Yhteiskunta tylysti unohtaa jälleen ne vanhemmat suomalaiset julkisten palvelujen ulkopuolelle, jotka aikoinaan nostivat meidät suosta. Tässäkö kiitos kaikesta veronmaksusta ja yhteiskunnan vaurastumisesta?
Koronaepidemian alussa päättäjien ja terveydenhuollon viesti oli selvä: suojellaan riskiryhmät ensimmäisenä. Koteihin lukittiin vanhukset ja Uudellemaalle helsinkiläiset. Tämä oli laitonta ja älytöntä, jota näin jälkikäteen helppo Puuttomanoksankin ihmetellä. Ja vaikka Uudenmaan sulkua ei olla nyt hallituksen toimesta tehty eikä vanhuksia koteihin lukittu, niin juuri mitään ei silti olla opittu.
Jokainen syystalvi saamme lukea lehdistä, kuinka talvi yllätti meidät helsinkiläiset. Nykyään samaan aikaan lehdistä saamme lukea myös, kuinka korona ynnä muut virustaudit yllättivät terveydenhuollon.
Vaikka asiantuntijat ja heidän näkemyksensä hektisimpien koronavuosien aikana kumosivat toinen toisiaan, niin yhdessä asiassa he kaikki olivat oikeassa: korona on tullut jäädäkseen, kuten muutkin virustaudit. Syksyllä taudit leviävät ja korona siinä mukana. Päiväkodin aloittaneen lapsen isänä olen kokenut tämän arjen, jossa joka viikko uusi tauti ja lastenlääkäriä näkee useammin kuin omia vanhempiaan.
Koronavirus ei kadonnut keskuudestamme. Sairaalat täyttyvät nyt vauhdilla riskiryhmäläisistä, joilla koronavirustartunta vie heidät niin huonoon kuntoon, että sairaalahoitoa tarvitaan. Joka syksy sama homma ja joka syksy samat virheet. Hoitojonot kasvavat jälleen ja kiireettömät hoidot lykätään, kunnes ne ovatkin sitten kiireellisiä hoitoja. Kunnille ja kuntien budjeteille tämä tietysti sopii, koska nykyisin hyvinvointialueet vastaavat perusterveydenhuollosta ja maksavat erikoissairaanhoidosta.
Taas reagoitiin myöhässä, kun rokotuksia alettiin jakamaan.
Koronarokotukset käynnistettiin aivan liian myöhään ja yleiseksi sekoiluksi se tietysti meni.
Tappelua, huutelua ja riitelyä koronarokotusjonoissa, tästähän meillä on kokemusta jo lintuinfluenssa ajoilta, kun apteekit täyttyivät tappelevista kansalaisista. Paniikkiin meillä Suomessa ei osata varautua. Koko kevät ja kesä olisi ollut aikaa luoda mallit ja toteutukset, jolla saadaan syksyn rokoterulianssi hoidettua, mutta miten sitten kävikään.
Yksi annettu syy (lue tekoselitys) myöhäisille koronarokotuksien aloituksille on, että odotettiin influenssarokotetta, jotta saataisiin ne annettua samalla. Idea kaunis, mutta toteutus ei niinkään. Koronarokotteet ovat nyt jaossa aivan liian myöhään tautitilannetta ajatellen.
Koronarokotusta varatessa huomioon otetaan kaikki, paitsi ne, jotka rokotetta ensisijaisesti tarvitsevat. Koronarokotukseen pitää varata aika netistä, ja jostain syystä monelle päättäjälle on nyt tullut yllätyksenä, että kaikilla senioreilla ei ole osaamista tai kykyä varata netistä itselleen rokotusaikoja.
Rokotuksen varaaminen vaatii tunnistautumista ja navigointia netin syövereissä. Nuoremmille sukupolville tuntuu varmasti oudolta, että joku ei osaa käyttää nettiä tai puhelimella tunnistautumista, mutta ei se saa tulla päättäjille yllätyksenä. Eikä kaikilla vanhuksilla ole apua, joka tekisi ajanvarauksen vanhuksen puolesta.
Nyt ne hauraimmat rokotteen haluavat seisoskelevat tuolla jonoissa ja odottavat, josko sieltä liikenisi vapaa-aika. Puutonoksa ajaa joka päivä Myllypuron rokotejonon ohi. Ja vaikka tänä päivänä on vaikea ihmisten ikää arvioida pelkän ulkonäön perusteella ja etenkään liikkuvasta autosta käsin, niin Puutonoksa uskaltaa väittää, että jonossa olevien ihmisten keski-ikä on varmasti lähempänä 80 kuin 70 vuotta. Jonotuspaikalla en ole havainnut tuoleja, penkkejä tai lämpöisen mehun jakelua. Näin meillä vanhuksia kohdellaan. Ei tästä yhtälöstä puutu kuin yksi päättäjä, joka kertoo, että olisivat vanhukset onnellisia, ettei teitä taas kotiin teljetä ja, jos ette vaikene rokotusjonossa, niin suositellaan kohta julkisesti, että jouluna lapsenlapset pidetään teistä erillään!
Koronarokotteita on hankittu liian vähän ja osa rokotuksen haluavista jää ilman. Tätä radiossa joku viisas perusteli sillä, että ei aikaisemminkaan ole kaikki rokotetta hakeneet. Tuo kertookin kaiken oleellisen meidän julkisen sektorimme kyvystä varautua mihinkään. Perustetaan kaikki päätökset ja toimet olettamiselle.
Eikö yhteiskunnan tulisi varautua juuri toisinpäin? Kaikille tarvitseville ainakin se yksi ja jos lasketaan väärin, niin otetaan varmuudeksi muutama ylimääräinenkin, ettei kukaan tarvitseva jää ilman? No, nyt kaikkien rokotteiden kysyntä on yllättänyt terveydenhuollon. Korona- ja influenssarokotteet ovat loppumassa ja ihmiset jonottavat vielä omiaan. Surullisinta tässä on se, että maksamme tästä veroillamme. Miten paljon pitäisi maksaa veroja, että edes nämä peruspalvelut toimisivat?
Päättäjien on helppo sortaa vanhuksia, koska vanhuksilla ei ole itse kykyä nousta barrikadeille, eikä heillä ole myöskään sosiaalisen median kanavia, jossa voisi ölistä, kuten poliitikot. Poliitikkojen ei taas kannata vanhuksien puolesta ölistä, koska yli puoluerajojen ovat heitä päätöksillään mätkineet.
Vanhusten asioiden puolustaminen ja epäkohtien haastaminen ei ole trendikästäkään, kuten vaikkapa ulkopoliittiset asiat. Niihin todellista vaikutusvaltaa Suomella on palttiarallaa nolla.
Poliitikoiden on mukavampaa puuttua ulkopolitiikkaan: niihin asioihin on helppo huudella ja ohjeistaa.
Se on ihan sama kuin, että pieraisee Helsingissä ja suuntaa pierun kohti Saharaa. Pieru haisee omassa ympäristössä hetken, mutta Saharassa kukaan ei haista. Ei edes, vaikka pieru olisi pettänyt ja pamahtanut housuun yllätyksen kanssa.
Puutonoksa
