Pääministeri Marin kuurasi vessaa, ja hyvä niin, koska se kertoo siitä, että ei ole pelkoa tehdä niitä ”paskempiakin” hommia! Yritin lukea lehtiä ja artikkeleita, että mitä muuta demareiden puoluekokouksessa on saavutettu, mutta kovin vähän jäi tarttumapintaa. Antti Rinne luovutti puheenjohtajan paikkansa Marinille ja Tytti Tuppurainen kertoi turpeenpolton jatkuvan. Mihin tuossa nyt sitten voi tarttua?
Suomi velkaantuu ja työllisyys laahaa. Tekemistä on vaikka ja kuinka. Koronatestaukset ovat ruuhkautuneet ja Skopjesta pukkaa konetta, jossa vain joka viidennellä on tartunta päällä. Intialaiset kausityöntekijät jäivät testaamatta ja jatkoivat matkaansa junilla. Karanteenimääräyksiä ei edelleenkään noudateta, ja täyteen ahdetuissa julkisissa kulkuneuvoissa maskit löytyvät vain kuskilta ja ehkä muutamalta SOME-vaikuttajalta. (Koska tottakai #weramaskselfie on saatava julkaistua, ettei vaan kukaan pidä mulkkuna.) Työllisyystoimet on siirretty budjettiriiheen, 30 000 päätösperäistä työpaikkaa on tulossa julkisiksi tai siis ainakin niiden näkymä on oltava. Näkymästä ja visiosta on vielä valitettavan pitkä matka siihen, että ihmiset pääsisivät oikeasti töihin.
Rahaa on nyt jaettu ja tulevaisuuden huimat ihanat visiot luotu. Olisiko nyt aika aloittaa likaiset hommat, ettei tulevaisuudessa pilata ilmaston lisäksi myös ihmisten mahdollisuutta työllistyä ja hankkia elantonsa. Työllisyystoimia, leikkauksia ja säästöjä on saatava aikaiseksi, kuitenkin niin, ettei ketään syrjäytetä ulos yhteiskunnasta yhtään enempää. Auttaisiko ihan oikeat työpaikat?
Tulonsiirrot eivät voi olla kestävä taloudenhoitomuoto, sillä jo nyt olemme luomassa yhteiskuntaluokkaa, joka elää pelkästään tulonsiirroilla. Helppo tie on tietysti ottaa muilta ja jakaa muille, mutta jossain vaiheessa loppuu taskut mistä ottaa. Ei Robin Hoodistakaan ole montaa (jos yhtään) juoneltaan erilaista elokuvaa voitu tehdä, koska olisi aina pitänyt etsiä uusi ryöstettävä kuningas. Kerran rikas ryöstämällä voidaan teko saada näyttämään hyväntekeväisyydeltä, mutta toisen kerran se näyttää jo ryöstämiseltä. Robin Hood olisi voinut toki varastetulla pääomalla luoda työpaikkoja, terveydenhuoltoa ja koulutusta, mutta tarina ei kerro mitä metsissä rahalla tehtiin. Eipä ole muuten sattunut sellaista satukirjaa kohdalle, jossa rikkaalta viedyllä rahalla olisi korjattu rakennevirheet ja rakennettu toimivampi yhteiskunta.
Kyllä jotenkin on surullista, että hallituksen johtavalla puolueella ei ole vieläkään mitään annettavaa tälle työllistämissaralle. Vaikka eipä niitä työpaikkoja oikeasti luovia keinoja nyt kovin paljoa ole ollut edeltäneilläkään hallituksilla.
Marin sanoi, että hallitusohjelmaa jatketaan sovitusti ja päätökset tullaan viemään loppuun asti. Moni hallituspuolueista on jo heittänyt kommenttinsa, jossa kävelevät ulos, jos eivät saa haluamaansa. Tällöin pääministeri on luvannut pitää hallituksensa kasassa. Se on nyt vähintä mitä voi tehdä, kun aika on mennyt riitelyyn ja nokitteluun. En puhu oppositiosta, vaan hallituksesta.
Odotin, että Marin ja demarit antavat vahvan ulostulon puoluekokouksessa, kuten on usein ollut tapana. Nyt ensimmäiset otsikot huusivat pääministerin pesseen vessan ennen kokousta. Ja siitäpä heräsikin väittely, että onko pääministerin soveliasta pestä perheensä eritteitä vessanpöntöstä?
Minulle on ainakin ihan sama, vaikka pääministeri vapaa-ajallaan heittäisi tikkaa saunan seinään tai vääntäisi 10,000 kilokalorin pekonipastaa perheelleen, kunhan hoitaa työnsä, niin kuin on meille ihmisille luvannut.
Kyse on todellisuudesta ja sen kohtaamisesta, koska nyt hallituksen toiminta näyttää siltä, että todellisia poliittisia ”paskahommia” ei kukaan halua tehdä. Kaikki päätökset ja toimet siirretään hamaan tulevaisuuteen ja keskitytään puhumaan mustaa valkoiseksi. Lupauksia ja korulauseita ei usko enää kukaan, paitsi näköjään kaikki. Ilmastoaktivistit ovat pettyneitä ilmastotekoihin, porvarit ovat pettyneitä talousnäkymiin, työikäinen väestö ei jaksa luottaa saavansa pitää työpaikkansa, maaseudulla asuville ongelmia tuovat kaikki siellä kasvavat kustannukset.
Silti meille syötetään valheita ja epätotuuksia, jotka muotoillaan konsulttien kanssa lauseiksi, jotka antavat toivoa tulevasta ja siirtää vastuun muualle. On ihan tutkittua tietoakin siitä, että suomalainen luottaa tällä hetkellä enemmän autokauppiaaseen kuin poliitikkoon. Eikä ihme, toteaa Puutonoksa.
Puutonoksa
