Yhteiskuntamme rapautuu kaiken maailman ajattelijoihin: kaikilla tuntuu olevan joka asiaan oikea vastaus. Olemme luisuneet tilanteeseen, jossa asiantuntija voi olla kuka tahansa Twiittejä kirjoittava tampio. Kuuntelemme meille sopivia ohjeistuksia ja valitsemme meille aina mieleisen vastauksen. Helppoa, vai mitä?
Rakentamassamme kuplassa kantaa ei voi ottaa, ellei ole samaa mieltä. Rakennetaan elämä, missä voi olla rohkeasti oma itsensä. Miksi ei voisi, kun kaikki eriävät mielipiteet on haukuttu ja ulos blokattu. Haetaan se omien ja samanmielisten tuki omille tekemisille, koska eihän kenenkään tarvitse kuunnella väsyneitä vastaan puhujia.
Ystävät valitaan omien mielipiteiden vahvistamista varten. Heidän tukeensa voit luottaa, kun hyökätään porukalla toisinajattelijoita vastaan. Jauhotetaan, haukutaan ja kiusataan porukalla, koska aina se toinen heitti ensimmäisen kiven. Mikäli itse heittää ensimmäisen kiven ja joutuu hyökkäyksen kohteeksi, on parempi uhriutua ja nauttia sitä kautta muiden samanmielisten tuesta. Näin me teemme maailmasta parempaa kaikille!
Kriittiset sosiaalisen median rohkelikot kaivautuvat joka aamu poteroistaan kertomaan, kuinka jokaisen tulee ajatella ja elää. Se, mikä minulle on sallittua, on sinulle kiellettyä, koska olen sellaisessa asemassa, että se on minulle mahdollista (siis asemani sitä suorastaan vaatii).
Moni ahkera vaikuttaja on valmis luopumaan ”muiden asioista”. Omiin asioihin ei kukaan saa puuttua. Mutta voin kyllä kyseenalaistaa sinun toimintasi, kun se näyttääkin niin tyhmältä. Kritiikkiä annetaan ja jaetaan se mikä keretään. Näin saadaan turvattua omat yöunet ikiomassa ihanassa kuplassa.
Kähmintää, huijaamista, lehmänkauppoja, totuuden muuttamista ja muistikatkoksia. Jos joku sinua näistä syyttää, voit aina jättää vastaamatta tai pyytää jonkun muun ottamaan osuman puolestasi. Tärkeintä on näyttää koko ajan hyvältä. Typeryys on pidettävä visusti piilossa. Eihän Suomessa saa olla itse tyhmä, saati sitten väärässä tai virheen tehnyt. Olemme twiittiemme ja kannanottojemme perusteella vakavasti otettavia, suvaitsevaisia kansalaisia.
Olemme matkalla kohti menestystä, jollemme jo siellä ole. Menestykseen liitetään autot, rahaa, koruja, lehtiotsikoita, merkkilaukkuja ja helvetisti velkaa.
Vain menestyjät muistetaan ja esimerkkiä annetaan keltaisten lehtien kansilla. Unelma-asunnoissaan asuvilla menestyjillä on olallaan merkkilaukkujen ja kaupallisten yhteistöiden lisäksi ulosotossa olevat parkkimaksut.
Riitoja jumppavuoroista, tappeluita luisteluvuoroista ja talonyhtiön pesuhuoneeseen unohtuneiden naapureiden vaatteet on viimeisteltävä urealla. Auto sinun paikallasi on selvä signaali sille, että renkaat on viillettävä puhki. Arvostele kavereittesi käyttäytymistä, koska se parantaa omaa oloasi. Paina muut niin alas, että voi itse hengittää rauhassa. Sinun mielipiteesi ovat arvostelujen ulottumattomissa, mutta jos syöt lihaa tai liikaa parsaa, niin voi painua vi%%uun.
Muistaako kukaan enää sitä aikaa, jolloin asiat hoidettiin puhumalla kasvotusten ja ongelmiin etsittiin yhteistä ratkaisua? Talonyhtiön pyykkitupaan jääneistä vaatteista käytiin sanomassa naapurille ja väärään parkkiruutuun laitettu autokin sai olla ehjänä, lappu ikkunaan riitti. Tekstiviesteistä, virkavirheistä ja omista sekoiluista kannettiin vastuu siirtymällä tehtävistä sivuun. Kentille ja jumppasaleihin mahtui kaikki ja vuoroistakin päästiin neuvotteluissa kaikille sopiviin ratkaisuihin. Muistaako kukaan edes, kuinka ennen keskustelut ja kritiikit aloitettiin sanoilla ”anteeksi, että häiritsen mutta…”?
Muistaako kukaan sitä aikaa, kun ihan kaikkeen ei tarvinnut ottaa kantaa eikä omaa mielipidettä tarvinnut tunkea ihan joka väliin. Joskus jopa oltiin ihan hiljaa, vaikka joku asia ärsyttikin, koska se ei tavallaan kuulunut minulle. Joskus ymmärrettiin, että raivoaminen tai toisen syyttely ei vie asiaa eteenpäin eikä paranna omaa oloani. Joskus jopa heräsi ymmärrys, että en ole ehkä ihan joka asian erikoisasiantuntija, jolla se ainut oikea vaihtoehto tai tieto hallussa.
Kannustettiin kaveria tekemään ja toivottiin menestystä. Urheimmat kaverit jopa tarjosivat apujaan, että toinen pääsi eteenpäin tavoitteissaan.
Olisipa tuosta maailmasta vielä edes vähän jäljellä.
Kaupunkilaisjärkeä (talonpoikaisjärki käy yhtä hyvin) meidän kaikkien touhuihin kaipaava Puutonoksa.
