Olemmeko me epäonnistuneet?

Me ihmiset emme ole pystyneet meille annettuihin tehtäviin: pesemään käsiä, käyttämään maskia ja pitämään turvaväliä. Meidän epäonnistumisemme on tullut selväksi. Olemme lukeneet lehdestä, kuinka somevaikuttajista lähtien on juhlittu ravintoloissa, ja maskien käyttäminen on onnistunut vain selfietä ottaessa. Osa on lennellyt ulkomaille lomailemaan ja karanteenisuositukset on unohdettu. On kuviteltu, että karanteenissa ollessa voi kuitenkin käydä kauppareissun yhteydessä nopeasti olusella ystävien kanssa. Työpaikoilla maskien käyttäminen ei ole onnistunut ja työmiehet sekä -naiset ovat tehneet töitään ilman riittäviä etäisyyksiä. Kaupassa ja yleisissä tiloissa maskin käyttö on edelleen alkeellisella tasolla, Itäkeskuksessa maski löytyy aniharvalta. Olemme siis auttamatta olleet huonoja noudattamaan annettuja ohjeita, ja vastuun tästä me nyt kannamme.

Poliitikot ja päättäjät ovat myös epäonnistuneet, vaikka he eivät sitä koskaan myönnä. Viime kesänä, kun pääministeri muiden ministerien ohella lupaili ajoissa toimia, jotta poikkeusoloilta vältyttäisiin, niin vähän he tiesivät. Virusmuunnokset muuttivat tilanteen nopeasti.

Saimme lukea virusmuunnoksista jo kauan aikaa sitten ja ministeri Krista Kiuru lupasi, että virusmuunnokset torpataan rajoille. Mitään ei kuitenkaan tehty, nyt virusmuunnosta on kohta puolet tartunnoista eikä rajoilla edelleenkään testata kuin halukkaat eikä kaikkia heitäkään, kun ei ehditä.

Kysymys kuuluukin, että miksi? Meillä on koko ajan puhuttu, että me elämme etupainotteisesti ja teemme oikea aikaisia ja riittävän rajuja toimia. Tämä on toiminutkin, ja ehkä juuri näiden toimien takia meidän tautitilastomme ovat todella hyvät.

Haluaisin tietää, että mikä oli poliittisesti niin tärkeää, että muuntoviruksia torjuttiin vain ohjeistuksilla ja vapaaehtoisella testauksella? Eikö etupainotteinen ja vastuullinen päättäjä olisi suojellut kansaansa muuntoviruksilta, joista tiedettiin ihan riittävän ajoissa. Monesti päättäjät vetoavat lakiin, mutta jos maatamme uhkaa hengenvaarallinen tauti, niin jos ei silloin laki ja päättäjä voi suojella kansaansa, niin milloin voi?

Hallituksemme siis päästi muuntovirukset maahan, koska rajat olisi voitu sulkea. Satamat ja lentokentät ovat vuotaneet koko ajan. Pandemiaa on torjuttu sulkemalla teatterit ja urheilutapahtumat.

Koijataankohan tässä taas apinaa viestinnällisesti kuten viime keväällä? Annetaan olettaa ja saadaan ihmiset tulkitsemaan viestit haluamallaan tavalla. Syksyllä taas kerrotaan, että ei me sitä tarkoitettu, heitä on vain tulkittu väärin.

25.2.2021 Marinin ja hallituskumppanien infotilaisuus, jossa he julistivat poikkeusolojen palanneen, sai minut voimaan pahoin. Puheenvuorot aloitettiin kertomalla, kuinka he itse kukin ovat väsyneitä. Sellainen johtaminen, missä ensin uhriudutaan omasta väsymisestä, ei saa minulta pisteitä. Haluan johtamista, jossa ollaan energisiä, vahvoja ja näytetään mallia, kuinka hommat hoidetaan. Nyt jäi käsitys, että on ihan ok olla tosi väsynyt, koska niin ovat päättäjätkin.

