HUOMIO!!
Tämän tekstin kirjoittaja Puutonoksa ei ole droneasiantuntija ja hänen ainoa kokemuksensa miehittämättömistä, tai siis henkilöttömistä, lennokeista ovat paperilennokit.
Olin viikonloppuna golfaamassa Vuosaari Golfin upeakuntoisella kentällä. Palloa lyötiin ilmaan aamuvuorossa jo ennen kuin moni muu oli edes herännyt eli kello 05.30. Saavuin rangelle eli lämmittelyalueelle kello 05.00, ja taivaalta kuului melkoisen mahtipontinen jylinä. Taivaalta kuuluneesta äänestä pystyi jopa siihen aikaan aamusta ja niinkin väsyneenä päättelemään, että kyseessä ei ollut Finnair.
Näköhavainto.
Sen verran oli unihiekkaa silmissä, että en heti paikantanut taivaalla tehtäväänsä suorittavaa hornettia, vaikka taivas oli melko tyhjä pilvistä. Näköhavainto kuitenkin saatiin, kun olin nauttinut ensimmäiset ryystöt aamukahvistani, jota keitin kotoa mukaan. Hornetti lensi pitkin rannikkoa ja kohta tehtävään mukaan liittyi valtion helikopterikin. Olen ennenkin havainnut puolustusvoimien suorittamia tehtäviä, kun olen ollut aamulla aikaisin golfaamassa, joten en ajatellut asiaa sen enempää. Ajattelin, että ollos siis huoleti ja nauti golfistasi, koska poikas valveil on.
Vaimo säikäytti.
Ranteessani mukana kulkeva ja golfkentällä askeliani mittaava älylaite piippasi. Katsoin, että mikä hätänä ja huomasin viestin tulleen vaimoltani. Oli pakko kaivaa puhelin golfbägistä esille ja katsoa, että onko kotona sattunut jotain. Kotona oli kaikki hyvin, mutta droneuhka!
Vaimo laittoi linkin uutisesta, jossa varoiteltiin mahdollisesta drooniuhasta, joka koski monen muun ohella myös minua. Selvisi siis syy miksi puolustusvoimien koneet partioivat taivaalla. Häiritsivätkö koneiden meteli pelaamistani? Kyllä ja kirjailinkin kaikki bogit ja huonommat paareiksi, koska muutama pitkä putti olisi varmasti mennyt, jos koneet eivät olisi häirinneet. Ja se Vuosaaren 12 väylällä autotielle mennyt pallo otti lisää slaissia vasemmalla pörränneestä helikopterista. Ensi kerralla voisivat vähän katsoa sieltä koneesta ja sammuttaa koneet hetkeksi.
Mitä minä voin tehdä?
Koneet pörräsivät taivaalla ja mietin, että voisiko olla niin, että kohta jostain tulee dronekin?
Vuosaaren golfkentän yli on ennenkin mennyt droneja. Jokunen vuosi sitten Vuosaaren kentän yli kulki dronella tehtyjä ruokakuljetuksia, jos muistan oikein. Sataman suunnasta kentän yli ja takaisin lensi jatkuvasti droneja ja täytyy sanoa, että olin huojentunut, että niitä ei nyt mennyt. Ensin ajattelin, että onneksi voin piiloutua mahdolliselta dronelta bunkkereihin, jotka olivat muuten taas haravoimatta. Sitten tajusin, että golfkentällä on olemassa parempikin paikka välttää osuma dronesta. Lipulle vain seisomaan ja on aivan varmasti turvassa. Sinne lipulle, kun ei kukaan osu edes 10 metristä, niin ei sinne osu kukaan kyllä kymmenistä tuhansistakaan metreistä.
En siis hakeutunut sisätiloihin ja mennyt sisälle klubitalolle, joka ei muuten ollut edes auki vielä edes silloin, enkä lähtenyt ajamaan kotiinkaan. Mietin, että mitä minä voin koko droneasialle tehdä: en yhtään mitään. Jos dronen näkisin, niin voisinhan minä yrittää osua siihen golfpallolla, mutta sanotaanko nyt näin, että tasoitukseni ei ole varsinaisesti laskemaan päin. Jos se drone osuu minuun täällä kentällä, niin se voi osua minuun myös, kun olen autossa matkalla kotiin. Elämä on arvaamatonta ja aika vähän voi tällaisiin asioihin vaikuttaa, joten asennoidun sen mukaisesti. En välinpitämättömästi, mutta realistisesti.
Merkotka vai ydinkärki?
