Koulut loppuivat ja kesäkuu käynnistyi. Kesäkuun ensimmäisten kylmien ja tuulisten päivien jälkeen koitti viimeinkin lämpö. Tätä lämmintä ja aurinkoista kesäpäivää lähdettiin juhlistamaan koko perheen voimin Helsingin keskustaan jäätelölle! Kesän ensimmäinen irtojäätelö kioskista on meidän perheemme traditio. Samalla tavalla kuin osalle talviturkin pois heittäminen kastautumalla vielä viileään mereen tai järveen, pitkän talven jälkeen.
Suuntasimme Suomen ihanimmasta lähiöstä eli Kontulasta kohti keskustaa ja metrolla tietysti. Keskustaan meneminen autolla nyt vain on typerää, kun se on niin kallistakin.
Kävellessä asemalle kaivoin kännykän taskusta ja tilasin itselleni lippua. Vaimo ja lapsi menisivät ilmaiseksi, koska lastenvaunut ovat ”vapaudu maksuista”-kortti. Lippua tilatessani huomasin, että Helsingin kaupunki on saanut metroihin hierovat penkit ja ravintolavaunut, koska miksi muuten lippu maksaisi 3.10 €. Odotin metrolaiturilla innoissani premium-lippu puhelimessani metron saapumista. Ykkösluokan lippu, kesä ja kohta saisin jäätelöä!
Metro saapui viimein muutaman minuutin odottelun jälkeen Mellunmäestä. Se olisi kahdeksan pysähdystä ja yliopiston pysäkillä onkin jo hypättävä pois. Minulla olisi vain hetki aikaa nauttia premium-lipun tuomista eduista, joten otan kaiken tuosta irti!
Metrovaunun pysähtyessä kohdallemme se näytti ja kuulosti samalta kuin ennenkin. Astuimme perheen kanssa sisälle metroon ja hämmästyin. Kaikki näytti vieläkin samalta kuin ennenkin. Ei ollut viitteitäkään mistään premiumista, vaikka lippuni sitä edellytti. Olinko väärässä vaunussa?
Pysäkin verran meni miettiessä, että olinko ostanut väärän lipun vai mikä homma? Onneksi Itäkeskuksesta kyytiin hyppäsi konduktööri. Häneltä voisin kysyä, että mikä vaunuista oli premium-lipun tilanneille. Kysyin ystävällisesti, että anteeksi, oliko mikä näistä vaunuista premium lipuille?
Konduktööri oli hämillään, joten jatkoin selvitystä korostamalla asiaani, kuten kulttuuriin kuuluu ja kysyin kovalla äänellä, sekä selkeästi argumentoiden: ”Niin, että missähän vitussa se premium vaunu oikein on? Se missä saa matkan aikana suolatikkuja, olutta ja muuta naposteltavaa?!”. Samalla tungin kännykän näytön, jossa lippuni oli, konduktöörin naamaan kiinni ja kerroin premium-lipustani.
Konduktööriltä näyttäny tyyppi käski minun rauhoittua, mutta en voinut itselleni mitään. Olin maksanut premium tuotteesta, mutta toistaiseksi premium-lipullani olin saanut vain huikan kossua vieressä seisoskelleelta tuntemattomalta nahkatakkiselta äijältä.
Konduktööri pudisteli päätään eikä vastannut mitään.
Saavuimme Herttoniemeen ja ajattelin, että seuraavalla asemalla kyttään, että minne sieltä kyytiin tulevat ihmiset menevät, koska heillä on varmasti premium-lippu kuten minullakin. Kulosaari, kuului kuulutus ja minä työnsi pääni ulos liukuovista kuin lapsi synnytyslaitoksella.
Jos joku miettii, että minne perheeni on kadonnut tarinasta, niin he vaihtoivat metrosta seuraavaan Siilitien kohdalla juuri, kun keskusteluni konduktöörin kanssa oli saatu päätökseen. Kulosaaren kohdalla kyytiin tuli vain muutama matkustaja ja samaan vaunuun, jossa minä jo olin! Inflaation perkele on syönyt ostovoiman Kulosaarestakin. Nyt ymmärsin, että maailman tilanne on todella huono. Terveisiä vaan hallitusneuvotteluihin!
Vedin pään pois liukuovien välistä ja menin istumaan, josko penkit olisivat edes hierovaa mallia?
Yhtäkkiä tunsin selässäni lämpöisen käden ja mietin, että jess, nämä olivat hierovat tuolit!
Kunnes penkki alkoi myös puhua: ”Anteeksi herra, voisinko saada istumapaikan siitä, kun en jaksa seistä?”
Hemmetin outo käsky hierovalta penkiltä, mutta pakko se oli kääntyä ja katsoa, että mistä ääni tulee. Joku vanhempi nainen seisoi takana ostoskassiensa kanssa. Selitin vanhukselle, että minulla oli premium-lippu ja pyysin häntä kysymään joltain toiselta. Osoitin sormella vielä yhtä vaunussa istuvaa tyyppiä, että kysykää tuolta. Tiesin tuon tyypin tulleen mukaan kyytiin Kontulasta, ja hän ei varmasti olisi ostanut premium-lippua!
Kuului viimeinen kuulutus ja olin yliopistolla. En koskaan löytänyt vaunua, johon minulla eli premium-lipun haltijalla olisi ollut oikeus. Haaveksi jäivät pienet suolaiset näppäset ja lasipullosta tarjottavat oluet, hierovista penkeistä puhumattakaan.
Minulla olisi pyyntö Helsingin kaupungille. Merkitkää näihin vi&&n lippuihin, että mikä vaunu on kellekin! Ei ole mitään järkeä, että me premiumlippulaiset joudutaan istumaan köyhien kanssa samassa vaunussa. Ja konduktöörit tulee opastaa toimimaan asiakasystävällisemmin!
Suosittelenkin kaikkia metrolla matkaavia ostamaan jatkossa sen tavallisen metrolipun, ennen kuin palvelun laatu ja taso paranee.
Terveisin
palveluun erittäin pettynyt
Puutonoksa
