Työllisiä, työttömiä, työpaikkoja ja tilastoja. Aivan vi+%n kiva!

Eläkeputken poistamisella on kuulemma maagiset vaikutukset suomalaisten työllisyyteen. Itse en tiedä kuinka eläkeputken poistaminen lisää työpaikkoja, kun töitä ei nytkään ole kaikille niitä haluaville?

Sanna Marinin johtama hallitus on saanut käsiinsä kuuman perunan, jota he yrittivät siirtää työmarkkinoiden etujärjestöille eli niin sanottuun kolmikantaan. Marinin hallituksen tavoite on ollut koko ajan luoda uusia työpaikkoja, mutta tuloksena on ollut toistaiseksi vain valtava määrä lopetettuja tehtaita. Työttömyys kasvaa silmissä. Osa tietysti koronan vika, mutta eipäs nyt verhoilla kaikkea tuon viruksen syyksi.

Kaikki etujärjestöt olivat yhdestä asiasta samaa mieltä: eläkeputken poistaminen lisää työvoimaa. Kyllähän se sitä tekee, kun kokeneempi väestö ei siirry eläkkeelle tai eläkettä putkessa odottaviin, vaan pysyvät mukana työvoimassa.

Työvoiman lisääminen ei sen sijaan lisää mitenkään työpaikkoja vai onko näillä eläkeputkessa olevilla avaimet ja uudelleen käynnistysluvat nyt suljettuihin tehtaisiin? Hallitus voi lisätä työvoimaa millä keinoilla tahansa ja hakea lisää tekijöitä vaikka Siperiasta, mutta miten se lisää työpaikkoja? TilastoNiilot hakkaa dataa ja lukuja taulukoihin, sitten niitä selitetään ihmisille auki. Näin saadaan eläkeputken poisto kuulostamaan tieltä onnellisuuteen, missä Suomi nousee suosta takaisin Nokian aikaisiin kultavuosiin. Hallitus ja päättäjät tuntuvat pitävän vuodesta toiseen meitä ihmisiä oikeasti todella tyhminä, ja se ärsyttää kyllä ainakin meikäläistä.

Työllisten lisääminen ei tarkoita samaa kuin työpaikkojen lisääminen, vaikka niin halutaan antaa ymmärtää.

Työpaikkojen luominen vaatii uusien yritysten syntymistä. Pitäisikö paukkuja siis ladata myös siihen mietintämyssyyn, jossa etsitään keinoja saada Suomeen lisää kannattavaa yritystoimintaa? Kuinka me saamme ihmiset ottamaan riskejä ja alkamaan luomaan uutta yritystoimintaa? Sieltähän ne työpaikat ovat aina tulleet: jonkun keksintö kasvaa ja luo mahdollisuuden palkata ihmisiä töihin. Nyt kukaan ei halua edes alkaa yrittämään, koska tulevaisuus näyttää epävarmalta ja hallituksen toimet ei varsinaisesti lisää luottamusta. Puheet kuuden tunnin työpäivistä samalla, kun lanseerataan uusi aktiivimalli ja poistetaan vielä eläkeputkikin?

Suomalaiset ovat hyvin koulutettuja ja fiksuja, joten kenelle näitä tarinoita oikein sepitellään? Lapsikin ymmärtää kuinka ristiin puheet ja teot hallituksella menevät.

Hallituksen kaikki puolueet puhuttelevat vain omia äänestäjiään, yhteistä hyvää ei kukaan kannatuslukuja seurattaessa muista. Vastuu vääristä (= äänestäjiä kaikottavista) päätöksistä pelottaa. Pahinta olisi, jos joku muu ehtisi kerätä kunnian tehdystä.

Tässä ois hyvä työmies ja hanskatkin on omasta takaa!

Marin heitti kapulan eläkeputkiasiassa työmarkkinajärjestöille. Sopua ei löytynyt, vaan siirsivät kapulan takaisin hallitukselle. Hallituskin on valitettavasti lykännyt kaikkia vaikeita päätöksiään ja luonut itselleen sopivamman ”elvytys” aikakauden, jossa rahaa riittää kaikille ja vaikeita päätöksiä ei tarvitse tehdä. Sitten, kun joku vaatii päätöksiä myös näissä kivuliaissa asioissa, niin syytetään vaikka solidaarisuuden ja yhteiskuntavastuun puutteesta.

Jos eläkeputken poistolla aletaan nyt tuomaan kokeneimpia työntekijöitä takaisin mukaan työelämään, niin mitkä ovat ne keinot? Se vaatii monen kohdalla uudelleen koulutusta ja tukea sille, että ihminen joutuu muuttamaan uudelle paikkakunnalle.  Se vaatii jaksamista ja riittävää toimintakykyä. Mutta se vaatii myös luottamusta siihen, että uuden ammatin myötä on työtä.

Se vaatii myös sitä, että uusi työ tai työpaikka tarjoaa mahdollisuuden olla aktiivinen työyhteisön jäsen, tuntea olevansa arvokas, ei vain ”tuokin vie paikan nuoremmilta”.

Olisiko aika nostaa pöydälle sekin kuuma peruna, että mihin kohtaa ammattihierarkiassa uudelleen koulutuksen tulee osua? Onko ihan ok kouluttaa paperimies lähihoitajaksi? Onko yhtä ok vaatia yliopiston tutkijaa siirtymään pesulaan höyrytyskoneen ohjaimiin? Kuvataiteilija talonmaalaushommiin? Pitääkö työn kuin työn kelvata? Palkan kuin palkan?

