yksi HIFK:n kaltainen joukkue, joka oli joskus vastustajalle jo ajatuksena paha. Pelaajat tiesivät, että parin viikon päästä, kun pitää mennä Nordikselle, niin toivottavasti paikat pysyvät ehjinä ja kotiin selvitään muutamalla jääpussilla per pelaaja. Sarjapisteillä ei edes niin väliä, kunhan ei vain sattuisi mitään.
Se oli se brändi ja se brändi ei ollut mikään Happy Hour. Kaikki hyvä loppuu aikanaan, sanotaan. Brändiä on yritetty palauttaa ja uudet hankinnatkin sen puolesta puhuvat. Peli on vain muuttunut ja mietinkin, että eletäänkö toimistolla vanhoissa ajoissa? Yritetään rakentaa vanhaa brändiä nykyiseen jääkiekkoon. Sehän voi onnistua. Fyysistä, vastustajalle ikävää jääkiekkoa, mutta se vaatii VAUHTIA. On vaikea olla fyysinen, vastustajalle ikävä ja peliä hallitseva osapuoli, kun on pelissä aina hippana. Sitä vain jahtaa koko pelin ja kohta siihen turhautuu hipan lisäksi katsojat.
Siinä se oli, kahden markan analyysini tämänhetkisestä tilanteesta. Lisään tähän vielä loppuun vastaukset kommentteihin, niin mahdollisten lukijoiden ei tarvitse.
”Helppohan se on sun sohvalta kritisoida!”
- Se on totta.
”Mene itse sinne pelaamaan tai rakentamaan jengiä!”
- Ei riitä. Ainakaan toiseen niistä.
”Ihan paska kirjoitus!”
- Kiva, kun luit.
”Vi€#n pelle!”
- Ei varsinaista kysymystä, mutta ymmärrän tuohtumuksen.
Ja tämän myötä huomaatte, että miksi en ole kirjoittanut jääkiekosta. Aina tulee sanomista.
Seuraavasta kirjoituksesta saatte kyllä sitten jo maksaa.
Ps. Halvalla lähtee.
Teksti: Puutonoksa
