Saatiinhan se, SÄÄTÖtalon näytelmä viimein päättymään. Loppumattomalta tuntunut teatteri, jossa keskinkertaisia, mutta rutiininomaisia näyttelijäsuorituksia vetivät ministerit Ohisalo, Saramo, Marin ja Henriksson. Näyttävästä yksilösuorituksesta estradilla vastasi maalta kaupunkiin ponnistanut ministeri Saarikko. Henkeä salpaavaa heittäytymistä koko viikon ajan ja loppuratkaisu säästettiin yöllisiin (vai oliko ne aamuisia?) puheluihin. Teatterin päätyttyä pääroolia menestyksekkäästi näytellyt Saarikko kirjoittaa näin: ”Olennaista on, että neuvottelutuloksen turvin saadaan Suomen velkaantuminen hallintaan ja Suomi koronakriisin jälkeen kasvun ja uudistumisen tielle”. Saarkossa ilmiselvää koomikkoaineista.
Tässä vaiheessa on hyvä kerrata mitä olennaista Suomi sai.
Suomi ylittää kehykset seuraavan kahden vuoden aikana yli 1,4 miljardilla eurolla. Sovittiin sekin, että turpeenpoltto saa laajempaa verotukea ja tämän siunaa maailman kunnianhimoisin ilmastohallitus. Tälle miljoonatuelle löytyi kuin löytyikin reitti siitä ilmaston suojelun etujoukoissa kulkevana hallituksemme kuuluisasta tiekartasta. Ovatkohan nämä niitä päästöperäisiä työllisyystoimia? Älkää kertoko tästä naapurin Gretalle, koska siellä menee kookosbullar väärään kurkkuun.
Myös veronkiristyksistä päästiin sopuun, ja näyttääkin siltä, että seuraavaksi voidaan tukea kotimaisia yrityksiä kiristämällä verotusta. Tämä yritysten verottaminen, kun jollain perverssillä tavalla motivoi yrittäjiä investoimaan Suomeen ja sillä saadaan sitä kaivattua talouskasvua. Yrittäjä kaipaa keppiä ja saa mitä tilaa, sanoi Kalliossa työskennellyt Veronika aikoinaan, kun miehiä perseelle läiski.
Yrittäjien ja yhtiöiden verotus ei osu pienituloisiin sanotaan, mutta kerron salaisuuden: yrittäjät kompensoivat menettämänsä veroeurot nostamalla tuotteensa hintaa, on sitten kyse tavarasta tai palvelusta. Eläköön veronkiristykset, sillä kaiken maksaa taas se huonoimmassa asemassa oleva. Jo isoisäni tapasi sanoa, että paska valuu aina alaspäin ja se pitää yhä paikkansa. Kummallista, että tämän kuittaa pienten puolella olevat puolueet.
Säätiöt ja Rahastot yhdistyksen tekemän jutun mukaan: ”Toteutuessaan veroesitys voisi merkitä vuosittain jopa 1700 henkilövuotta vähemmän apurahalla työskenteleville. Koronan jälkeisessä jälleenrakennuksessa määrä olisi vastoin kaikkia hallituksen työllisyysajatuksia. Kaipolan tehtaan sulkeminen vei 430 työpaikkaa, ja vuodessa Suomessa valmistuu juuri 1700 tohtoria”.
Siis tämän kaiken tekee hallitus, joka on koko ajan puhunut kuinka osaamista pitää kehittää ja tieteeseen panostaa. Oksettaisi, jos en olisi jo tottunut tähän valehteluun.
Säätötalon Teatteri tarjosi meille myös 50 000 päätösperusteista työllistä. Mitä ikinä nämä päätösperusteiset työlliset sitten ikinä olevatkaan? Itse päätin aamulla mennä töihin, niin olenko päätösperusteisessa työssä. Päätetään vain, että on työllisiä, mutta kysynkin, että oliko niitä työpaikkoja? Minne ne työpaikat syntyvät ja minne kannattaa työttömän nyt suunnata? Laitan työhakupalveluihin ilmoitusasetukset päälle niin näen heti, kun sinne alkaa ilmaantua tuhansittain päätösperäisiä työpaikkoja. Ymmärtääkseni ainakin Kaipolassa ja Kemissä on jo niitä päätösperäisiä työllisiä ilman työpaikkaa vähintäänkin 1100.
Kaikissa hyvissä näytelmissä on aina voittajia ja häviäjiä, niin kuka sitten hävisi, jos ainakin hallituspuolueet voittivat?
Häviäjiä tässä näytelmässä ovat ilmasto, yrittäjät ja äänestäjät. Ja ennen kaikkea pienituloiset suomalaiset, jotka kuittaavat niin hintojen nousut, yritysten siirtymiset muihin maihin kuin ilmaston hätätilankin. Huoli voi puheissa olla yhteinen, mutta loppulaskun kuittaavat muut kuin päättäjät. He siirtyvät tuottavimpiin hommiin muualle. Haluan muistuttaa, että nämä kaikki päätökset siis käy ihan kaikille puolueille hallituksessa. Yhteistyöllä Saarikosta tehtiin näytelmän pääroolin vetäjä ja raivokkaimmat aplodit tulevatkin muista hallituspuolueista ja huhujen mukaan myös Perussuomalaisilta.
Saarikko poistui näyttämöltä kukkapuskien ja aplodien saattelemana. Hän kuitenkin kirjoittaa katsojilleen ”Yksin ei voi päättää. Eri hallituskumppaneiden kanssa on mahdollista saada erilaisia uudistuksia tehtyä”. Näin puhuu poliitikko, joka tietää, että jatkossa hänen näytelmiänsä uhkaa katsoa yhä pienempi joukko innokkaita kannattajia.
Teatteriesityksen jälkeen on tapana kerätä katsojien kommentteja. Joten:
TURVEmenoa 10 % kerhoon Kepu!
Kasvua se on velankin kasvu, sanoi Saarikko, kun näyttämöltä kotiin kukkapuskan kanssa asteli.
Puutonoksa
Oletsä vaan aika KONE! Jakoon!
Kiitos! 🙂