Meillä Helsingissä julistettiin ilmastohätätila 25.09.2020. Helsingin kaupungin sivujen mukaan ilmastohätätila julistettiin, koska ”Helsinki haluaa olla maailman johtavia kaupunkeja ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa. Ilmastonmuutoksen torjunta ja kestävä kehitys ovat yksi Helsingin kansainvälisen toiminnan painopisteistä. Helsinki on useilla areenoilla nostanut esiin ja kiinnittänyt edunvalvonnassaan huomiota kaupunkien rooliin ilmastokriisin ratkaisemisessa”.
Hiilineutraalius saavutetaan vuoteen 2035 mennessä. Helsingissä päällä olevia tai tulevia rakennushankkeita ovat: Malmin lentoasema, Kruunusillat, Myllypuron jääurheilukeskus, Keskuspuistoa uhkaava Pirkkolan hallihanke, Laajasaloon tulee 15.000 asukkaalle koteja vuoteen 2040 mennessä, Kruunuvuorenrannan rakentaminen ja näiden lisäksi vielä moni muu hanke, kuten jatkuvasti kasvava Kalasataman alue. Kiire tulee siis raivata luontoa pois alta ja kestävästi kehittää kokonaan uusia asuinalueita tilalle, koska vuosi 2035 tulee nopeasti vastaan.
Helsingin kaupungin sivuilla painotetaan puisto- ja virkistysalueiden merkitystä rakentamisessa. Kaikki hankkeet toteutetaan siis kestävästi kehittyvällä mallilla.
Kun kuitenkin katsoo kaaviota, jossa on kirjailtu budjetin rahoitussummat, ja minne ne on suunniteltu laitettaviksi, niin paljastuu karu fakta korulauseiden takaa. Helsingin kaupungin 2021 tiivistetyn talousarvion mukaan investointeja tehdään 834,1 miljoonalla eurolla. Katuja, uudisrakentamista ja kaupunkiliikennettä kehitetään sadoilla miljoonilla. Ilmastohätätilan julistanut Helsingin kaupunki korostaa puistojen ja viheralueiden rakentamista. Tähän investointeja on varattu noin 30 miljoonaa euroa.
Tästä on helppo päätellä, että luontoa puolustetaan ja ilmastonmuutosta torjutaan betonilla ja asfaltilla. Kunnianhimoa on laittaa vuosittain murto-osa investointi budjetista puistoihin. Jos tuolla 30 miljoonan euron panostuksella olemme kunnianhimoisin ja kestävimmän kehityksen huipulla, niin lainaan Kummelia tähän väliin ja totean, että ”me ollaan hävitty tää peli”.
Tutkijat ja Helsingin kaupunki ovat molemmat todenneet, että ilmastonmuutokseen tulee reagoida. Helsinki torjuukin rankkasateita, myrskyjä ja merenpinnan nousua uudisrakentamisella. Hölmöä, sanoisi äkkinäisempi, mutta ei hätää: hulevesille on avattu monta kadunpätkää ympäri Helsinkiä.
Älä osta asuntoa alimmasta kerroksesta sanoisi luonnontieteiden tiedekunnasta valmistunut kiinteistövälittäjä. Kaupungeissa sadevesi löytää tiensä aina jonkun kellariin. Kaupunkirakentaminen hylkii vettä kuin hanhen selkä. Vuonna 2005 tammikuussa, kolera-allas motitettiin hiekkasäkeillä, kun Itämerellä myrskyn nostattama vesi uhkasi kastella presidentin sukat. Hiekkasäkeillä onnistuttiin torjumaan tuo vedenpinnan nousu. Paavo M. Petäjän sanoin ”korrrrostan”, että vedennousua torjuttiin hiekkasäkeillä, ei asfaltti eikä betonisäkeillä, vaan hiekkasäkeillä.
Cityvihreys on oikeasti meillä Helsingissä hengittävä ilmiö, jonka merkitys tuleville sukupolville on parhaimmillaankin täysi nolla. Luonto sitä, luonto tätä ja samaan aikaan 834,1 miljoonan euron hankkeista 30 miljoonaa euroa käytetään luontoon tai siis ei luontoon, vaan puistoihin.
Se ei ole kestävää kehitystä, kun vedät hehtaarikaupalla luontoa nurin kerrostalojen tieltä, ja rakennat sitten kerrostalojen väliin metrin levyisen viheralueen. Sinne sitten luontoa rakastavat edelläkävijämme voivat viedä koiransa pissille samalla, kun nauttivat kuumaa chai-latteaan läpi Huhtamäen kahvikupin kannen.
Joukkoliikennettä, pieniä vuokra-asuntoja ja ihania kaupunkibulevardeja. Kaikki nämä luontoa ajatellen ja kestävästi kehittyen. Näistä ihanista asioista tulevat sukupolvemme meitä varmasti kiittävät.
Perinnöksi kannattaa toki jättää vanhat nokialaiset, koska joku epäonninen perii kuitenkin sen alimman kerroksen asunnon. On siinä lapsenlapsilla olemista, kun seisovat kerrostaloalueen keskellä olevan yhden puskan alla ja pohtivat luontokatoa. Varmasti kiittävät meitä siitä, kuinka kestävästi kehityimmekään, luonnon monimuotoisuudesta huolehtien.
Helsingissä olemme yhtä luonnon kanssa, kun pääsemme pari kertaa vuodessa Lappiin! Lähempää ei luontoa kohta löydykään. Ja sinnekin pitää päästä autolla, lentokoneella tai junalla. Meiltä vaaditaan autojen sähköistämistä, kierrätystä, vegaanisempaa ruokavaliota ja ylipäätään pienempää hiilijalanajälkeä. Päättäjät pienentävät tällä hetkellä jalanjälkeään vaihtamalla sisäfilepihivin ulkofileeseen.
Puutonoksa