Golfkierros saatiin pelattua loppuun ja tulokseksi 94 lyöntiä. Niistä kun otetaan pois kaikki puolustusvoimien aiheuttamien äänien tuoneet lisälyönnit, niin alle par tuloksenhan se kierros sitten kuitenkin meni, ja laskin, että 70 lyöntiä olisi sopiva tulos. Ihan hyvää tekemistä.
Päivä eteni ja uutiset sekä somet täyttyivät droneasiantuntijoiden aatoksista. Kukaan ei kuitenkaan koskaan nähnyt koko dronea. Puolustusministerikin kertoi todella vakavasta uhasta, mutta missä drone? Tämä on se meidän viestintämme ongelma hallituksesta toiseen. Viestitään kuin meitä kohtaisi tuho, kuten pyrstötähti uhkasi lapsuudessani Muumimaailmaa.
Hyvä, että aisoihin reagoidaan kaikella vakavuudella, mutta huudetaanko nyt sutta, kuten poika huusi sutta tarinassa poika ja susi?
Seurataanko, että kyllä osuu, mutta entä sitten?
Mitä puolustusvoimat olisivat dronelle tehneet?
Olisivatko he ampuneet sen alas? Jos olen ymmärtänyt oikein, niin drone tulee niin alhaalla, että sitä on lähes mahdotonta ampua turvallisesti alaskaan, joten osuma on väistämätöntä? Vai olenko väärässä? Hyvä, että seuraavat asiaa, mutta mitä sille dronelle voidaan tehdä? Mitä pääministeri voi sille tehdä? Ampua liekinheittimellä? Olenko pessimisti, kun sanon, että dronea voidaan vain seurata ja sitten lähettää mahdolliselle osumapaikalle mahdollisimman nopeasti apua.
Viestintä on taitolaji.
Viestiminen on taitolaji ja kriisiviestintä sen kaiken viestimisen vaikein osa-alue. Siitä Puutonoksa tietää ja paljon, se on osa minun ammattitaitoani, toisin kuin lennokit.
Viestintä ei mennyt hyvin ja usein, kun ihmiset saavat tiedot ”vakavasta uhasta”, (puolustusministerin sanoilla) poliitikkojen some-kanavista tai iltapäivälehdistä, niin jokin on mennyt pieleen. Hyvä, että tietoa saatiin edes sieltä, mutta jos meillä pystytään Verottajan kautta laittamaan tekstareita tai meillä pystytään antamaan vaaratiedotteita jollain alueella liikkuvasta petoeläimestä tai palon aiheuttamasta savusta, niin täytyy meillä pystyä varoittamaan dronesta, jonka kyytiin on lastattu ”valtava tuhovoima” (puolustusministerin sanoin).
Hyvä talteen.
Haluan ajatella positiivisesti ja tästäkin jokainen voi ottaa oppia. Toivottavasti sen tekevät myös viranomaiset. Siellä on viestinnän asiantuntijoita palkattuna monen viestintätoimiston verran, joten osaamista kyllä on. Kansalaisten seassa pelko vallitsee aina, kun tiedotukseen jää aukkoja, koska kuolemanpelkohan se meidät ajaa käyttäytymään hysteerisesti. Hysteria on vielä sellainen, että sehän leviää ihmisestä toiseen niin nopeasti, että Noro-viruskin miettii, että pääsisipä leviämään tuohon tahtiin! Ihmiset syyttävät ja kyseenalaistavat nyt puolustusvoimia, hallitusta, poliitikkoja ja viranomaisia.
Drooniuhkien kasvaessa meidänkin maailmassamme Puutonoksa laittaa itse sormet ristiin ja toivoo, ettei osu lapsiin, vaimoon tai itseeni. Muuta en voi. Se on se hyvä, minkä minä otan talteen tästä kaikesta. Teen niitä asioita mihin voin itse vaikuttaa ja ensi viikonloppuna pelataan taas aamulla tosi aikaisin, jos elämä antaa siihen myöten.
Puutonoksa
Ps. Meillä leviää hysteria, kun muutama drone uhkaa meitä. Mitä se hysteria onkaan niissä maissa, jossa noita uhkia tulee vuorokaudessa satoja, jopa tuhansia? En halua vähätellä yhdenkään vaikutusta, mutta vähän voi varmasti jokainen kysyä itseltään, että missä oma sietokyky onkaan? Puhutaan aina varautumisesta ja mitä pitää kotivaraan hommata. Varautuminen ei ole vain vessapaperia. Se on myös sitä henkistä sietokykyä, jota meillä ei näytä kotivaroissa oleva.
