Nuorten mielenterveyspalvelut löytyvät kaikkien puolueiden aluevaaliohjelmien etusivuilta. Ja puolueen puheenjohtajat puhuvat asiasta kuin se olisi yllättäen muuttunut akuutiksi hädäksi.
Hyvä niin, että mielenterveyspalvelut tai pikemminkin niiden puute nousee edes keskustelun aiheeksi. En kuitenkaan näe ohjelmista tai kuule puheista, kuinka nuorten mielenterveysongelmia aiotaan ennalta ehkäistä.
Rahaa ja resursseja hoitamiseen ja palvelujen lisääminen jokaiseen kylään ja kaupunkiin ei ole ennalta ehkäisevää. Se on jo itse ongelman hoitamista, mutta miten pidetään huoli, että näitä palveluja tarvitsee mahdollisimman harva lapsi tai nuori. Taas hoidetaan tai luvataan hoitaa tautia ei ehkäistä sitä? Ja tarkoitan ihan oikeasti, voimmeko tehdä jo ennalta jotakin, että yhä harvempi lapsi tai nuori tarvitsisi mielenterveyspalveluja?
Miten olisi liikunta ja nuorille mielekkäät harrastusmahdollisuudet? Liikunnan lisäämistä varhaiskasvatukseen ja toisen asteen oppilaitoksiin! Mieluiten vielä ammatillisiin opintoihinkin!
Työtä hakiessa harvoin on ainakaan suuremmaksi haitaksi, että työnhakija on kaiken pätevyyden lisäksi myös hyvässä kunnossa. Varsin hyvin tiedetään, että fyysisesti hyvässä kunnossa oleva usein myös kestää stressiä, painetta ja aikatauluja huonosta fyysisestä kunnosta kärsivää paremmin. Ja ainakin väitetään, että taudeista palautuminen on nopeampaa hyväkuntoisen kohdalla kuin huonokuntoisella. Luulisi lyhyemmät sairauslomat kiinnostavan kaikkia. Ja ennen kaikkea keneltä nämä ominaisuudet olisivat pois?
Mitä, jos hyvinvointialueet tarjoaisivatkin lapsille ja nuorille mahdollisuuden harrastaa ja löytää heille mieluisen tavan liikkumiseen? Väitän, että kunnat ja hallitukset ovat tässä epäonnistuneet jo vuosia. Ja perusteluksi riittänevät suomalaisten ylipaino, heikko yleiskunto ja yleisesti kasvanut tarve mielenterveys- kuin terveyspalvelullekin.
Yhtä lailla epäonnistuneita ovat liikunta-alan järjestöt ja komiteat. Puolueet ja päättäjät voivat syyttää kuntia ja kunnat taas järjestöjä, mutta se on vain epäonnistumisen vierittämistä muiden niskoille. Mikä toki kaikille päättävissä asemissa oleville on ominaista. Vastuuta on vaikea kantaa, koska ”mutta kun nuo muut”.
Varaudutaan tulevaan edes paremmalla yleiskunnolla?
Näin loputtomalta tuntuvan pandemian jatkuessa on edelleen hyvä muistaa ketkä ovat olleet koko tämän ajan alttiimpana sairastamaan vakavan tautimuodon: ikäihmiset, perussairauksista kärsivät ja ylipainoiset. Ikää on vaikea torjua, mutta joitakin perussairauksia ja varsinkin ylipainoa vastaan on paljon tehtävissä.
Niitä voidaan torjua syömällä terveellisemmin ja liikkumalla enemmän. Taistelussa tätäkin covid 19- virusta vastaan tuntuvat pärjäävän parhaiten perusterveet. Siis he, jotka pitävät kunnostaan ja voinnistaan huolen. He syövät paremmin ja he liikkuvat. Eikä siihen tarvita mitään himoliikkujaa tai ruokaterrorismia, ihan vain arkijärkeä.
Ei ole siis mikään teoreettisen tähtitiedeluokan asia. Ihmisten perusterveyttä parantamalla päästäisiin vähintäänkin samaan kuin terveysasemalla joka pitäjässä. Mitä, jos tässä soteuudistuksen puuskassa hoidetaan lisää vaikkapa liikuntaa kouluihin ja ravintotietoa lapsille, nuorille ja vanhemmille? Annetaan lapsille ja nuorille mahdollisuus harrastaa ja saada sitä kautta paitsi kavereita myös yhdessä tekemistä. Tämä voisi olla se ”kehykset ylittävä” ratkaisu ja ennen kaikkea sijoitus tulevaisuuteen. Luvassa terveempiä veronmaksajia, joiden tarve julkiselle terveydenhuollolle on pienempi. Ei kuulosta Puutonoksan ajatus ollenkaan huonolle, vaikka itse sanonkin.
Säästöjä tulee, kun panostetaan ihmisten terveyteen jo ihan vauvasta vaariin. Meillä puhutaan työssä jaksamisesta ja työoloista, lasten pahoinvoinnista ja nuorten mielenterveysongelmista jne. Ja ihan oikeutetusti ihmettelemme, miksi palveluihin ei pääse tai jos pääsee, ei ainakaan ajoissa. Siihen vaalipanelistit ovat nyt luvanneet korjausliikkeen ihan valtion piikkiin.
