Kannan valtavaa huolta nuorten tavasta keskustella ja käyttää äidinkieltämme. En ole mikään äidinkielenopettaja ja syyllistyn itsekin sanalliseen hassutteluun, mutta kyllä jossain menee raja myös hassuttelussa. Laitoin kesällä muistikirjaani ylös pahimmat äidinkieltämme siveyttä rikkoneet sanat teidänkin luettavaksenne, jotta ymmärrätte, millaisessa äidinkielisessä kriisissä elämme!
Oli kaunis lomapäivä ja menimme perheen kanssa oikein Helsingin kauppatorille aamukahville. Sen päivän piti olla kaunis, koska hellettä oli luvattu ja Kolera-altaalla naamaa pyyhki lämmin tuuli. Istuimme kahvilaan, noiden oranssien telttojen suojiin, koska vit€n lokit!! Tuona kauniina aamuna oloni oli kuitenkin niin leppoisa ja aurinkoinen, etteivät edes nuo käsistä lihapiirakoita ja jäätelöitä varastavat lokit häirinneet. Edessäni oli kauppatorin parasta antia, eli kuuma kahvi ja Eromangan lihapiirakka.
Viereisessä kojussa myytiin kotimaisia mansikoita ja ihan saatanan kalliilla hinnalla! Poimiikohan nuo mansikat nykyään maanomistaja Nalle Wahlroos itse vai tuleeko ne torille Kovasen mustalla mersulla, koska mikään ei perkele selitä sitä, että puoli litraa mansikkaa maksaa seitsemän euroa! Toisaalta siinä hetkessä ei edes tuo ylihinnoiteltu mansikka, saanut mieltäni järkkymään.
Juuri kun luulin, että päivääni ei voi mikään pilata, niin luulin väärin.
Päivä meni pilalle, kun noita Nalle Wahlroosin poimimia mansikoita ostamaan tuli nuori neito, joka ilmoitti torimyyjälle, että hän haluaa yhden rasian ”mansuja”. Hyvä, etten melkein tukehtunut kahviini. Ei jumalauta! Nuoret puhuvat mansikoista ”mansuina”. Aloin omassa pöydässäni, sitten turhautuneena hokemaan, että vähän mansuja, mansuja, mansuja! Vaimoni yritti rauhoitella, mutta turhaan. ”Mansut” olivat pilanneet koko päiväni ja ehkä koko lomani.
Tämäkään ei riittänyt, koska kahvia oli vielä suullisen verran kupissa ja lihapiirakkaakin jäljellä. Jouduin siis istumaan vielä tovin kahvilassa, vaikka päiväni olikin mennyt täysin pilalle. Kohta marjakojulle meni toinen nuori nainen, joka halusi rasiallisen ”manskuja”. Tämä neiti oli keksinyt sentään laittaa väliin ”K” kirjaimen.
Juuri kun olin pääsemässä pois piinasta ja olin viemässä rasvaisen lihapiirakan tahraamia pahvisia lautasia ja kahvikuppia roskiin, niin ehdin vielä kuulla, sanat ”mantsikka” ja ”mansikas”. Ei hyvää päivää!
Kaiken tämä koettelemuksen jälkeen lähdettiin perheen kanssa kotiin, koska päivä oli mennyt pilalle jo ennen lounasaikaa. Haaveksi jäivät vaimon kauan toivoma reissu Suomenlinnaan. Haaveeksi jäi myös lapsen odottamat uinnit Lonnassa! Lapsi odotti uinteja niin paljon, että puettiin hänelle aamulla shortsien alle uikkarit valmiiksi. Kaikki tämä jäi nyt kokematta, koska nuoriso ilmeisen tarkoituksenhakuisesti pilaa ainutlaatuista äidinkieltämme.
Puhutteleekohan nuoriso mustikoita ”munsuina”, puolukoita ”punsuina” ja mustaviinimarjoja ”muvimasuina”? Ihan sama millä kutsuvat, koska päivä ja loma menivät jo pilalle.
MANSIKAN!!!! makuisia terveisiä,
Puutonoksa
