Jokerit, KHL, Valko-Venäjä: poliitikkojen ja ihmisten pöyristymiset jaksavat kyllä ihmetyttää meikäläistä.
Jokerit ovat päättäneet aloittaa KHL-kauden otteluohjelman mukaisesti, vaikka tilanne Valko-Venäjän Minskissä on se, että maan johtaja kävelee katuja toisessa kädessä kalashnikovi ja toisessa pikku poika luotiliiveissä.
Tästä asiasta – siis Jokereiden pelistä – on nyt moni pahoittanut mielensä. Myös Jokereiden uskolliset fanit eli Eteläpääty on protestoinut tätä tekoa. Poliitikot ja etenkin meidän entinen urheilu- ja kulttuuriministerimme Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki on valitellut asiaa. Arhinmäki tunnustautuu Twitterissä Jokereiden pitkäaikaiseksi faniksi, joka on pysynyt seuran kannustusjoukoissa läpi vaikeat vuosikymmenet.
Moni journalisti, päättäjä ja jopa ministerimme Saarikko laittoi viestiä Jokereiden suuntaan syyttäen joukkuetta selkärangattomuudesta. Tässä näen heti yhden suuren ongelman: viesti menee kuuroille korville. Jos viesti haluttaisiin saada taholle, joka on vastuussa päätöksistä, tullee viesti kirjoittaa venäjäksi ja laittaa postikortti rajan toiselle puolelle.
Jokerit tekevät vuosittain miljoonien tappiota ja kukaan suomalainen ei niitä kuittaa. Velat ja maksut kuittaavat venäläiset omistajat, ja joukkue toimii sen mukaisesti. Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt, älä pure syöttävän kättä… mitä näitä nyt olikaan.
Ymmärrän, että on helppoa soitella Jari Kurrille tai pelaajille, mutta kokeilkaapa soittaa Pietariin. ”Moi, olen suomalainen toimittaja ja haluisin keskustella tulevasta ottelustanne Minskissä. Haluan heti sanoa, että olette selkärangattomia, kun menette sinne ja vaadin tietoa siitä, miksi menette!!!??” Vastauksen meistä voi jokainen kuvitella. Klassinen tilanne, jossa ollaan mopolla moottoritiellä.
Ihmisoikeuksien polkeminen on hyväksytty, kun se tapahtuu ”hyvän asian puolesta” ja pahoittelemme asiaa. Ja näin muuten Suomessakin. Viime päivinä on hehkutettu saneerattua olympiastadionia. Sitä saneerattiin halvemmalla työvoimalla, hyväksikäyttämällä ja laittomasti.
Huuhkajien jalkapalloilija Riku Riski boikotoi Qatarissa pidettyä Huuhkajien harjoitusleiriä ihmisoikeussyistä ja nousi sillä otsikoihin. Tästä innostuivat Arhinmäen lisäksi monet muut vaikutusvaltaiset ihmiset. He seisoivat ylpeänä Riku Riskin takana.
Samaan aikaan omalla takapihalla käytettiin ulkomaalaisia työntekijöitä hyväksi ja tehtiin sitä täysin samaa mitä Qatarissakin. Nyt sitten kirkasotsaisesti kritisoidaan, kun Jokerien pelaajat menevät tekemään työtään Minskiin.
Hieman irvokkaalta tuntuu. Mutta niin helppoa silloin, kun se ei osu omalle kohdalle. Eipä ole vaikeaa huudella maalta merelle, kun ei ole itsellä hätää. Arvatkaapa, kuinka moni päättäjä on ottanut kantaa olympiastadionin työmaalla tapahtuneeseen työvoiman hyväksikäyttöön? Ihmisoikeuksien puolesta näkyvästi taistelevat apulaispormestarit Anni Sinnemäki ja Nasima Razmyar eivät ole pukahtaneet kovinkaan näkyvästi, vaikka heiltä on asiasta yritetty kommentteja saada. Eikä ole puhunut muuten Arhinmäkikään. Mutta voitte olla varmoja, että kaikki nämä vaikuttajat tulevat olemaan uusitulla stadionilla, kun ensimmäinen isompi peli tai tapahtuma siellä järjestetään. Skumppa virtaa ja esitellään uutta stadionia, toivottavasti kuitenkin boikotoivat avajaisia ja tapahtumia, koska faktat stadionin rakennustyövoiman hyväksikäytöistä ovat kiistattomat.
Ei sekoiteta politiikkaa ja urheilua on niin helvetin väsynyt kommentti, koska jos näin haluttaisiin, niin loppuisi kaikki huippu-urheilu. Jo vuosia urheilu on yhdistänyt maita yhteen ja urheilu on toiminut rauhanlähettiläänä, vaikka meno kentillä on välillä veristäkin. Sponsorointi, stadionit, urheilijat, apurahat, lajiliitot ja paljon muuta linkittyy suoraan urheiluun, joten miten se voidaan pitää erossa politiikasta? Silloin lopetetaan Veikkauksen jakamat tukirahat ja järjestöjen avustukset vai onko ideana poimia rusinat pullasta? Halutaan avustuksia, apurahoja ja urheilijoita täytyy rahallisesti tukea, mutta pidetään politiikka pois pelistä. Urheilu ja politiikka ovat tiukasti sidoksissa toisissaan niin paikallisessa kuin maailman mittakaavassakin.
Politiikkaa on, kun Suomessa kunta tai kaupunki rakennuttaa jäähallin tai juoksuradan tai ainakin myöntää tontin. Politiikkaa on, kun Venäjä tai Kiina hakee ja niille myönnetään kansainvälisiä kilpailuja. Erotetaan urheilu ja politiikka, on sitä kuuluisaa paskapuhetta.
Nyt, jos tämä olympiastadionin saneerauksessa tapahtuneet ihmisten väärinkäytökset ja kontissa makuuttamiset eivät ole tarpeeksi suuri ongelma, niin ei hätää. Seuraavat talviolympialaiset 2022 pidetään Kiinassa Pekingissä. Toivottavasti Saarikko tai kukaan muukaan Jokereita nyt moralisoiva ei ole sinne menossa. Toivottavasti toimittajat tekevät isoja lehtijuttuja ja repivät Olympiakomitean-porukan riekaleiksi, jos ja kun päästävät urheilijat kilpailemaan maahan, joka rajoittaa sananvapautta ja maata johtaa pieni hallinto, diktaattorin ottein.
Veikkaus toivottavasti ei sponsoroi ketään Kiinaan menevää tahoa ja pitkävetolistoilta ei kohteita löydy. Voimmeko edes lähettää talviolympialaisiin urheilijoita? Linjan pitää olla yhtenäinen, koska muuten muutosta ei tapahdu. Vai jätetäänkö ainoastaan Leijonat ulos koneesta?
Puutonoksa
