Ylen julkaisema peruskoulujen hakukone oli opetusministeristä lähtien liikaa monelle päättäjälle. Hakukoneesta syntyi rasismikeskustelu. Siis joku keksi ohjelmoida hakukoneen, josta voi nähdä peruskoulujen keskiarvot ja ne keskustelun todella herättäneet luvut eli S2- oppilaiden määrän. Kuinka paljon koulussa on siis suomea toisena kielenään opiskelevia. Puutonoksa harmistui, ettei itse keksinyt bisnestä tuon teeman ympärille. Itä-Helsingissä asuvana ja aina asuneena, olisi ollut helppo myydä konsultinpalveluja hysteerisille vanhemmille. Puutonoksa hämmästelee, että joillekin on tullut yllätyksenä, kuinka paljon lähiökouluissa, kuten meillä Kontulassa, on S2-oppilaita.
Kuten aikaisemmin kerroin, niin meillä Itä-Helsingissä on paljon suomea toisena kielenä opiskelevia nuoria eli näitä S2-oppilaita. Pakko muuten ihmetellä, että miksi on pitänyt antaa, scifi-elokuvista tuttu määritelmä nuorelle, joka puhuu suomea toisena kielenään, S2? Leimaavaa jo itsessään. Käytän tässä tekstissä suomea ensimmäisenä kielenä puhuvista termiä S1 eli ykköset ja S2-oppilaat ovat sitten kakkosia. Huomaatte varmaan, että leimakirves kakkosluokkaan on käytössä. Rasismia syvällä rakenteissa, kun näitä opetusministeriössä väännetään?
Eivät S2-oppilaat ole tyhmiä tai vaaraksi muille siinä missä S1-oppilaatkaan. Moni S2-oppilas turhautuu kuten S1-oppilaskin, kun ja jos ei ymmärrä opiskeltavaa aihetta kunnolla. Voi vain kuvitella turhautumisen määrän, kun ei ymmärrä derivointitehtävän lisäksi edes koko kieltä, jolla tehtävä on annettu. Kaikki me muistamme kouluajoilta luokassa turhautuneen nuoren. Eihän turhautunut nuori pysty olemaan penkissä hiljaa, vaan alkaa häiriköimään koko luokkaa ja siinä menee sitten monen muunkin oppimiset ohi korvien välin. Tähän tarvitaan apua.
Opetussuunnitelma menee eteenpäin ja se ei odota asemalla, että viimeinenkin on kyydissä. Niiden viimeisten on vain otettava muut kiinni. Ennen aikaan, jos oppilas ei saanut kiinni muita, niin seuraavana vuonna luokka käytiin uudelleen, mutta näin ei enää taida käydä? Ehkä pitäisi? Eihän tämä voi niin mennä, että oppilas pääsee aina eteenpäin, oppimistuloksista riippumatta. Puutonoksa muistaa, kuinka luokalle jääminen pelotti ja toimi hyvänä motivaattorina opiskeluille. Tai ainakin motivaattorina.
Kotiläksyt eivät ole lääke S2-oppilaalle, kuten ovat harvoin turhautuneelle S1 oppilaallekaan. S2-oppilaalla on turhautumisen lisäksi kotona usein tilanne, että siellä suomea puhutaan vielä huonommin. Aika mahdotonta suoriutua ilman, että joku seuraa nuoren oppimista kirjaimellisesti olan yli.
”Rahaa on laitettu ennätysmäärä ja lisärahoitustakin laitetaan”. Näin perustelee omaa työtään opetusministeri. Raha ei autuaaksi tee ja valitettavasti raha ei opeta ainuttakaan apua tarvitsevaa S2 tai S1 oppilasta, vaan opetuksen tekee opettajat. Satoja miljoonia on laitettu rahaa, kuten myös terveyspalveluihin, mutta mitä sillä on saatu?
Loppuuko ministerin työt, kun rahaa on palanut tietty määrä? Miksi ministerin vastuuseen eivät kuulu tulokset? RAHAA ON! Harmi vain, että rahalla ostetaan kaikkea muuta kuin lisää opetusalan ammattilaisia. Sama kaava toistuu terveydenhuollossa: rahaa mällätään ja poltetaan, mutta itse työtä tekeville sitä ei riitä.