Rahasta joskus myöhemmin, mutta mihin ovat unohtuneet ennaltaehkäisyn työkalut? Ja tarkoitan ihan sellaisia arjen käytännön toimia. Jos näitäkin asioita varten pitää olla eduskunnassa työryhmä, ja tässä kun oikein intoudun, niin voin itse tulla mukaan työryhmään ja lupaan tuoda mukanani muutaman muunkin.
Olisiko syytä keskustella miksi me voimme näin huonosti?
Perusterveydenhuolto kunniaan ja vähemmän erikoissairaanhoitoa. Tämä on nyt tullut selväksi Puutonoksallekin, että liian moni suomalainen tarvitsee tällä hetkellä erikoissairaanhoitoa ja suunta on pahenemaan päin. Yhä useampi suomalainen pitäisi saada takaisin sinne perusterveydenhoidon piiriin. Ihmiset ikääntyvät ja monisairaiden määrä kasvaa ja kun yhä nuoremmat voivat yhä huonommin, näyttää vääjäämättä sille, että erikoissairaanhoitoa tarvitsee jatkossa yhä useampia suomalainen.
Tätä yritetään nyt torpata leventämällä hartioita ja keräämällä lisää rahaa menoihin. Väärä taktiikka, sanon minä. Meidän pitäisi lisätä panoksia siihen, että saamme ihmiset pitämään huolta itse omasta terveydestään.
Poliitikot haluavat jakaa rahaa ja lisätä palveluja, kuten päivystävän lääkärin, kätilön ja leikkaavan kirurgin, psykoterapeutin ja psykologin joka kuntaan, kaupunkiin ja pitäjään. Hieno ajatus, mutta on siinä pari juttua, jotka saavat Puutonoksan haromaan hiuksiaan.
Eihän meillä ole riittävästi alojensa ammattilaisia hoitamaan noita töitä. Eikä kyllä rahaakaan, mutta se ei ilmeisesti ole ongelma. Enkä kyllä ymmärrä sitäkään, miksi emme edes kokeilumielessä pistä panoksia myös juurisyyn torppaamiseen eli etsi vastausta kysymykseen miksi voimme huonosti? Ja korjaa sitten niitä asioita? Ei se ainakaan tilannetta huonompaan suuntaan veisi.
Ja kuten Puutonoksa lukijat jo tietävät, niin yksi syy on se, että emme huolehdi omasta kehostamme ja mielestämme tarpeeksi. Eihän sitä saisi sanoa, että et liiku riittävästi etkä syö terveellisesti. No, minä sanon. Ja tiedän, että ei tämä liike ja ravinto ole mikään ratkaisu kaikkeen, mutta aika moneen kumminkin.
Luin juuri tutkimustuloksia, että liikalihavuus on kansanterveydellinen ongelmamme ja tulee meille vielä kalliiksi. Ja että lasten ja nuorten liikkumattomuus näkyy jo monenlaisina fyysisinä ja psyykkisinä ongelmina. Eivät näy kyllä nuo tiedot vaalipaneeleissa.
Ja, kun tässä nyt pitää aina rahaa etsiä, niin rahoitetaan hyvinvointialueille suunnatut ennaltaehkäisevät toimet makeisverolla, sokeriverolla, herkkuverolla tai millä ikinä sitä haluatte kutsua. Ja jos lisää tarvitaan, onhan aina käytössä rasvavero.
Tällä hetkellä suklaalevyjä saa kuusi kappaletta kymmenellä eurolla ja enemmänkin. Tarjouksissa ovat aina makeiset ja virvoitusjuomat. Siellä on siis selvästi tilaa uudelle verolle. Ja ihan pätevä perustelu olemassa: kansanterveys.
Jatkossa kymmenellä eurolla saisikin vain neljä isoa suklaalevyä. Tämä voisi kummasti vähentää ongelmia kuten diabetesta, ylipainoa tai sydän- ja verisuonisairauksia. Eihän ne mihinkään kokonaan katoa, mutta jokainen sairastamatta jäänyt tauti on voitto. Kaikkia näitä ehkäistään usein paremmalla ruokavaliolla ja sopivalla liikunnalla, mutta senhän te jo tiesittekin.
Tavoitteeksi pitäisi asettaa terveellinen ja mielekäs elämäntapa. Mitä paremmin me suomalaiset voimme, sitä paremmat resurssit meillä on tarjota apua ja palveluja heidän tuekseen, jotka apua tarvitsevat. Kun aina voi sattua ja tapahtua, yritti sitten kuinka paljon tahansa.
Laitammehan me turvavyönkin kiinni autolla ajaessa. Ihan vain, että säilyisimme pienemmillä vahingoilla, jos kolari kaikesta huolimatta sattuu. Miksi emme liikkuisi ja söisi terveellisesti ihan vain senkin takia, että jos tauti kaikesta huolimatta iskee, mahdollisuutemme selvitä ovat paremmat.
Eiköhän oteta kaikki keinot käyttöön?
Puutonoksa
