Digitalisaatiota, etätöitä ja ruutupaperia
Korona-aika teki pysyvän muutoksen rikospoliisin arkeen ja Raimo tekee nykyään osan töistään kotitoimistolta eli olohuoneesta. Korona-aikana Raimo hankki itselleen olohuoneen nurkkaan pyöreän baaripöydän. Pöytä on tuotu Kontulan ostoskeskuksen Cafe London Pubista ja on juuri sen näköinen, mutta kun halvalla sai, unohtamatta kiertotalouden merkitystä! Tuo ravintola mistä Raimo työpöydän itselleen hankki, tunnettiin ennen nimellä London Pub, mutta korona-aikana siitä tuli Pubin lisäksi myös kahvila. Liiketoimintaa piti kehittää. Koronatukia käytettiin ravintolatoiminnan kehittämiseen eikä omakotitalon rakentamiseen kuten joku Suomen levyttävistä artisteista teki.
Ravintolan omistaja myi osan vanhoista baaripöydistä pois ja osti tilalle uusia, ja Raimo osti kotiinsa työpisteen. Cafe London Pub hankki vanhojen pöytien ja tuolien tilalle sellaisia koronarajoituksien mukaisia pöytiä ja tuoleja. Kyllä te tiedätte virusvapaat baaripöydät ja tuolit. Niiden avulla samassa liiketilassa voidaan edelleen nauttia terveysturvallisesti kaljaa. Vielä kun liiketilaan hommattiin jostain vanha Moccamasteri, niin voitiin yöllä vaeltaville janoisille tarjoilla tuopilliset kahvia, kossua, kahvia, kossua, kahvia (tämä pitää sanoa edesmenneen koomikko Jope Ruonansuun tyylillä).
Kaiken kasvaneen rikollisuuden lisäksi rikospoliisin työtaakkaa lisäävät uudet jatkuvasti päivittyvät käyttöjärjestelmät, joiden tehtävä on kuulemma helpottaa raporttien tekemistä. Kyllä te tiedätte nuo poliitikkojen kavereilta, miljoonilla ostetut käyttöjärjestelmät, joita sitten aina vuosittain sadoilla miljoonilla päivitetään. Terveydenhuolto kutsuu omaa järjestelmäänsä ”Apotiksi” tai ”Ei jumalauta tätä paskaa”- järjestelmäksi. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, ja sen takia valtion käyttöjärjestelmillä nimiä on vain kaksi. Raimo kutsuu poliisin käytössä olevaa viranomaistentietojärjestelmää VITjaksi. Painottaen ensimmäisiä kirjaimia.
Raimo istuu pilkkopimeässä olohuoneessa ja ainut valo on päivitystä tekevän tietokoneen. Tuon valon ääressä Raimo miettii, että kuka mahtaa kantaa vastuun tästä toimimattomasta tietojärjestelmästä? Rikospoliisina Raimo kokee olevansa vastuussa siitä, että tämä nuoren miehen puukotusmurhakin ratkeaa ja uhrin omaiset saavat asioihin jotain selvyyttä. Vaikka uhria ei kukaan ole takaisin onnistunutkaan tuomaan, niin vastauksia on omaisille löydyttävä. Surutyötä varten vastausten saaminen mahdollisimman moneen kysymykseen on oleellista.
Tietokone jatkaa päivitystään ja vasta 40 % päivityksestä mennyt. Raimo kiroaa mielessään, kuinka tietojärjestelmiin menee miljoonia, mutta silti ne eivät toimi. Kuka on vastuussa? Raimo tietää sisimmissään vastauksen. Käyttöjärjestelmät valtiolle myyneet istuvat pilvenpiirtäjä toimistoissaan kantamassa vastuuta ja myymässä päättäjille uusia päivityksiä. Käyttöjärjestelmistä hankintapäätökset tehneet poliitikot sen sijaan kantavat poliittista vastuutaan. Voi VITja!! toteaa Raimo ja raapustaa päivittyvän tietokoneen valossa päivän raportit omin käsin ruutupaperille.
Nukkumaan haluava rikoskomisario tietää, että huomenna on naputeltava raportit ruutupaperilta tietokoneelle. Tietojärjestelmien piti helpottaa työtä, mutta nyt työt tehdään tuplana. Ensin kirjoitat käsin ja sitten joskus uudelleen koneelle. Tämä turhauttaa, koska aika mikä menee tietotekniseen työhön, on pois perheen yhteisestä ajasta ja harrastuksista. Raportteja täytellään yömyöhään. Ja jos raportteja täyteltäisiin työajalla, niin se olisi pois murhatutkimuksesta. Perkeleen tehostaminen, toteaa Raimo ja painaa päänsä tyynyyn.
Puutonoksa
