Fortniteä voi pelata yksin eli soolona, kaksin eli duona, kolmin triona tai sitten, jos on paljon kavereita kuten minulla, niin voi pelata squadina eli neljä samaan aikaan. Tätä Fortnite peliä pelataan ympäri maailmaa online pelinä, jossa jokainen pelaa omalla pelikonsolillaan tai tietokoneellaan omasta lokaatiostaan eli paikastaan. Minulla tämä paikka on sohva. Koska Xbox on kiinni televisiossa, televisio olohuoneessa ja olohuoneessa ruotsalainen design sohva.
Huomio kaikki te vanhemmat tai huoltajat, joilla ei ole ymmärrystä siitä, mitä lapsenne touhuaa kuulokkeet päässä ja sormet ohjaimilla, niin nyt sitten kynä ja paperia esille. On aika tehdä muistiinpanoja, sillä minä Puutonoksa olen astunut suoraan sinne, mistä tieto kaivetaan esille eli tietokonepelejä pelaavien nuorten keskuuteen.
Kaikki pelaaminen alkaa aina Watsapp viestistä, jossa lukee ”tuutko pelaaaaaa” tai vastaavasti ”pääsetkö pelaaaaaa”. Pidän tuosta, ”pääsetkö pelaaaaa” kysymyksestä enemmän, koska usein on tilanne, että en pääse. Televisio on varattu jollekin reality-ohjelmalle. Itsekin reality-ohjelmassa olleena en voi ottaa niiden katsomiseen kantaa eli olen jäävi. Joten en voi tyynesti läväyttää ruudulle Fortniteä epämääräisen ihmisjoukon sijaan. Tai sitten pyyntö peleille tulee arkipäivänä kello 14.00, jolloin olen ”oikeissa” töissä.
Fortti (Forniten pelaajien käyttämä lyhennys) on sotapeli. Ei mikään raaka, veri ei lennä, mutta sisältää aseita, tappamista ja huutamista. Kielletty muistaakseni alle 12- vuotiailta, mutta niin oli Terminaattorikin. Katsoin sen silti, vaikka olin kymmenen. Tämä selittää paljon, ja kaikesta syytän omia vanhempia, jotka antoivat minun sen Terminaattorinkin katsoa.
Kun viimein saan Xboxini auki ja pääsen pelaamaan Fortniteä eli Forttia, niin siellä minua odottaa usein kolme muutakin innokasta peluria. Minua siis joudutaan usein odottamaan. Koska olen ainakin sen 20 vuotta muita pelureita vanhempi, niin on itsestään selvää, että pelit voidaan aloittaa vasta, kun minä joukkueen johtajana olen saapunut paikalle.
Kuulokkeet ovat isossa roolissa, sillä vaikka kaikki oltaisiin eri puolilla maailmaa, niin peliin kuuluu kommunikointi. Ja sodassa, kuten avioliitossa, menestymisen kannalta on tärkeää osata ja pystyä kommunikoimaan ilman ulkopuolisia häiriötekijöitä. Olisikohan syytä hommata kuulokkeet kaikille parisuhteessa eläville?
Kuulokkeisiin kuuluu kaikkien joukkueen jäsenten äänet. Tämä selittää sen, miksi lapsesi huutaa kuulokkeet korvilla pelatessaan. Sillä se kuka huutaa kovinten, saa useimmin tahtonsa läpi. Ihan kuten eduskunnassa, Twitterissä tai taloyhtiökokouksissa.
Itselläni on tapana jättää omat kuulokkeeni ruotsalaisen designsohvapöydän päälle seuraavia pelejä varten, mutta jostakin syystä, joku siirtää ne aina siitä pois, ja minulla on usein vaikeuksia löytää niitä. Tämä johtaa usein siihen, että muiden pelaajien huudot kuuluvat kaiuttimista, kunnes ehdin löytää ja kytkeä kuulokkeeni Xbox ohjaimeeni.
Tämä kuulokkeiden siirtämisestä johtuva viive on havaittu myös nuorten keskuudessa. Usein kaiuttimista kuuluu: ”Pietu kuuluuko?” Tähän toinen vastaa, että eihän sillä ole varmaan kuulokkeet kiinni. Johon kolmas lisää: ”Ei jumalauta, se säätää taas sen mikin ja kuulokkeiden kanssa”.
No, nuorille kyllä selviää tämä tavaroiden siivoamisesta ja piilottelusta aiheutuva yhteysviive viimeistään siinä vaiheessa, kun pääsevät astumaan avioliiton alttarille.
