”Liikunta ei ole merkittävästi vähentynyt pandemian aikana, eivätkä sen vaikutukset harrastuksiin ole olleet niin suuria”, kertoo liikunta-alan tutkimus. Tutkijoita on Ylen tekemän jutun mukaan painostettu urheilumaailmasta käsin ja pandemian mukanaan tuomia vaikutuksia liikkumiseen on haluttu kasvattaa.
Yllätyitkö uutisesta, että nuorten liikunta lisääntyikin pandemian aikana, eikä vähentynyt?
Minäkin aluksi, mutta vain ehkä muutamaksi sekunniksi.
Liikuntaneuvoston julkaisemassa tutkimuksessa nuoret alkoivat jopa liikkua enemmän kuin ennen, vaikka liikuntaa vähensivätkin etäkoulujen aiheuttamat koulumatkojen ja välituntien loppumiset.
Halleluja! Pakko arvostaa edelleen pihapelejä ja kaveriporukassa pelailua. Nehän tuon liikkumisen määrän kasvun saattaisivat selittää. Koulupäivien jälkeen urheiluseurojen pitämät tunnin tai kahden tunnin ohjatut harjoitukset liikuttavat lasta sen muutaman tunnin, mutta koulupäivien jälkeen alkavat pihapelit? Ne loppuvat vasta, kun vanhemmat komentavat keskenään pelaavia nuoria kymmenennen kerran sisälle. Kahden tunnin ohjattu harjoitus onkin kuuden tunnin pihapelit.
Liikkuiko enemmän se nuori, joka ei ole mukana urheiluseurassa ja jonka päivän liikuntasuoritus on juuri se poisjäänyt koulumatka tai välitunti?
Ensin ajattelin, että tuskin: nyt se nuori ei liiku edes kouluun tai välitunnilla. Toisaalta osalla näistä vähemmän liikkuvista nuorista liikunnan määrä saattoi myös kasvaa. Pihapelit ja kaveriporukassa liikkuminen on edullista, ja kynnys liikkumiseen paljon pienempi.
Kun muut kaverit ovat olleet seuranharjoituksissa, niin liikuntaa näihin osallistumattomalle ei ole välttämättä ollut tarjolla. Nyt taas, kun seurassa ohjatut harrastukset olivat tauolla ja pihapelit lisääntyivät, niin normaalisti vähemmällä liikunnalla oleva lapsi saikin todellisen liikuntashokin!
Joka päivä monen tunnin riekkumiset tai pihapelit kavereiden kanssa. Tämä saattaisi myös lisätä nuorten määriä urheiluseuroissa. Yhtäkkiä halutaankin mukaan seuratoimintaan.
Tämä ajatusleikki on urheilua ja liikuntaa rakastavan Puuttomanoksan haaveilua, mutta täysin mahdollista se silti on! Onhan?
Yksi selitys liikuntaväkeä hämmentävälle tulokselle voisi siis olla se, että pihapelit ovat palanneet, kun seuratoiminta on ollut tauolla. Vai voisiko olla niin, että pandemia ei ole vaikuttanut merkittävästi, koska vertailun lähtötaso on jo ollut niin matala? Mehän olemme kansana kärsineet kauan liikkumattomuudesta ja se näkyy kansanterveydessämme. Siirryimmekö pandemian aikana liikkumaan ulkona tai jumppasimmeko kotona sisätiloissa, kun pääsy muualle oli joko kiellettyä tai ainakin tuntui turvattomalta? Kun jotakin piti kumminkin tehdä ja vaihtoehdot vähissä?
Selitys saattaa löytyä myös ihan tilastoinnin perusteista. Perheen lapsi tai lapset voi harrastaa jääkiekkoa, jalkapalloa, koripalloa ja tanssia. Tämä, että lapsien ja nuorten viikot koostuvat eri harrastuksista, ei ole mitenkään epätavallista. Yksi harrastava lapsi onkin tilastoissa monta harrastavaa lasta.
Tässä on hyvä muistaa, että Puutonoksa ei ole tutkija vaan ehkä monen mielestä enemmän se hutkija. Joka tapauksessa olen huolissani nuorten liikkumattomuudesta ja sen liikkumattomuuden myötä nuorten heikentynyt terveys.
Jos oikein aletaan tätä asiaa miettimään, niin pihapeleissä tuota liikuntaa tulee enemmän kuin seuran ohjatuissa harjoituksissa, vaikka ne olisivat molemmat kestoltaan samat.
Pihapeleissä ei jonoissa seistä tai omaa vuoroa odotella. Pihapeleissä vedet juodaan lennossa ja kentänlaidalla pidettävät juomatauot ovat lähes tuntematon käsite. Juomaan mennessä joku käy aina iskemässä pelivälineen maaliin ja kaikki lasketaan!
Urheilumaailmasta eli urheilualan järjestöistä ja urheiluseuroista on pyritty vaikuttamaan, siihen kuinka tutkimuksista tulee uutisoida ja kirjoittaa. Urheilumaailmasta on siis tutkijoita painostamalla haluttu viestiä, että pandemia on vähentänyt nuorten liikkumista tai jopa lopettanut sen kokonaan. Tämä on surullista, mutta urheilumaailmaa yhtään tuntevana, en osaa tästä yllättyä.
Kokonaisuus tästä tutkimuksesta jää urheilussa toimivilta toimijoilta ja edustajilta näkemättä. Minne ovat unohtuneet ne omat kokemukset, kun monta tuntia päivässä kestävät pihapelit ja riekkumiset kavereiden kanssa olivat ihan tavallista arkipäivää?
Tutkimushan on nimenomaan loistava!
Liikkumisen ja liikunnan lisääntymiseen ei tarvita mitään vippaskonsteja, vaan pihapelejä, avoimia ja maksuttomia urheilukenttiä, liikuntapaikkoja ja aktiivisia vanhempia.
Ei nuorten ja suomalaisten terveyttä edistetä seuran verkkareilla ja kalliilla kausimaksulla. Ne tulevat sitten joskus mukaan kuvioihin, jos niin nuori haluaa, mutta pihapelejä kavereiden kanssa voi pelata aina siihen asti, kun tekonivelet kestävät.
Jos tästä tutkimuksesta päättäjät, poliitikot, urheilumaailmojen kaikesta kaikki tietävät edustajat jotain voivat oppia, niin sen, että ilmaisia liikuntapaikkoja lisäämällä ja pihapeleihin kannustamalla olet oikealla asialla.
Aina liikunnan ja pihapelien puolesta,
Puutonoksa
