Muunneltu totuus on hyväksyttävä valhe?

Olin tyhmä ja menin harhaan, kun kevään edetessä kuuntelin hallituksen pitämiä tiedotustilaisuuksia, jossa vakavalla naamalla kerrottiin, että nyt ei saa liikkua mihinkään. Kaikkien oli pysyttävä kotona ja ihmiskontakteja oli vältettävä. Nämä eivät olleet kuitenkaan pakollisia, vaan vakavia suosituksia. Tunnen itseni tyhmäksi, kun pidin näitä asioita pakollisina ja nyt ymmärrän, että kukaan ei voi sanella minulle, miten minun tulee toimia. En elä diktatuurissa, vaikka se kevään aikana hetkellisesti siltä on tuntunutkin. Olisi pitänyt olla tarkempi äidinkielen kanssa ja ymmärtää, että vahva suositus ei ole sama kuin pakottaminen.

Ei silti, ettenkö olisi -oman ja muiden terveyden turvaamiseksi – toiminut juuri kuten suositeltiin vahvasti. Aluksi jopa velvoitettiin. Kyse onkin muusta ja palaan siihen tekstin loppupuolella.

Uudenmaanrajan sulkeminen oli hetkellinen ”pakko”, mutta senkin aikana olisin saanut matkustaa, kuten moni tekikin. Hallitus pystyi sulkemaan julkiset palvelut kuten uimahallit, kuntosalit, mutta yksityiseen sektoriin, sillä ei ollut keinoja. Yksityiset palvelut olisivat saaneet olla koko ajan auki, mutta yhteinen etu – ja asiakkaiden katoaminen – sai myös yksityset yrittäjät sulkemaan liikkeensä. Vahva suositus ei tarkoittanut, että sinun olisi ollut pakko. Hallituksen määräämisvalta päättyy, kun kyseeseen tulee yksityiset elinkeinoharjoittajat ja ihmiset ylipäätään.

Hallitus ruuvaa lehtitietojen mukaan lainsäädäntöä joustavammaksi ja nopeammaksi. Valmiuslaki koettiin hitaaksi ja kankeaksi ja nopeasti huomattiin, että valta jäi liian ohkaiseksi. Nyt lakeja laaditaan niin, että poikkeustoimet eivät vaadikaan poikkeuslain vaatimaa poikkeustilaa, vaan hallituksella olisi valta toteuttaa esimerkiksi ravintoloiden sulkemisen, etäopetuksen ja paikalliset liikkumisrajoitukset helpommin (= ilman, että perustuslakivaliokunta tai oikeusoppineet tarttuisivat tehtyihin toimenpiteisiin kovinkaan herkästi).

Olen todella kauhistunut asiasta, koska näin valumme kohti yhteiskuntaa, joka poistaa meidän ihmisten oikeuksia. Hallituksen suuri valta sanella ihmisten toimintaa ei ole ikinä toiminut, ja siitä on hyviä esimerkkejä maailmassa edelleen. Me olemme huolissamme yksityisyyden suojasta ja tietoturvasta. Minua huolestuttaa enemmän tämä nykyinen sanelu – anteeksi suosituspolitiikka.

Hyväuskoiset voivat sanoa, että hyvä on saada nopeammat ja tehokkaammat lait tulevaisuuden varalle. Ei kai kukaan käyttäisi tuota vallan mahdollisuutta omien etujensa ajamiseen? Historia valitettavasti kertoo, kuinka ihminen valtaan päästyään sokaistuu. Voitte olla varmoja tämän olevan mahdollista myös Suomessa. Hallitus voi luoda kriisin ja sen avulla sanella kuinka meidän tulee toimia. Ei siis suositella, vaan määrätään.

Lait ovat toimineet nyt hyvin, mutta mitä jos tilanne on toisin. Me emme voi tietää, ketä vallassa milloinkin on ja mitkä ovat heidän tavoitteensa. Luommeko uusilla lakikirjauksilla tulevaisuudessa mahdollisuuden, jolla voi olla hyvinkin vaaralliset seuraukset?

Olemmeko vallattoman sinisilmäisiä, kun juuri erotettu valtionvarainministerimme kertoo, ettei häntä valta kiinnosta. Hänen halunsa jäädä puheenjohtajaksi ja johtaa miniteriötä ilman titteliä ja vastuuta kertoo kuitenkin muuta. Valtaan halutaan jatkossakin, meidän tulee olla tarkkoja, että lainsäädäntömme ei anna enempää tilaisuutta siirtää meitä kauemmaksi demokratiasta.

Voin itse sanoa olevani todella huolissani, koska kuten viime vuosi on osoittanut, niin poliittinen suhmurointi ja vallanhimo on edelleen läsnä. ”For the greater good” sanonta tuntuu nostavan päätään vuonna 2020. Idealismit nousevat oikealta ja vasemmalta kovalla tahdilla, ja kun ismit pääsevät keskiöön päätösten teossa, on tuloksena sekasortoa ja tappiot lasketaan uhreina.

Kuinka voisin olla piittaamatta, kun minun puolestani tehdään päätöksiä?

Jos hallitus haluaa tehdä suosituksia ihmisille kesäksi, niin nyt on siihen hyvä hetki. Juhannukseksi on luvattu helteitä, niin suositella voisi vaikka Alkojen sulkemista ja ehdotonta veneily- ja uintikieltoa.

Matkustaa saa siis normaalisti, jos vain maa minne matkustaa ei ole laittanut rajoja kiinni. Karanteeni on suositus, mutta ei pakollinen, koska mikään laki ei pakota sinua olemaan kotona kahta viikkoa, vaikka hakisit viinat Virosta tai vaimon Thaimaasta. Olet vapaa tekemään tuon kaiken, jos vain haluat, sitä ei sinulle suositella, mutta sinua ei voi estää.

Kuten alussa kirjoitin, en missään tapauksessa ole näitä suosituksia vastaan, ellei mukaan lasketa sitä, että esim. hoitokodeissa suosituksia on toteutettu ylilyönneillä. Mutta kun hallituksen tiedotustapa on ollut tämä, jossa alun velvoitus on muuttunut vahvaksi suositukseksi ja lopulta suositukseksi. Ja olemme kuulemma vain tulkinneet heidän sanojaan väärin, kun on käynyt ilmi, että ihan oikeasti hallituksella ei ole ollut oikeutta sanella. Niin kuinka käy jatkossa?

Käykö tässä kuin Aisopoksen vanhassa sadussa Poika ja susi. Tarinassa paimenpoika juoksuttaa kyläläisiä huutamalla toistuvasti suden uhkaavan lammaskatrasta, vaikka näin ei todellisuudessa ole. Kun susi lopulta ilmestyy, kukaan ei enää reagoi saman pojan avunhuutoihin, sillä häntä ei enää oteta vakavasti. Tarinan opetuksena on se, että valehtelu kääntyy itseään vastaan, sillä valehtelijaa ei enää uskota silloinkaan, kun hän puhuu totta.

Puutonoksa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.