Helsingin Sanomat oli tehnyt artikkelin, jossa luokanopettaja Joanna Lukkarila kertoi mitä kaikkea opettajilta saatetaankaan vaatia. Siis meidän lasten vanhempien toimesta, ja juttua lukiessani toivoni parempaa maailmaa kohtaan mureni lopullisesti kuin omenapiirakan pohja ilman rasvaa.
Istuin jutun lukemisen jälkeen hiljaa keittiössä kahvikuppini ääressä ja kuuntelin omien lapsieni puuhailevan äitinsä (vaimoni) kanssa äänekkäästi olohuoneessa. Lapset leikkivät ilman äänenvaimenninta ja vaimoni oli kehätuomarina, kyllä te tiedätte mitä tarkoitan.
Voisitko opettaja katsoa, että
- lapseni herää ajoissa kouluun
- lapseni ei joudu liikuntatunnilla jonon viimeiseksi
- lapseni voisi aloittaa koulupäivänsä vasta yhdeksältä tai kymmeneltä, ilman myöhästymismerkintöjä
- lapseni päivästä pienen yhteenvedon meille kotiin luettavaksi
- lapselleni varataan hammaslääkäriaika, muistuta häntä siitä ajasta ja kuskaa hänet sinne, kun sen aika on
- kuorit lapseni perunat
- lapseni ei tupakoi koulumatkoilla
- lapseni saa välitunneilla pianotunteja
- lapseni saa oppimateriaalit e-kirjoina eikä luettavina, koska lapseni ei tykkää lukea
Nyt kun suurin osa teistä lukijoista pitää näitä heittoja minun vitsinäni, niin tiedoksi, että ne eivät ole minun, eivätkä edes vitsejä. Nämä oli mainittu tuossa HS:n tekemässä jutussa.
Aivan, mietin ärsyyntyneenä sitä samaa kuin suurin osa teistä lukijoistakin: Miksi kukaan ei vaadi opettajalta viikkorahaa ja mieluiten käteisenä?
Lapsilta ei vaadita
Tämän toteamuksen olen kuullut ja nähnyt useamman kerran, mutta pitääkö se paikkansa?
Vaadimmeko me lapsiltamme tarpeeksi vai liian vähän?
Yhä useampi lapsi on tutkimusten mukaan ahdistunut ja väsynyt, mutta miksi? Vaadimmeko me vanhemmat lapsiltamme liikoja, vai mistä he ovat ahdistuneet ja väsyneet?
Osa syyttää lapsien väsymisestä kouluja ja vaatimustasoja, joita on laskettu vuosien aikana. Jotkut sanovat juuri sen vaikuttaneen kielteisesti lastemme oppimistuloksiin.
Kevenisikö lastemme taakka, jos opettajat kuorisivat kaikille perunat, varaisivat hammaslääkärit ja kulkisivat koulumatkat mukana valvoen, ettei lapset tupakoi?
Me vanhemmat emme vaadi lapsiltamme, mutta vaadimme kuitenkin opettajilta ja varhaiskasvattajilta? Mistähän johtuu, että tuossa vanhempien opettajille suunnatussa vaatimusten listassa on kaikki niitä ”ei niin mukavia asioita”? Hammaslääkäri, heräämiset, lukemiset, ruokailut, liikunta ja pianotunnit?
Itseltämme me emme ainakaan vaadi
Ehkä kyse ei olekaan siitä, mitä meidän lapsiltamme vaaditaan, vaan siitä, että me vanhemmat emme vaadi itseltämme. Vaadimmeko me, että olemme ajoissa, luemme, varaamme hammaslääkärit, liikumme, emme tupakoi ja kuorimme perunamme?
Vaadimmeko me itseltämme elämän epämukavia asioita?
Jos emme vaadi niitä itseltämme, niin emme totisesti vaadi niitä lapsiltammekaan. Mutta mikä antaa meille oikeuden vaatia niitä lastemme äidinkielen- tai matematiikanopettajalta? Lapset heijastavat tapansa kotoa. Jos lapsesi on se, joka ei osaa kuoria perunoita, herää ajoissa tai pääse ajallaan hammaslääkäriin, niin syy on sinussa. Ei lapsessa, eikä todellakaan opettajissa, vaan sinussa.
Rajat ovat rakkautta?
Kasvatammeko lapsemme maailmaan, jossa lapselle epämiellyttävät asiat ovat kategoriassa ”ei sun tarvii rakas tätä tehdä”. Kun hoet lapselle, että ei sun tarvii ja teet kaiken hänen puolestaan, niin sitä saat mitä tilaat. Hänen ei todellakaan tarvitse, kun muut tekevät. Onhan se ikävä herättää lapsi ajoissa, viedä hammaslääkäriin ja laittaa kuorimaan perunansa, mutta sellaista se on. Elämä nimittäin.
Opettajien tehtävä on opettaa
Opetus ei ole synonyymi kasvatukselle. Äidinkielenopettaja opettaa äidinkieltä, matematiikanopettaja opettaa matematiikkaa, luonnontieteidenopettaja opettaa luonnontieteitä, sähkömies tai sähköhenkilö tekee sähkötöitä, korvalääkäri tutkii korvia, jääkiekkoilija pelaa jääkiekkoa ja niin edelleen. Kasvatuksen hoitaa vanhemmat tai vanhempi.
Käytöstavat, heräämiset, hampaidenpesut, ruokailut, puhtaat vaatteet, liikunnan, nukkumaan menemiset ja niin edelleen ovat meidän vanhempien ja lastemme huoltajien vastuulla,
EI OPETTAJIEN!
Opettajat loppuvat
Uutisten mukaan yhä useampi opettaja kokee koulussa myös pelkoa heitä kohtaan lisääntyneen lasten väkivaltaisen ja aggressiivisen käytöksen takia. Opettajat opettavat, mutta sitten kun opettaja puuttuu johonkin asiaan ja yrittää kasvattaa, niin oppilas uhkaa vetää turpaan ja vanhemmat suuttuvat opettajan Wilma-viestistä? Selittävät, että lapsi on erikoinen, mutta ei tarkoita pahaa ja samalla pyyntö siitä, että jos hänen perunansa voitaisiin kuoria, niin ehkä se helpottaisi lapsen oloa. Kuka haluaa olla enää opettaja? Ei ihme, jos opettajat kuormittuvat.
Toisaalta, jos lisätään ryhmäkokoja, vedetään kaikki lapset samalle viivalle, kaadetaan luokista seinät, laitetaan lapsille sohvat ja joustavat opiskeluajat, niin kyllä se siitä!
Teksti – Puutonoksa
