Verotiedot pamahtivat näkyviin tai ainakin niiden kaikkien, jotka eivät ole niitä menneet salailemaan. Verovirasto irrotti 50 henkilöä vastaamaan lehtien toimittajien ja naapurustojen Ulla Taalasmaiden puheluihin, jotta saadaan suomalaisten tulotasot selville. Kateuspäivänäkin tunnettu verojen julkistuspäivä on jokaisen suomalaisen kahvipöydän puheenaihe numero yksi. Kuka tienasi ja kuka jätti tienaamatta? Miten kohujulkkisten some-bisnekset luistavat ja nostavatko Fitness-tähdet enemmän penkistä kuin pankista?
Tietysti jokaista pikkusen kiinnostaa kuinka menestyvää on Hirvaskankaalla kuparipannuja myyvän jenkkisiilitukkaisen bisnes? Kuinka paljon ministerit ovat kasvattaneet tilipussejaan? Ja heitä, jos joitakin on mukava paheksua. Suomalaisuutta parhaimmillaan on, että ensin äänestetään ihmiset päättämään ja sitten torutaan heitä saamistaan tienesteistä.
Suomessa uusrikkaiden määrä ei ole kovinkaan nopeasti kasvava kansan osa, ja lehdissä kärkisijoja pitävät edelleen monet isovanhemmillekin tutut nimet. Teollisuuspohattojen sekaan on kuitenkin saatu pelialan yrittäjiä. Nuoria menestyjiä, joilla rahaa on niin, ettei paskalle taivu. Moni poliitikko ja kahvipöytien liittojohtaja kehuukin Suomen rikkaiden selkärankaa. Moni maksaa edelleen Suomeen veronsa eikä ole alentunut verokikkailuihin. Sitä sietääkin poliitikkojen kiitellä, koska tuo verokikkailijoiden kanssa työskentely lienee poliitikoillemme tuttua?
Kyllä sitä itsekin herkistyy, kun ymmärtää kuinka moni suomalainen ökyrikas haluaa maksaa veronsa Suomeen. Kiitos siitä, koska ilman näitä ei toimi julkisen sektorin palvelut tätäkään vähää.
Mutta miksi meille revitellään vain ökyrikkaiden taloustietoja? Suomi ja suomalaisten vahva julkinen sektori perustuu tuloerojen pysymiseen tasaisina. Julkinen sektori ei oikein toimi Amerikan mallilla, missä rikkailla on kaikki ja köyhillä ei mitään. Suomessa tuo homma tasoitetaan kovalla verotuksella, mutta ennen kaikkea tulonsiirrolla.
Tulonsiirrolla pidetään huoli, että raha siirtyy paksummasta lompakosta ohuempaan lompakkoon. Tämä tulonsiirto on hieno keksintö, jota jo Robin Hood aikoinaan harjoitti. Satukirjoista tuttu sukkahoususankari on siis yksi tulonsiirtojen pioneeri. Meille kerrotaan, että rikkaille tulonsiirto on paska systeemi, mutta ei se ole, ellei satu olemaan julmetun ahne.
Tekeekö 100 suomalaista ihmistä vuodessa 10- vai 15- miljoonaa euroa ei ole oleellista. Meidän Suomemme mallissa tärkeintä on vahva keskiluokka. Suomessa on laskettu, että 68% suomalaisista kuuluu keskiluokkaan. Toki keskiluokassakin on omia luokkia, kuten ylempi- ja alempi keskiluokka, ja eipä niitä muita olekaan. Olet vähän kuin Herttoniemessä asuva, siitä on matka joko Kulosaareen tai sitten Kontulaan.
Keskiluokan koko ja vahvuus takaa meille kaikille paitsi yhteiskunnan, jossa palvelut pelaavat, mutta myös jonkinlaisen yhteiskuntarauhan. Vaikka sitten olisikin kuuta kiertävä Kiuru ministerinä. Keskiluokka on se ”väliin putoaja -malli”, joka osallistuu rikkaiden kanssa samoihin maksuihin, mutta nauttii köyhien kanssa samoista eduista. Juokset päivät töitäsi tehden ja illalla juokset kaupoissa tarjousten perässä. Keskiluokkaisena olet kuin karsinassa odottamassa, josko polullesi osuu lompakko, johon voisit kompastua. Eläkkeellä ajaudut Herttoniemestä Kontulaan, ellei ole onnea matkalla. Ja, jos onnea on, niin saat viettää mahdolliset eläkepäiväsi aivan Korkeasaaren läheisyydessä. Joka aamuisesta Ekbergin brunssista ei kuitenkaan kannata haaveilla, koska siihen vaaditaan oikeanlaista syntymistä tai lottoamista.
Miksi kiitosta siis saavat vain ökyrikkaat ja keskiluokka unohdetaan täysin? Itse rakastan Suomen mallia, joka nyt on jokseenkin oikeudenmukainen kaikille. Hoitoa saat ja se ei maksa miljoonia. Pankki ei pakkolunasta asuntoasi ensimmäisen myöhästyneen maksun jälkeen ja Kontulasta matkasi jatkuu korkeintaan Mellunkylään. No, jos oikeen huonosti käy, niin joudut Vantaalle.
Milloinkohan hallitukset, päättäjät ja ihmiset hoksaavat tämän Suomen suurimman voimavaran: keskiluokassa vaeltavan, työssäkäyvän suomalaisen, joka silloin tällöin äänestää Kokoomusta toivoen olevansa joskus ylemmässä tuloluokassa. Joskus pettyneenä vaalikauden jälkeen, on hyvä äänestää demareita tai vasemmistoa, ihan vain huomatakseen, ettei ruoho ole yhtään vihreämpää aidan toisella puolella. Ei, vaikka äänestäisi Kokoomuksen puutarhaosastoa. Kuka ajaa siis keskiluokkaisen työläisen asioita? Kertokaa te minulle!?
Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäkikin ehdottaa, että tätä verojenjulkaisupäivää kutsuttaisiin jatkossa kiitospäiväksi. Perusteluina, etteivät rikkaat ole sortuneet verokikkailuun, ja Arhinmäki kiittääkin twiitissään Supercell omistajia Ilkaa Paanasta ja Mikko Kodisojaa.
Paavo, nyt meille keskiluokalle kanssa niitä kiitoksia! Täällä painetaan duunia hiki hatussa ja yhteiskunnallisiin maksuihin menee ihan yhtä paljon, kun Supercellin omistajilla. Meillä vain on huomattavasti vähemmän mistä voit nykäistä, mutta voin luvata, että 3000 eurosta puolen pois ottaminen sattuu helvetisti enemmän kuin 30 miljoonasta.
Haluan korostaa, että tasainen tulonjako ja vahva keskiluokka takaa yhteiskuntarauhaa. Poliitikkojen ja päättäjien ei tulisi ikinä unohtaa sitä, miltä näyttää, kun suomalainen työläinen suuttuu. Vahva keskiluokka takaa rikkaille lisää hilloa ja osaamista, mutta se takaa myös köyhille mahdollisuuden elää turvallisessa yhteiskunnassa. Keskiluokka on meidän yhteiskuntamme kantava voima, ja sen takia tässä odottelenkin kiitosten suuntautumista tännepäin!
Omasta puolestani haluankin kiittää teitä kaikkia duunari-kollegoita, koska meidän avullamme mahdollistetaan kaikki mahdollinen.
Puutonoksa