Nyt setäselittely vaihe on ohi ja päästään näihin äidinkielellisiin osioihin ja uusien sanojen merkityksiin. Valot päälle eli hereille!
Pingi riittää kyllä!
Se oli taas yksi rauhallinen ilta, kun pelattiin ja tämä keskustelu käytiin.
– Hei äijä! Paljon sun pingi on?!
– Hei äijä vastaa nyt, paljon sun pingi!?
Mietin päässäni, että mikä helvetin pingi ja miten golf tähän liittyy. Sitä paitsi mulla on Titleistin vehkeet.
Oli siis pakko kysyä ääneen, että mikä on tämä pingi? Kuulokkeissa vallitsi yhtäkkiä totaalinen hiljaisuus, vaikka olimme keskellä ankaria taisteluja. Viimein kuulen hiljaisen, hiukan epäuskoisella äänellä:
– Siis eikö äijä tiedä?
Vastaan, että en kyllä tiedä. Voin aistia tunnelman, jossa kaikki joukkueeni jäsenet huokailevat, että voi jumalauta tota äijää.
Räiskinnän tauottua saan vastauksen, että pingi kertoo, kuinka nopeasti sun kone reagoi käskyihin, joita sä sille annat.
Koska hiljaisuuteni paljasti, että en tajunnut vieläkään, niin yksi joukkuetoveri vielä tarkensi:
– Se tarkoittaa siis, että kun painat sitä hyppynappia, niin kuinka kauan kestää, että tyyppi oikeasti hyppää.
Joo nyt tajusin, täräytin kuulokkeisiin ja kerroin vielä, että mulla hyvä pingi, kun meillä kotona ihan uusi Telian liittymä ja sain vielä 200 megaa nopeutta, hintaan 9.95 kuukaudessa, eikä tarvinnut edes WiFi-boxia vaihtaa! Vakuutin vielä joukkuettani, että pingit on siis kunnossa:
– Ei jää jätkät siitä tämä taistelu kiinni.
Joukkueeni vahvisti antamani tiedon kuittaamalla luureihin, että ok ja hyvin vaimealla äänellä, koska emmehän me halua, että vastustajat kuulevat, miten hyvä pingi meikällä on.
Äijä on ihan PRO!
Joskus taisteluita voitetaan ja joskus hävitään. Usein häviöön on syy johtajassa. Kuten Mannerheim aikoinaan, niin minä seison joukkojeni takana.
Ja takalinjoilla pysyn, vaikka joskus saattaa sattua, että he kaatuisivatkin taisteluissa. Niin kuin esimerkiksi, koska itse heitin vahingossa granaatin omaan boxiin eli tukikohtaan, vaikka piti ampua kaverin boxia. Mutta, kun ne näppäimet tuossa ohjaimessa ovat ihan vierekkäin, niin tekevälle sattuu.
Kun näin tapahtuu, niin kuulokkeista kuuluu usein, että kuka nyyppä eli nuubi eli sähläri heitti granun eli granaatin tänne?!!!! Vastaan aina, että en minä ainakaan.
Valitettavasti näissäkin hommissa valheella on lyhyet jäljet. Olen usein ainut, jolla on edes granaatteja mukana. Muiden mielestä ne ovat pelin paskin eli huonoin ase. Toisaalta, kuten jo tulin kertoneeksi, niin hyvin ne toimivat.
Mistä sitten olenkin saanut lisänimen ”PRO”? Olen onnistunut näissä granaattisähellyksissäni muutamaankin otteeseen, ja kerran yksi nuori huusi minulle
– Aaaaaaa, mä en jaksa ku äijä on ihan PRO!
Ihmettelin, että miten tuollaisen itsemurhavahingon jälkeen, minua nyt ammattilaiseksi luullaan, mutta koin viisaammaksi ottaa kehut vastaan ja totesin vain ilman ylimääräistä ilakointia, että kun vaan jaksat harjoitella, niin sinäkin voit joku päivä olla PRO!
Minulle selvisi, sitten myöhemmin, että ”PRO”, ei olekaan aina merkitykseltään huippu tai ammattilainen, vaan Perseestä Revitty Orava.
Tällaista tällä kertaa ja näistä pelituokioista riittäisi juttua varmaan enemmänkin, joten kirjoitetaanko lisää havaintoja?
Terveisin,
”PRO gamer” Puutonoksa