Ministeri Saarikko aloitti oman puheenvuoronsa sanomalla: ”totuuksia ei ole”. Ei varmasti olekaan, mutta voisiko yrittää edes? Tuollainen viestintä ei ainakaan lisää ihmisten luottamusta jo todella väsyneeseen hallitukseemme.

Jos väsymys on noin paha, niin pitäisikö ministerien ja etenkin pääministerin keventää taakkaansa ja keskittyä meidän terveyteemme, eikä nokitella Tampereen kunnanvaltuuston kokouksessa?

”Operaatio loppukiri”, totesi ministeri Ohisalo. Toivottavasti tämä tarkoittaa, että Suomi tehostaa rokotteiden, ruiskujen ja testaus/jäljittämiskapasiteetin hankkimista. Loppukiriä tarvitaan terveydenhoidossa, kun hoitajat uhkaavat loppua kesken samaan aikaan, kun tehohoitopaikat täyttyvät. Jos meidän tehtävä on pestä käsiä, pitää maskia ja etäisyyksiä, niin päättäjien tehtävä on hommata rokotteita ja ruiskuja, torpata virusmuunnokset rajalle ja ennen kaikkea pitää huoli siitä, että terveydenhuollosta eivät lopu tekijät kesken. Tämän enempää loppukiriä minä en päättäjiltä vaadi.

SDP:n kansanedustaja Matias Mäkynen rehvasteli kuntien hyvällä taloustilanteelle. Olisiko nyt aika laittaa nuo kuntien ylijäämä rahat työn tekijöille ja pitää huoli, että jokainen saa tarvitsemaansa hoitoa? Nyt on hyvä aika miettiä, että miten uudet supistetut hyvinvointialueiden SOTE- palvelut pärjäävät jatkossa tällaisista kriiseistä. Ihmisiä kun ei hoideta rahalla ja sen jakamisella, vaan hoitohenkilökunnalla ja heidän hyvinvoinnillaan. Päättäjät voivat kehua äänestäjilleen, kuinka he ovat jakaneet rahaa, mutta loppupeleissä kyse ei ole rahasta. Rahaa on saatu ja saadaan aivan loputtomasti, mutta mistä saadaan hoitoalan ammattilaisia hoitoalan töihin? Ja kuinka saadaan siellä vielä sinnittelevät jaksamaan ja pysymään meitä hoitamassa? Kun rahaa on, niin jaettaisiinko sitä myös hoitohenkilökunnalle?

Minä antaisin kiitosta meille suomalaisille tästä hyvästä tilanteesta. Me kinastelemme siitä, tekeekö hallitus oikein vai väärin, kun kysymys on siitä mitä me itse teemme. Päättäjät voivat vaatia ja suositella mitä tahansa, mutta loppupeleissä meidän oma käyttäytymisemme ratkaisee sen, kuka pärjää parhaiten. Päättäjien tehtävä on auttaa ja tukea meitä.

He eivät ole onnistuneet suojelemaan meitä muuntoviruksilta, eivät hankkimaan rokotteita, eivät edes niitä sopivia ruiskuja ja sen takia meidän tulee venyä entistä enemmän. Politiikan sääntöjen mukaisesti hallitus toimineen on pelastanut meidät. Päättäjät keräävät kaiken kunnian. He eivät koskaan epäonnistu.

Nakertaa, mutta elämä on harvoin reilu.

Puutonoksa

2 Replies to “Olemmeko me epäonnistuneet?”

  1. Osuvasti kirjoitettu. Taas kerran. Kaverini muistutti vielä yhdestä kulmasta. Rauman telakalla sairastui satoja. Tapahtumasta nousi häly, mutta hyvin pieni. Jos sama tartuntamäärä olisi levinnyt ravintolassa, koko ala olisi, ironisesti ilmaistuna, vedetty kölin ali. Meiltä puuttuu joko suhteellisuudentaju tai seuraavan neljän vuoden työpaikka painaa vaakakupissa liikaa. Kumpikaan ei ole hyvä -Suomelle. Ja Suomen sekä sen kansalaisten (myös niiden, jotka hakevat lupaa tulla Suomalaisiksi tai ovat vastikään luvan jo saaneet) etu tulisi olla aina tavoitteena.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.