RRR = Raimo Ratkaisee Rikoksia. Osa 3

Rikospaikalta Raimon matka jatkuu Pasilan poliisiasemalle. Kaiken työn touhussa rikoskomisario ei muistanut käydä siinä, tapahtumapaikan vastapäisessä Saiturinpörssissä. Raimo laittaakin kohmeisilla sormillaan viestin vaimolleen, että unohti käydä hakemassa keksit ja huuhteluaineen. Joten, jos vaimon aikatauluun kävisi, niin voisiko hän hakea ne.

Kostea älypuhelimen näyttö ja kohmeiset sormet, niin viestissä lukee, että voittko hake seksit ja huhteluaineen ku unohin. Raimo laittoi viestin loppuun vielä, että ruumiskin on siivottu pois ovien edestä, niin sun ei rakas tarvitse jalkoja nostella. Raimo tykkää pitää vaimonsa hyvällä tuulella ja pieni huumori luultavasti toimii. On ainakin toiminut tähän asti. Vaimo kuittaa Raimon viestin luetuksi kuten kaikkien keski-ikäisten on tapana: Ok.

Raimon ei siis tarvitse työpäivän jälkeen käydä enää Kontulan ostarin Saiturinpörssissä ja vaimon vastauksesta voi päätellä, että loppuun laitettu vitsi nauratti myös vaimoa.

Poliisikomisario on siirtynyt Kontulan ostarin räntäsateesta Pasilan poliisilaitoksen lämpöön ja turvaan. Aseena toimineesta morasta otetaan sormenjälkiä, ja niitä tuloksia odotelleessa Raimo ottaa kupin Pariisilaista suodatinkahvia. Rikoskomisario kiroaa hivenen turhautuneena ääneen, että miksi taukohuoneessa on nykyään vain näitä kaupunkikahveja, ovatko tarjouksessa olleet? Tuskin ovat, koska jos olisivat, niin näitä kaupunkikahveja olisi myös Raimolla kotona.

Nykyään ovat kahvit Pariisia, Barcelonaa, Reykjaviikkiä ja Singaporea! Suomalaisuus halutaan poistaa maailmasta ja se tehdään juuri tällä tavalla. Pakkaavatko lomamatkoilleen suuntaavat suomalaiset matkalaukkuihinsa nykyään näitä kaupunkikahveja? Pariisin lomalle otetaan Juhlamokan sijasta Pariisikahvia ja Barcelonaan viedään omat Barcelonakahvit mukaan, kun paikallinen kahvi on niin pahaa? Raimo toteaa rallienglannilla, että Finnish people is gone crazy! Tämän Hesari kääntäisi muotoon, että Pasilan johtava rikoskomisario haukkuu kaikki suomalaiset mielisairaiksi.

Niskaansa venytellen ja väsyneenä kahviautomaattia tuijottaen Raimon ajatukset karkaavat muualle Pasilan poliisitalon uumenista. Suomalaiset yritykset antavat tuotteille ja hankkeille englanninkielisiä nimiä. Ostoskeskuksetkin ovat nykyään Mall of Tripla ja Redi. Kuka noita nimiä oikein keksii?

Poliisikomisario palaa ajatuksistaan hiukan ummehtuneeseen taukohuoneeseen ja kertoo ajatuksistaan oven suussa notkuville kenttäpoliiseille. Miksi pitää nykyään olla niin hemmetin kansainvälinen? Selkeää vastausta ei tunnu olevan kenelläkään, mutta liittyy ilmeisesti johonkin brändäykseen. Kahvien osalta yksi kenttäpoliisi arvelee, että Barcelona ja Pariisi ovat ilmeisesti houkuttelevampia kuin Keuruu ja Forssa.  

Samainen kenttäpoliisi arvioi, että uudet ostoskeskukset nimetään englanniksi turisteja varten. Kun ne nimetään englanniksi, niin turistit löytävät sinne helpommin. Tuosta Raimo ei voi olla varma, mutta varmaa on se, että koska kaikissa ostoskeskuksissa on tyhjää liiketilaa tarjolla, niin voi päätellä, että suomalaiset niihin eivät ainakaan löydä. Ja jos sinne sattuu joku onneton tiensä löytämään, niin tietä pois sieltä ei sitten löydäkään.

