Paljon on puhuttu ilmastonmuutoksesta ja esimerkin näyttämisestä, mutta kuten niin usein ennenkin, kyse on vain puheista. Kansanedustajat ovat käyttäneet veronmaksajien rahoja, lentomatkoihin, taksimatkoihin ja hienoihin hotelleihin illallisineen. Kaikki nämä vain sen takia, että se on ollut se helpoin vaihtoehto päästä paikasta A paikkaan B. Siinä ei ole ilmastonmuutokset ja esimerkit paljon painaneet, kun perseet on isketty dieselmersujen nahkajakkaraa vasten. Mitä sitä junalla Kokkolaan menemään, kun lentämälläkin pääsee, vai mitä mieltä olet keskustan elinkeinoministeri Mika Lintilä?
Tietenkään Mika Lintilä ei ole ainoa ministeri, joka on istuttanut takapuoltaan saksalaisessa leasingautossa, sillä keskustapuolueen puheenjohtaja Katri Kulmuni teki muiden taksimatkojen lisäksi yhden reilumman reissun, jolle mittari raksutti lähes 1200,00 euron laskun. Kulmunin kaikkia kuluja ei olla valitettavasti voitu laskea, sillä kuitit ovat kadonneet mystisesti. Lienevät samassa paikassa kuin ne ilmastoteot ja työllisyyden kasvattaminen.
Kulmuni ei ole yksin ajojensa kanssa, vaan naisvaltaisella hillotolpalla on yksi ministeri, joka rakastaa taksikyytejä ja hienoja hotelleja. Suomen ruotsalaisen kansanpuolueen Anna-Maija Henriksson on malliesimerkki suomenruotsalaisuudesta. Pappa betalar och mamma lagar mat, vai miten se meni. Meni miten vaan, niin se on selvää, että omenahotelli ei ole ministerille kelvannut.
Ministerit perustelevat holtittomia luottokorttien käyttöjään kiireellä ja aikatauluilla. Ihan vain tiedoksi, myös meillä muilla oman elämämme ministereillä on kiire ja aikatauluja. Käymme töissä, laitamme ruokaa, huolehdimme lapsista ja yritämme jaksaa. Joskus jopa koetamme ehtiä liikuttamaan itseämme.
Vihreiden ympäristöministeri Krista Mikkonen oli New Yorkissa ilmastokokouksessa ja taittoi matkan hotellilta kokouspaikalle kävellen. Ihan kuin se olisi jokin virstanpylväs vihreydellesi. Se, että veronmaksajien piikkiin valitsee hotellin, mikä maksaa 700 euroa yöltä toisella puolen maailmaa ja sitten kävelee lopun 100 metriä ei ole ilmastoteko. Ymmärrän, että kokouksissa on hyvä käydä ja se on sinun työtäsi, mutta moni meistä matkustaa myös työnsä puolesta. Olen varma, että moni muukin meistä kävelee loppumatkan, jos onnistuu löytämään kukkarolleen sopivan hotellin jostain kokouspaikan läheltä.
Erona Kristan ja meidän veronmaksajien hotellikävelyssä on se, kuinka se tulkitaan. Kristan matka on hieno ja kaikki matkan aiheuttamat päästöt ovat hyväksyttäviä, siis välttämättömiä. Sitten, kun tavallinen veronmaksaja tekee samaa ja yrittää tehdä työtään, kuten sinäkin Krista, niin matka olisi pitänyt jättää väliin tai hoitaa kokoukset netin välityksellä. Sinun kokouksesi voi pitää ihan yhtä lailla etänä. Teknologia ei tunne eroa siitä, onko kokous ilmastokokous vai liiketoimintakokous. Nyt kun luen tuon ylemmän lauseen, niin ilmastokokous – jos joku kokous – tulisi järjestää hiilineutraalisti, sillä sehän tässä on tavoitteena?
Pidätte veronmaksajia tyhminä ja sekin harmittaa, ainakin minua. Puhutte hienoja opeteltuja korulauseita, mutta todellisuus on kaukana siitä. Ymmärrän eliitin aseman ja sen, kuinka moni sallii teille tuon erillisen oikeuden olla osallistumatta teidän itse laatimiinne talkoisiin. Tyhmää veronmaksajaa on helppo syyttää ja samalla nostaa itseä jalustalle. Joskus tuntuu, kuin olisitte vieraantuneet siitä, kuka teidän palkkanne maksaa. Työssäkäyvät ihmiset maksavat, jotta te voitte tehdä mitä ikinä teettekään. Pitäkää nyt huolta, että se mahdollisuus työhön ja sen tekemiseen säilyy myös siellä, missä sen merkitys on suurin. Kun jatkossa kerrotte omia totuuksianne ja ohjailette veronmaksajia tiettyihin muotteihin, niin älkää selitelkö omia tekojanne. Se paskanjauhanta ja selittely, kuinka te otitte Euroopassa kerran junan tai Saksassa menitte metrolla, on meidän muiden halveksuntaa. Jokainen ymmärtää teidän ministerien aikataulut ja kiireet, koska – hämmästytte varmaan – meillä muillakin on niitä. Syyttävästi kysytte, miksi se duunari kulkee joka päivä vanhalla dieselillään? Vastaus on, että se on kätevin ja kukkarolle sopivin – jollei peräti ainut – tapa saada arki pyörimään.
Terveisin Puutonoksa.
Pietari, Asiaa.
Kiitos!