Puutonoksa ajatteli, ettei kirjoita kesällä mitään politiikasta, mutta ajatteli väärin. Eikä ensimmäistä kertaa ja tuskin viimeistä. Alkuviikosta lehdistä saimme lukea, kuinka Helsingin apulaispormestari rikkoi juhannuksena lakia ja loppuviikosta äänestettiin reilun viikon kasassa olleen hallituksen luottamuksesta. Näitä Puutonoksa ei voi ohittaa!
Apulaispormestarille lätkäistään seinän töhrimisestä pelkkä sakko, ja se on huono tuomio. Enkä minä ole tässä mitään vankilaa tarjoamassa, vaan siivoamista. Hyvää sakkotuomiossa on se, että helsinkiläisten maksamaa rahaa palautuu nyt yhteiskunnan käyttöön. Ja olihan tuolla sekoilulla myös työllistävävaikutus: toimittajat, poliisi ja seinänpuhdistaja saivat palkkaa. Sakkoa parempi rangaistus olisi silti se, että joutuu itse siivoamaan omat sotkunsa.
Lain pitäisi olla lähtökohtaisesti niin että, jos sotket, niin myös siivoat. Eikä niin, että ensin sotket ja muut siivoavat. Puuttomanoksan mielestä tässä yhteiskuntamme menee väärille raiteille, kuten meni apulaispormestarikin. Omista tekeleistä pitää kantaa vastuu ja ensisijainen ”rangaistus” on omien sotkujen siivoaminen, sitten vasta sakko. Siinä kun helteellä hinkkaa omia töhryjä pois seinästä, niin oppi menee varmasti paremmin perille. Jos ei tuohon ikään ole vielä oppinut sakkoja maksamalla, niin voisi hyvin kokeilla jo muutakin keinoa. Vai elämmekö jo aikaa, jolloin omien jälkien siivoaminen kajoaa ihmisoikeuksiin?
Tässä seinään töhrimisessäkin olisi ollut loistava mahdollisuus antaa nuorille esimerkki. Miettikää, kuinka lehtijutun kuvassa töhrijä olisi itse siivoamassa jälkiään ja kuvatekstinä ”Siivoan tässä omia hölmöilyjäni. Älkää sotkeko, voitte joutua itse siivoamaan”.
Tuntuu itsestä hassulta, että se olisi ”rangaistus”, että itse siivotaan omat sotkut. Koska niinhän se kuuluisi mennä ihan sanomattakin. Jos sotket, niin siivoat ja jos rikot, niin korjaat tai korvaat. Nyt eletään aikaa, jossa päättäjistä lähtien voidaan elää kuin pellossa. Mitä voimme odottaa tulevilta sukupolvilta, kun oma esimerkkimme on tuo? Jos me tänne jotain jätetään, niin jätetään ennemmin hyvät käytöstavat kuin sotkut. Ja jos nyt haluaa perinnöksi seinämaalaukset jättää, niin aloitetaan oman omistusasunnon seinistä.
Sitten tähän viikon toiseen asiaan, johon Puuttomanoksan on pakko tarttua.
Ensin on kysyttävä, että eikö Perussuomalaisilla ollut tosiaan laittaa ministeriksi ketään muuta?
Toisekseen mietin, että jos lehtitiedot pitävät paikkansa ja Perussuomalaisten Purra uhkasi hallituserolla, jos luottamusta ei löydy, niin voi pääministeri parkaa. Jos tässä vaiheessa antaa jo hallituskumppanin hyppiä silmille ja kiristää, niin tulee varmasti hedelmälliset ajat jatkossakin. Puutonoksa olisi tilanteessa ilmoittanut Purralle, että eiköhän vihelletä peli heti poikki ja aloiteta tarvittaessa uudet hallitusneuvottelut. Jokainen muistaa edellisen hallituskauden ja sen, kuinka jokainen hallituspuolue vuorollaan veteli omiaan ja pääministerillä ei ollut mitään otetta. Sama jatkuu nykyisen kohdalla, ja tuo uhkailujen ja kiristysten Pandoran lipas on taas apposen auki.
Oppositio löi kiekon tyhjistä ohi tai ei edes lyönyt ohi, kun ei ollut edes paikalla. Jokainen opposition edustaja tiesi, että hallituksen luottamuksesta äänestetään ja silti töihin ei viitsitty vaivautua. Miksi ei työt maistuneet? Olisi ollut tilaisuus vaihtaa kyseinen ministeri!
Nyt ollaan huolissaan maakuvasta ja siitä, kuinka ministeri lähtee kiertämään maailmaa. Hei, ei tarvitsisi olla huolissaan, jos olisi oltu paikalla nappia painamassa. Jälkikäteen selittelyt siitä, että kuinka olisi pitänyt toimia toisin ja jos olisin tiennyt, että äänestyksestä tulikin noin tiukka, on täysin merkityksetöntä. Maito on jo maassa ja juna lähti jo asemalta. Omat menemiset olivat kuitenkin monelle tärkeämpiä ja sillä selvä.
Arvovalintoja molemmat.
Puutonoksa
