Vaihtoehtoinen todellisuus!

”Aloitin koulunkäyntini syksyllä 1992, kun Suomen talous oli syvässä kriisissä. Elvyttävän politiikan sijaan Suomessa valittiin tiukka leikkausten linja. Kyse ei ollut vain pyyhekumien puolittamisesta ja vanhoista koulukirjoista.”

Näin twiittasi sisäministeri Maria Ohisalo. Sisäministeri kuuluu samaan ikäluokkaan kuin minäkin ja haluan kertoa, että me kaikki 80-luvulla syntyneet, emme ole näin helposti vietävissä. Me olemme lukeneet ja seuranneet muutakin kuin Miinaa ja Manua. (Ei minulla ole mitään tuota kirjasarjaa vastaan, arkistosta löytyy.)

Tuohon aikaan, kun Esko Ahon johtama hallitus teki päätöksiään ja leikkauksiaan, johtui se muutamistakin seikoista. Edelliset hallitukset olivat edenneet politiikassa jakovaralla, missä elettiin toivossa, että velkaa saadaan. Markka-aikaan rahaa ei pystytty painamaan tai kysellä EU:sta. Voisin vannoa, että hattu kädessä Suomen tuolloinen hallitus olisi seteleitä vastaan ottanut, jos niitä jostakin olisi saatu kohtuu korolla tai siis edes jostakin saatu. 16%:n korolla olisi ilmeisesti saatu, mutta siihen ei silloinen hallitus rohjennut. Olisikohan nykyhallitus valmis maksamaan sen 16%:n koron ottamalleen valtion lainalle tai yhteiselle EU:n elvytysrahalle? Ehkäpä?

Ohisalo saa nyt tuon kuulostamaan ikään kuin tuolloin tehdyt päätökset leikkauksineen olisivat olleet väärä valinta.  Täytyy muistuttaa köyhyystutkijaa, että hän sai ilmeisesti asua lapsuutensa tuetussa asunnossa, mikä hänen perheelleen leikkauksista huolimatta pystyttiin tarjoamaan. Ja kun nyt faktoja kuitenkin alettiin latomaan, niin se oli 1995-1999 Lipposen Paavon johtama hallitus, joka leikkasi perusturvaa oikein isolla leikkurilla. Ja tuossa hallituksessa kaiken hyväksyi myös mukana istunut vihreät.

Leikkauksia ei kukaan tee huvikseen. Se on hölmöläisten tapa tehdä politiikkaa, kun leikkaamisesta puhutaan kuin ihmisten tahallisesta kiusaamisesta. Kyseessä on kuitenkin äärimmäinen keino saada edes se vähäinen riittämään kaikille. Olen lukenut, että kyllä silloin 90-luvulla jouduttiin miettimään millä lapsilisät maksetaan vai maksetaanko?

Tämä tuntuu nyt olevan unohtunut kokonaan. Rahaa riittää nyt, kun pankit painavat seteleitä toimistoissaan ja velkaa jaetaan kaikkialle, mutta mitä sitten, kun joku ei enää painakaan seteleitä suomen hallituksen jaettavaksi? 90-luvun lamassa raha oli arvossaan, ns. taikaseinää ei oltu vielä keksittykään. Haluaisinkin tietää, mikä saa uskomaan sen, ettei jakovara EU:sta koskaan loppuisi?

Köyhyystutkija, ministerimme Ohisalo muistelee 30-vuotta vanhoja asioita ja rakentelee tarinoita faneilleen. Katsotaan tästä 30-vuotta eteenpäin ja seurataan, miten Ohisalon jakovarat toimii. Riittääkö rahaa ja saammeko me loputtomiin velkaa? Puhumattakaan koroista, koska jos korot lähtevät nousuun, niin meidän velkataakallamme niitä ei takaisin makseta. Toivon todella, että siinä vaiheessa, kun laiva alkaa vuotaa, niin Ohisalo on mukana äyskäröimässä, koska me veronmaksajat olemme.

Ennen lamaa meillä ostettiin kouluun sopivan värisiä verhoja ja rahaa riitti uudistuksiin. Samalla tavalla meillä nyt hallituksen toimesta vain lisätään menoja.  Ehkä joku joutuu joskus sitten leikkaamaan? Kuka joutuu kulkemaan maailmalla pyytäen rahaa? Tosin voihan olla, että kukaan ei koskaan maksa velkojaan takaisin, kuten on Paavo Arhinmäen suulla sanottukin.

Tämän aika näyttää, mutta Ohisalon ulostulo paljastaa vain sen, mitä pelkään. Helpot ääntenkalastelut ja populistiset heitot Twitteriin heikentävät luottamusta politiikkaan ja poliitikkoihin entisestään. Eniten pelottaa kuitenkin se, että entinen köyhyystutkija ja nykyinen ministeri ei oikeasti tiedä mitä 90-luvun lamassa tapahtui? Tuo heitto on kuin räkäisy päin naamaa niitä kohti, joilta vietiin työpaikat ja mahdollisuus elää elämäänsä: itsemurhia, konkursseja ja ikuisia velkavankeuksia ja lukematon määrä surkeita ihmiskohtaloita.

Nyt kun poliitikot ja etenkin nuoret käyttävät paljon Twitteriä, niin olisi silti kiva, jos pysyttäisiin totuudessa. Tuokin ministerin pehmoisten puhuminen meni taas läpi ja omat fanit tykkäävät. Jonnet ei todellakaan muista, ja jos ei muista tai tiedä, niin on parempi olla kirjoittamatta. Varsinkaan ministerin virassa.

Vaalit ovat tietysti tulossa ja kaikki keinot ovat näköjään taas käytössä. Surullista on kuitenkin seurata kehitystä, missä ministereistä lähtien voi puhua potaskaa, ja silti jatkaa työtään.

Kohti kunnalisvaaleja siis mennään!

Puutonoksa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.