Rahan heittäminen ei ole ratkaisu, jos sitä ei kohdenneta oikein. Saadaanko apua tarvitseville tukea sitten koulunkäyntiavustajan tuella tai koulussa tapahtuvalla lisäopetuksella, niin sen kertovat meille varmasti opettajat. Ministerien ja heidän työryhmiensä kannattaisi muutenkin kysellä opettajilta tietoja heidän tarpeistaan eikä lapata rahaa konsulttifirmoille, jotka sitten keksivät vaihtaa pulpetit sohvaryhmiin ja betoniset seinät Vallilan verhoihin. Tuolla tavoin se raha menee kirjaimellisesti seiniin tai siis verhoihin.
Puutonoksa on kehittänyt ratkaisuksi oman ministeriön, jonka pääjohtajaksi hän alkaa heti, kun seuraava hallitus sen hyväksyy. Kohdennusministeriö. Tämä Puuttomanoksan hellässä huomassa toimiva ministeriö seuraa, että rahoitusta ei vaan anneta, vaan se kohdennetaan työtä tekeville. Saa ottaa yhteyttä! Puoluekirjani väri on sama kuin sinulla.
Koulushoppailua! Tämä on tuttua jo Puutomanoksan kouluajoilta. Osa kavereistani tai heidän vanhemmistaan shoppaili koulun, jossa ilmaisutaidot olivat pääosassa, osa – kuten Puutonoksakin – siirtyi liikuntaluokalle, kun taas osa meni kouluun, jossa panostettiin musiikkiin. Osa meni näihin kouluihin oikein pääsykokeiden kautta! Suurin osa jäi kuitenkin kodin lähellä olevaan kouluun ja fiksuja ihmisiä ovat hekin. Luulisin.
Tämä shoppailu ei siis ole mikään uusi ”ilmiö”. Jos vanhempi haluaa lapsensa kouluun, jossa on vähemmän S2-oppilaita kuin S1-oppilaita, niin mitäpä sitä tuomitsemaan. Jokainen vanhempi valikoi lapselleen koulunsa parhaaksi näkemällään tavalla kuten ennenkin. Luulen ja huom! Luulen, että osa S2-oppilaan vanhemmista shoppailee lapsensa kouluun, jossa on enemmän liikuntaa, kuvataiteita, musiikkia tai muitakin S2- oppilaita. Hakukone toimii siis moneen suuntaan. En ihmettele, vaikka hakukonetta käyttäisi joku opettajakin. Hakukone ei ole rasisti, vaan ihmiset ovat. Siis, jos rasismiksi lasketaan myös tämä valinta koulujen välillä.
Perusopetus jatkaa rapistumistaan joka puolella ja oppimistulokset ovat heikentyneet. Mutta tutkimus kertoo karua kieltään myös siitä, että heikompien oppimistulosten koulujen alueella asuvien tulotaso on matalampi. Puutonoksa löi hakukoneeseen heti oman asuinalueensa tiedot eikä yllättynyt.
Lohdullista on, että lapseni on varmasti keskiarvoa parempi oppilas, jos on yhtään isäänsä ahkerampi, ja se rima ei ole korkealla. Lähialueen koulujen keskiarvot eivät nimittäin päätä huimaa.
Ensi viikolla on mahdollista tehdä jo valintoja – ehkä. Viikonloppuna arvotaan lotto ja sen jälkeen voikin olla mahdollista shoppailla ja koko rahalla. Jos kone ei arvo suotuisia numeroita, niin on vielä yksi ässä hihassa: lapsi voi käydä koulun på svenska.
Puutonoksa jaksaa vielä hämmästellä yhtälöä, jossa poliitikot kertovat meille, kuinka korkeakoulutettujen määrää tulee kasvattaa vauhdilla. Siis samaan aikaan kuin tilastot kertovat, että peruskouluja käyvien nuorten tulokset ovat selväsit heikentyneet. Korkeakouluihin ladataan lisää panostuksia ja avoimia opiskelupaikkoja. Kun nämä korkeakouluja koskevat tavoitteet lyödään peruskoulukeskusteluiden yhteyteen, niin ei perhana. Poliitikot ja päättäjät rakentavat pilvenpiirtäjää vanhan mummon mökin sokkelin päälle. ”Perse edellä puuhun”, kuten Leevi And The Leavings aikoinaan lauloi, kappaleessaan Vasara ja Nauloja.
Poliitikkojen on helppo kertoa, että rahaa on tungettu ja panoksia lisätty, mutta mitä sillä rahalla on saatu aikaan? Onko seurattu yhtään mitä tehty ja mitkä vaikutukset? Näyttää sille, että ei ole seurattu kuin gallupien kehitystä ja henkilökohtaista suosiota.
Puutonoksa
