Mitä minä olen oppinut tästä pääministerin bilekohusta? Ainakin sen, että edes viinankäyttö ja juhliminen eivät ole asioita, jotka yhdistäisivät meitä suomalaisia. Jännää sinänsä, kun suomalaisena totuutena on pidetty niin sitä, että rankka työ vaatii rankat huvit, kuin sitäkin, että
ilo ilman viinaa on teeskentelyä.
Kiusaaminen, solvaaminen ja provokaatio ovat edelleen ahkerassa käytössä. Ja useinhan ne oikeutetaan sanoilla: ”Koska tuokin teki niin!”. Boom boom boomeri – ota coolimmin oli provokaatio ja se jakoi entistä tiukemmin ihmisiä kahteen eri leiriin.
Itse olen ihmisten puheita seuraamalla oppinut, että jos kritisoin pääministerin juhlintaa, niin olen naistenvihaaja, joka haluaa viedä kaikkien naisten oikeuden juhlia ja ajattelen, että pääministerin kuuluu olla vain töissä. Toisaalta, jos tuen sitä, että pääministerikin saa juhlia, niin olen femakko.
En tunnista itseäni kummastakaan. Tiedän, että vain hiljaa olemalla ei leimaudu mihinkään. Korkeintaan pidetään tyhmänä, joka ei tajua. Mutta pitääkö olla hiljaa, jos on eri mieltä tai vain haluaisi pohtia asioita monesta eri suunnasta?
Joku kuulutti, että ”Käykö jengi vain sellaisissa juhlissa, missä tarjoillaan vain asiallista menoa ja sen mukaista kuvamateriaalia? Sellaiset tyypit ovat tylsiä ja niillä on rajoittuneet luonteet.”
En ole koskaan ajatellut olevani tylsä, mutta tuon määritelmän mukaan olen tylsä, jollen sitten umpitylsä. Ja vaikka olisinkin joskus nuorempana ajatellut, olenko tylsä, kun en jaksa juhlia tai humaltua, niin en minä itseäni sentään rajoittuneeksi ole mieltänyt. Niin sitä vain taas oppii uutta: kaiken tylsyyden lisäksi olen myös luonteeltani rajoittunut.
Olin antanut itseni ajatella, että ihminen voi olla luonteeltaan avara (vastakohta rajoittuneelle) vaikka ei ole juhlissa, joissa otetaan tissikuvia someen tai juoda viinaa aamunkoittoon. Olen ilmeisesti ajatellut väärin.
Olen jatkossakin luonteeltani mielelläni rajoittunut. Olen ilolla perheen isä, joka kotona sohvalla vaimon kanssa juhlistaa sitä, että lapsemme on viimein – kaiken jokeltelun ja pärisyttelyn jälkeen – nukahtanut omaan sänkyynsä, katsomalla elokuvan tai muutaman jakson koukuttavaa televisiosarjaa. En aio jatkossakaan juoda itseäni humalaan ja olen siitä tavattoman ylpeä. Minä en tarvitse viinaa viihtymiseen, tanssimiseen tai rentoutumiseen.
Jatkossakin ajattelin tilata ravintolassa alkoholittoman oluen, mutta someen ajattelin kyllä ehkä muutaman paidattoman kuvan ladata. Olen treenannut sitkeästi, ja joskus heikkona hetkenä näytän saavutettuja tuloksia myös muille. Joten olisinko sittenkin vain osarajoittunut ja puolitylsä?
Elämä on hyvää, vaikka on sekä femakko että naisvihaaja. Elämä on helvetin hyvää tylsänä ja luonteeltaan rajoittuneena. Elämä on parasta ilman päihteitä. Mutta toki tämä on vain minun elämäni.
Tunnen itseni ja tiedän, että jos vietän viikonloput viinaa juoden, tanssien ja juhlien, niin en jaksa olla lapselleni isä enkä vaimolleni puoliso. Ja voisihan siinä työtehossakin olla sanomista. Jokainen valitkoon omat prioriteettinsa ja tapansa saada iloa ja valoa elämäänsä. Itse valitsin tämän tylsän ja rajoittuneen, sillä se sopii minulle.
Olkaa mitä olette.
Tylsä ja luonteeltaan rajoittunut,
Puutonoksa