Rikoskomisario ei muutenkaan innostu ostoskeskuksista, joita tuntuu syntyvän kuin sieniä sateella. Kymmenen kilometrin työmatkallaan Raimo ajaa neljän ison kauppakeskuksen ohi: Itäkeskuksen Itiksen, Herttoniemen Hertsin, Kalasataman Redin ja Pasilan Mall of Triplan. Raimon toistuva kotimatkalla vaivaava kysymys onkin, että mistä näihin riittää porukkaa? Raimolta löytyy vastaus itseltään: ei mistään.

Poliisikomisario on kohta ollut kahden kaupunki-kahvikupillisen verran omien yhteiskunnallisten ajatustensa vanki, ja tämän huomattuaan hän lähtee patistamaan teknikkoja tutkimaan aseen sormenjäljet. Tuiki tavallisena rikospoliisina vuosikymmeniä työskennellyt Raimo valitettavasti tietää, että kun henkirikos tapahtuu Kontulassa tai muussa Itä-Helsingin lähiössä, niin tutkinnassa loppuu kiire.

Kontulan ostarilla puukotuksen uhriksi joutunut Kari ei kiinnosta siinä, missä puukotuksen uhriksi joutunut, joka onnistuu kohtaamaan loppunsa Helsingin arvokiinteistössä. Varmaan vähän sama kuin tuon kahvin kanssa. Barcelonat ja Pariisit kiinnostavat, mutta vähemmälle huomiolle ja arvolle jäävät Saludot.

Rikoskomisarion työn ikäviin puoliin kuuluu uhrin omaisten kohtaaminen.  Raimo saa käsiinsä Karin vanhempien osoitetiedot, ja tuolla olisi vielä piipahdettava ennen kuin pääsee juhlistamaan syntymäpäiväänsä.

Raimo huomaa uhrin vanhempien osoitteesta itselleen tutun yksityiskohdan ja huokaisee surullisen oloisena, että tuo on jossain aivan meidän kotimme lähellä. Postinumero on tuttu 00940 Helsinki.

Rikoskomisariolla on tapana viedä surulliset uutiset aina henkilökohtaisesti ja kotiin asti, koska Raimo kuuluu vanhanliiton itähelsinkiläisiin. Kyllä te tiedätte ne vanhanliiton itähelsinkiläiset, jotka käsipäivää sanoessa puristavat tiukasti kädestä ja kertovat ne vaikeatkin asiat kasvotusten. Niinpä kenttäpoliisin tai nuoremman rikospoliisin lähettäminen suruviestiä viemään olisi tuntunut petturuudelta. Joltakin sellaiselta, jonka kanssa yöunet jäisivät entistäkin vähäisemmiksi.

Rikoskomisario astuu sisään Kontulassa olevaan kerrostaloasuntoon, jossa vastassa ovat uhrin vanhemmat. Nopeasti Raimo tekee havainnon, että häntä vastassa on tyypillinen lähiössä asuva perhe. Asunto on paljon siistimpi sisältä, kuin mitä kerrostalon kellastunut ja tummunut julkisivu antaa ymmärtää. Raimon silmiin pistävät sohvapöydällä oleva kaukosäädin ja eteisen matto, jotka ovat samanlaiset kuin heillä on kotona itselläänkin.

Vanhempien silmistä näkee, että he aavistavat viestin jo ennen kuin sitä on ääneen sanottu.

Uhrin vanhemmat ovat ihan tavallisia suomalaisia, joiden kädet ja kasvojen juonteet kertovat pitkistä työpäivistä ja raskaasta työstä, jossa sairaslomaa ei ole saatu eikä haluttu. Niinpä he tässäkin tilanteessa haluavat tarjota kahvit.

Raimolla ei ole tällaisina hetkinä kiire kotiin. Kun jäi se käpykakkukin hakematta, niin tuleepahan juotua edes kahvit. Raimon yllätykseksi Karin vanhemmilla on tarjolla kahvin lisäksi käpykakkua. Raimo tiedusteleekin, että oliko käpykakku Kontumarketin leipomosta haettu? Kyllä on, vastaa uhriksi joutuneen Karin isä ja tiedustelee Raimolta, että mistä hän tuon arvasi. Raimo toteaa vakavana, että tyylikkyyttä ja hyvää makua ei voi piilottaa.

Puutonoksa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *