Nuorison nykytrendi on pukeutua päästä varpaisiin järjettömän hintaisilla merkkivaatteilla.
Kyllä saa olla onnellinen, että on jo sen ikäinen, että ei tarvitse omaa identiteettiään korjailla merkkivaatteilla. Meikäläiselle kun riittää Adidaksen verkkarit, sukat sandaaleissa ja vyölaukku. Töissä pitää kyllä olla välillä puku päällä ja arvokello näkyvillä. Tukka tietysti laitettuna ja autona citymaasturi. Vain siksi, etteivät asiakkaat tai sukulaiset minua perkele köyhäksi kuvittele! Sukulaisille ja kavereille kahvit tarjotaan Pentikin teemoitetuista posliineista, joissa teippi on liimattu tiukasti kiinni kahvikupin kylkeen. Pikku suolaiset ja makeat leivokset voi sitten pyyhkiä suupielistä unikkokuvioiduilla serveteillä, jotka vaihtavat väriään vuodenaikojen mukaan.
Nuoriso ottaa velkarahalla ja pikavipeillään maksukykyä kalliisiin rytkyihin. ”Et ole mitään, jos ei sulla ole LV päällä”, nuoriso sanailee.
Tämän ikäisen tarvitse onneksi yrittää olla mitään mitä ei ole. Saa olla ihan rauhassa hyvällä asuinalueella asuva, velkarahalla kaiken rahoittava perheen isä. Minulle on ihan sama, että onko mun kavereilla varaa käydä Canarialla golfaamassa kolme vai neljä kertaa vuodessa? Naurettavaa tuo nuorison tapa vertailla omistuksia. Sillä ei ole mitään väliä minkä kokoinen postilaatikko Kehä ykkösen sisäpuolella, merenranta-alueella sijaitsevan omakotitaloni edessä on. Joskus saatan kysyä kavereiltani, miksi ovat ottaneet auton etuvetoisena tai kangaspenkeillä, mutta ihan hyviä tyyppejä ne silti ovat. Tietysti lasteni kummisedällä ja lähimmällä ystävälläni on neliveto ja nahkajakkarat!
Ottavat vielä SOME:een kuvia ja keräävät tykkäyksiä, kun poseeraavat merkkivaatteidensa kanssa.
Itse tyydyn näyttämään vain lähimmille ystävilleni kaikki kuvat kesäiseltä huvilaltani. Jos osaisin SOME:n salat, niin en siellä siltikään omistuksillani retostelisi, koska eihän kaikilla ole varaa näihin asioihin kuin mitä minulla on. Nuorilla tuntuu olevan tarve päteä ja arvottaa muita nuoria sen perusteella, että mitä kenelläkin on. En ymmärrä tuota SOME:ssa tapahtuvaa vertailua laisinkaan. En minä kehtaisi julkisesti ketään arvostella vaatteiden tai hankintojen perusteella. Tietysti ystävilleni tai puolisolleni voin paheksua jonkun hankkimaa Ikean sohvaa tai laajentunutta keskivartaloa, mutta se on sellaista parempaa paheksumista, mitä meistä jokainen tekee.
Velkarahallako ne nuoret maksavat kaikki nuo julkisuuskuvansa?
Miksi kukaan nuori ei kerro mistä rahat kaikkiin tavaroihinsa saavat? Itse olen hankkinut koko kotini monen kymmenen vuoden velkavivulla ja sohvatkin osamaksulla, mutta kyllä minä sen voin myöntää. Minä en nimittäin millään Ikean sohvilla istu, koska laatua sen pitää olla! Jos ei kamat ole kotimaista designiä, niin se kertoo tyylitajun puutteesta, ei mistään muusta. Tyylikästä ja ajatonta se on minun mottoni. Täytyy muistaa, että kun kerran ostaa kalliimpaa, niin se kestää sitten aikaa ja ikää. Halpamuotihan on luonnonkin kannalta se pahin mahdollinen. Sitä kun pääsee tiettyyn ikään, niin sitä ihminen ansaitsee hankkia itselleen kalliimpaa ja näyttävämpää. Nuorten tulisi kyllä tyytyä perustarpeisiin ja hankkia sitten vasta, kun ikää ja ymmärrystä riittää.
Kyllä on per##& nuoriso pilalla.
Puutonoksa
