Ravaan läpi ruuhkaisten joulukauppojen, etsien mahdollisia sähkökatkoja varten selviytymispakkaukseeni kaikkia tarvittavia tavaroita. Vielä kakkapusseja ja olen valmis! Istahdan kuitenkin hikipäässä ja hengästyneenä Helsingin keskustassa olevaan kahvilaan ja erehdyn miettimään, vaikka ei pitäisi.
Kahvilan sisälämpötila oli huomattavasti korkeampi kuin seitsemän euron erikoiskahvini. Riisuin nilkkoihin asti ulottuvan, trendikkään toppatakkini tuolin selkänojalle, niin että ohikulkevat polkevat takin helmaa märillä kengillään. Kahvi on kaupassa kallista: yli seitsemän euroa! Silti moni meistä on valmis maksamaan saman verran kupillisesta erikoiskahvia. Muovisen kannen alle upeasti kuvioitu latte kauramaidolla on helsinkiläisen tavaramerkki, aivan kuten Karjala-lippis ja Kiitos Suomi -paita on tavaramerkki monen maakunnassa asuvan.
Kuuntelin naapuripöytien puheita ja tuijotin kahvilan suurista ikkunoista ulos. Katu oli lumesta paljas, vaikka joku kertoi, että heillä on pihassa lunta enemmän kuin mitä sinne mahtuu. Lämmitetyt kadut pitävät huolen, että kaupan hyllyille voidaan jättää talvisaappaat. Nappaskengillä pärjää hyvin ympäri vuoden.
Kahvilan tarjoilija kertoi Kuopiosta Helsinkiin saapuneelle kotimaan turistille, kuinka muutama päivä sitten Helsinkiä ravisteli Lumi-Inferno. Lunta tuli niin paljon, että ulkona ei liikkunut kuin uusilla pitokarvasuksillaan liitävät ruokalähetit. Atomicin sukset ovat parhaat.
Kuopiolaisen ilmeestä päättelin, että tarjoilijan puheet kuulostivat hassuilta. Varmasti mietti, että onko Hesuleissa vieraannuttu talvesta. Mutta he eivät maalla ymmärrä tilannetta. Meillä oli Helsingissä viisi vuotta sitten muutama lumeton talvi ja kaupunki myi pois kalustoaan. Ei ole enää auroja, joilla saisi jyrsittyä teiden pinnat kunnolla puhtaaksi.
Tieteeseen perustuvien päätösten mukaan on parempi sulattaa kadut katujen lattialämmityksellä tai sitten nestemäisellä suolaliuoksella.
Viereisessä pöydässä istuu kolme Uudenmaan tietäjää. He arvioivat vakavalla asenteella koko Suomea ja suomalaisia koskevaa sähkökriisiä. ”Jokaisen pitää nyt osallistua säästötalkoisiin”, sanoo tietäjistä viiksekkäin. Tämä nainen tuntee asiansa. Seuraavassa lauseessa hän kertoo muille tietäjille tehneensä huomion ympäristöstään. ”Ihanat nämä meidän kaupunkimme jouluvalot, Espan puistossa oli muuten se ruusupuskakin valaistu! Tiedättekö te sen puskan mistä puhun? Siis se puska mihin Jantunen kusi ja oksensi viime kesänä, kun lähettiin pois Teatterin VIP:stä”. Kaksi muuta tietäjää komppaa ja pyyhkii nauravilta naamoiltaan hikeä. ”Huhu, miten täällä kahvilassa on kuuma, ihan hiki tulee!”, toteavat tietäjät lähes yhtäaikaisesti ja riisuvat kaulaliinojaan.
Aleksanterinkadun jouluvalojen loistaessa kahvilaan sisälle, kolme tietäjää pohti myönteisesti, että kyllä tämä sähkökriisi vielä helpottaa. ”Nyt vain pitää sinnitellä, koska keväällä tilanne kääntyy”, kertoo tietäjistä akateemisin. Arvioin hänen olleen akateemisin, koska hän käytti sanan sietokyky tilalla sanaa resilienssi. Ei noita termejä opi kuin yliopistossa.
Minä haluaisin uskaltautua kysymään tietäjiltä, että mitä tapahtuu sitten taas ensi talvena? Vai tuleeko koko talvea? Sähkökriisi tuntuu koettelevan vain nyt tämän talven, mutta onko loput talvet peruttu vai miten tämä sähkönriittämättömyys korjautuu ensi talveksi? Tähän mielessäni olevaan kysymykseeni en saanut vastausta, mutta en olekaan mikään tietäjä, vaan haalennutta lattea nauttiva bloggari. Ääneen en uskaltanut kysyä, koska en halua, että minua pidetään typeränä.
Tyydyn hymyilemään heidän suuntaansa ja nyökkään ystävällisesti kuin pitäisin heitä parempina. Kuten he varmasti ovatkin!
Kolmas Uudenmaan tietäjistä kertoi, olevansa huolissaan ihmisten pärjäämisestä. On isoa sähkölämmitteistä omakotitaloa ja talon seinustalla ladattavaa autoakin, onnettomimmilla kaksin kappalein. ”Valtio voisi maksaa 80 % sähkölaskusta”, toisti tietäjä ministerien sanoja. Tämä tietäjä oli kansanedustaja tai vähintäänkin kuntapäättäjä. Tunnistin siitä, kun sanoi valtion maksavan eikä veronmaksajien. Tietysti tuon tietäjän yhteiskunnallisen aseman paljasti myös se, että hän oli ainut, joka maksatti kahvin ja joulutorttunsa näillä kahdella muulla tietäjällä.
Uudenmaan tietäjät poistuivat tuhansien kirkkaina loistavien jouluvalojen alle ja tuntui kuin minut olisi jätetty pois kaveriporukasta. Minun pitäisi itsekin suunnata kotiin ja yrittää muistaa matkallani hakea vielä niitä kakkapusseja. Koiralle vihreitä ja itselle sinisiä. Värit piristävä mieltä, vaikka en värejä pimeässä kodissani erotakaan.
Vessan hehkulamppu pitäisi vaihtaa LED malliseksi, mutta ehkä pärjään ilman valoa.
Jo edesmenneeltä isoisältäni saaduilla opeilla silmä tottuu pimeään nopeasti. Siirtyessäni kynttilän valon valaisemasta olohuoneesta pimeään vessaan, niin laitan vessan oven lisäksi kiinni myös silmäni, ja kun avaan ne pimeässä vessassa, niin voin havaita, että istuuko pöntöllä jo joku vai voinko lorotella rauhassa loppuun.
Hyvää ja armollista vuodenvaihdetta,
Puutonoksa