Kyllähän me voidaan paperikoneen hoitaja lähihoitajaksi tai laitosapulaiseksi kouluttaa ja töitäkin saattaisi löytyä, mutta riittääkö palkka?

Minulle sen on aina pitänyt kelvata, mutta en minä sitä muilta osaa vaatia?

Nyt luvassa lisää hankaluuksia! Uudelleen koulutuksenkaan jälkeen ei työllisty. Siis niitä töitä ei ole olemassa! Meitä voidaan siirrellä taulukosta toiseen iän tai minkä tahansa kriteerin mukaan, mutta luoko se lisää työpaikkoja? Palkkatuki, osa-aikatyöt, perustulo ja vuorotteluvapaa-mallit. Mikä näistä luo lisää työpaikkoja? Tai luoko mikään näistä lisää veroeuroja, mitä hallituksemme havittelee. Lisää vaan byrokratiaa ja valvontaa, niin Suomessa kasvaa työpaikat ainoastaan julkiselle puolelle, mikä tyhjentää kassaa entisestään. Tästä politiikasta kärsivät eniten juuri ne kenen puolella kaikki päättäjät puheidensa mukaan ovat.

Olen itse elämäni aikana muuttanut työn perässä aina ulkomaille asti eikä se mitään herkkua ole ikinä ollut. Minun mielestäni on kohtuutonta vaatia eläkeikää lähestyvän muuttaa pois kotoaan, jollei työpaikan löytyminen ole niin varmaa kuin tässä maailmassa nyt varmaa voi mikään olla. Kyllä niitä työpaikkoja pitää sitten olla aivan varmasti. Ihmisen vastuu on sitten mennä kouluun ja muuttaa. Vai pitääkö nyt ensin kouluttautua uudelleen, sitten luoda innovaatio ja vielä perustaa yrityskin? Ja tämä kaikki, kun ikää mittarissa jo 60 ja lonkkaleikkauksen jonossa oltu jo monta vuotta.

Kannatan lämpimästi sitä, että pystyisimme pitämään nämä kokeneet ammatti-ihmiset alalla kuin alalla töissä pidempään.  Siinä voittavat kaikki ihan maamme taloutta myöten. Mutta aletaan puhumaan oikeista asioista, oikeilla nimillä, nostetaan pää pois pensaasta ja tehdään päätöksiä.

Onko muuten mitään, niin hyvää kuin korvapuusti ja kahvi?!

Olen luonut ennustavan pessimisten skenaarion koskien työllisyystoimia ja eläkeputken poistoa. Marin hallituksineen tulee lykkäämään kaiken vastuunkannon ainakin kuntavaalien yli, mieluiten aina seuraavien eduskuntavaalienkin yli. Sitten luodaan tilastoja missä lukee, että tulevaisuus näyttää hyvältä, mutta nyt vain on pakko elää elvyttäen. Hallituksella ei työkalupakissaan ole yhtään kivaa keinoa työllisyyteen ja se tarkoittaa, että leikkauslistoja on tehtävä, jos taloutta halutaan edes hieman tasapainottaa. Leikkauksia ei juurikaan tehdä hallituksen toimesta, vaan kaikki ilkeät toimet siirretään kunnille ja näin omat kädet pysyvät puhtaina.

Sitten, kun porua nousee toimista, niin syytetään kuntia ja aikaisempia hallituksia aina Kekkosen aikaan asti. Sitten, kun tilanne käy todella tukalaksi, niin aina voi syyttää koronaa ja uhriutua. Näin saadaan sympatiaa ja ihmiset tykkää…

Tajusin juuri, että Suomi tarvitsisi sellaisia ihmisiä, jotka osaavat rakentaa siltoja yli puoluerajojen. Sellaisia toimijoita, jotka kykenevät poimimaan kaikilta puolueilta parhaita ideoita ja luoda niistä toimivia kokonaisuuksia. Sellaisia päättäjiä, jotka ei väistä tai siirrä vastuuta asioista, joille omat kannattajat eivät hurraata huuda.

Onko mahdollista pitää huolta kaikista? Ei ehkä todellisuudessa, mutta kyllä mahdollisimman lähelle olisi pyrittävä. Sinne ei kyllä tämä vastakkainasettelujen, syyllistämisien ja oman edun tavoittelujen aikana päästä, mutta saahan sitä unelmoida. Jos siitä maksaa verot?

Jos edes joskus kerrottaisiin suoraan ne asiat, joissa osa meistä tulevat kokemaan vääryyttä, niin kaikki tämä olisi paljon inhimillisempää. Miksi kaikki pitää verhota pumpuliseen savuverhoon, missä ei ole kuin voittajia?  Sama kuin vaaleissa: häviäjiä ei ikinä ole, vaan kaikki julistavat voittoaan. Ei ole siis ihme, että ihmiset kyllästyvät ja koko ajan yhä useampi kokee poliitikot epäluotettaviksi. Tämähän ei voi olla kenenkään tavoite Arkadianmäellä, ei edes sen narsistisimman, joka haluaa vain omaa hyvää. Päätöksiä tehtäessä ja niitä rakenteita muutettaessa, joku jää aina paitsioon. Nyt tuota ei haluta kertoa. Puhutaan aina jostain kompensaatiosta, mikä ei kyllä koskaan vastaa todellisuutta. Nyt nostetaan polttoaineen hintaa maakunnissa, mutta kompensoidaan se teille rakentamalla Helsinkiin parempaa julkista infraa. Aivan vi+%n kiva!

Puutonoksa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.