Levottoman yön jälkeen Raimo nousee ylös sängystä ja sujauttaa jalkaansa loppuun kuluneet aamutossut, jotka sai vuosia sitten vaimoltaan joululahjaksi. Viime jouluna Raimo sai lahjaksi uudet tossut, mutta vanhan liiton mies kuluttaa ensin loppuun entisetkin.
Alakerrassa asuva vanhempi leskirouva arvostaisi, jos Raimo ottaisi uudet pehmeäpohjaiset aamutossut käyttöön, koska nyt käytössä olevien aamutossujen pohjat ovat kovasta muovista ja Raimon askellus kuuluu ikävästi alakertaan.
Vanhojen kerrostalojen ongelma on ihmisten hyvä kuulo. Ei ennen vanhaa häirinnyt ihmisten askeleet ja vessojen vetojen jälkeiset lorinat putkistoissa. Nykyään niistäkin tehdään kotihäirintää muistuttavia tutkintapyyntöjä ja pahimmat oviin liimatut ”HILJAA!” viestit eskaloituvat nyrkkitappeluiksi. Ihmisistä on tullut herkkiä tai ainakin kuuloista on tullut.
Eihän tästä aamutossujen kopinasta leski rouva mitään Raimolle ole sanonut, sillä Kontulassa tuollaisista asioista ääneen valittaminen ei sovi käytöstapoihin, mutta ei se silti tarkoita, etteikö asiaa olisi noteerattu!
Vuosien rutiinilla menevien aamutoimien jälkeen Raimo suuntaa kohti vaimonsa autoa ja huomaa, että auto on taakkatelineitä myöden jäässä. Yöllä on ollut pakkasta eteläistä Suomea myöten ja nyt on vasta marraskuu.
Vastahan oli kesä ja kärpäset muistelee Raimo, samalla kun raaputtaa rikkinäisellä parkkikiekolla auton ikkunoita. Onneksi tälle aamulle on renkaiden vaihto varattuna. Marraskuun alussa lakikin velvoittaa asentamaan autojen alle olosuhteisiin soveltuvat renkaat! Raimo pitää renkaitaan Roihupellon Rengas-Sopissa säilössä, koska siellä palvelu pelaa ja renkaiden vaihdon aikana voi nauttia kupin kahvia. Uudet renkaat on tosin talvelle hankittava, koska muuten ei ole rikospoliisilla mitään asiaa Lönnrotinkadulle.
Renkaat on vaihdettu, ilmoittaa rengasliikkeen asiallinen nuorimies, mutta ovatko sittenkään? Raimo soittaa Itäväylältä rengasliikkeeseen ja kysyy, että vaihdoitteko te autooni uudet talvirenkaat, kun ei kuulu mitään ääntä. Raimon kysymyksen jälkeen puhelimen toisessa päässä repeää nauru ja vasta naurun tauottua puhelimeen vastannut Rengas-Sopin toinen omistajista saa sanottua, että rikospoliisi ei mitään hätää, sulla on kitkarenkaat alla ja niistä ei kuulu rapinaa.
Raimo ymmärsi heti, että perkele, niinhän se tietysti on, mutta vuosikymmeniä talviajat nastoilla asfalttia raapineena sitä hämmentyi kokeneempikin valtiomies tuota auton hiljaista vyörymistä liikennevaloista toisiin.
Nyt voi talvi yllättää autoilijat, mutta rikospoliisia ei yllätä edes talvi. Ja miten se edes voisi, kun se talvi on joka vuosi tullut. Vähän sama kuin joku kaikkien näiden vuosien jälkeen yllättyisi, että kokoomus on vaalipuheissaan leikkaamassa pienituloisilta, pohdiskelee Raimo liikennevaloissa. Liikennevaloille pitäisi antaa Nobelin palkinto tai edes kunniakirja, sillä niiden ansiosta säästyy ihmishenkiä ja syntyy kuolemattomia ajatuksia.
Raimo ei saa mielestään tuota kadonnutta Guccin vyötä. Olisikohan tutkinnassa jo selvinnyt jotain? Minne yksi vyö on vain yhtäkkiä kadota? Olisiko uhrin murhannut vienyt samalla uhrilta vyön mukanaan, jos niin miksi? Paljon kysymyksiä, vähän vastauksia. Siihen rikoskomisario on tottunut.
Vaikka vyö olisikin aito Gucci, niin eihän se nyt ole kuitenkaan kuin vyö, eikä edes kovin hyvä, jos sitä vertaa, vaikka Raimon omaan vanhaan nahkavyöhön.
Pakkohan se on nyt myöntää, että kummoisia eivät ole rikospoliisimme johtolangat, mutta näistä se on jonkunlainen kokonaisuus yritettävä kasaan raapia. Kyllä te tunnistatte tuon tilanteen, kun pelaatte ystävienne kanssa korttia ja heti jaossa saatte käteenne pelkkää kuraa. Toivoa on silti juuri niin kauan kuin peliä kestää. Ja sehän kestää juuri sen minkä se kestää, eikä yhtään enempää. Raimon paras valttikortti onkin tällä hetkellä tuo kadonnut Guccin vyö ja niin kauan, kun sille ei löydy järkevää selitystä, on peli sen ja koko tutkinnan osalta auki!
Raimo askeltaa työpaikan kahvihuoneeseen, ottaa kupillisen ylikallista kaupunkikahvia, istuu alas ja huokaisee syvään. Raimon työkaveri, tuo upea naispuolinen, saapuu Raimon perässä ja alkaa hieromaan rikoskomisariomme pysyvästi kireitä hartioita. Hartioita hierovan kollegan lähentymisyrityksen rikoskomisariomme kuittaa kysymyksellä: Missä voi olla se uhrin kadonnut Guccin vyö? Ja onko sillä mitään tekemistä tapon kanssa?
Moni tietää tuon tilanteen, kun parisuhteen toinen osapuoli on laittanut päällensä kaikki kaapista löytyvät seksihepeneet, mutta toinen osapuoli ei pysty miettimään muuta kuin, että mikähän vika siihen naapurin uuteen hybridiautoon oikein tuli?
Kollega lopettaa hieromisen, koska on selvää, että Raimo ei antaudu tänäänkään. Raimolla on parempaakin tekemistä.
Puutonoksa
