Vuoden 2019 vaalien jälkeen kaikkien hallituksen muodostaneiden puolueiden tavoite oli lisätä ihmisten luottamusta politiikkaan. Edellisen hallituksen aiheuttamat kolhut oli karistettava pois, ja ihmisten usko oikeusvaltioon oli palautettava.
Ei mennyt kauaakaan, kun Posti-kohussa ryvettynyt ministeri Sirpa Paatero sai väistyä sairasloman kautta rivikansanedustajaksi. Tosin nopeasti hänet palkittiin uhrautumisesta kuntaministerin pestillä. No silloin, kun Paatero oli heitetty bussin alle, niin oli hyvä lähteä rakentamaan luottamusta. Posti-kohu ei kuitenkaan ottanut laantuakseen ja ennen joulua työpaikkansa luovutti Rinteen Andy. Valehtelua ei kuulemma ole kukaan tehnyt, mutta jotta saadaan luottamus politiikkaan palautettua, niin on parempi Rinteen väistyä etätöihin Mäntsälään.
Sanna Marin tilalle, ja nyt olemme edelläkävijöitä, kun koalitio koostuu varsin näyttävistä naisista. Tämä tulee lisäämään ihmisten luottamusta politiikkaan tai niin luultiin. Sitten tuli Pekka Haavisto, joka ohjasi omassa ministeriössään työntekijöitään kuin Jouko Turkka teatteritaiteen opiskelijoitaan konsanaan. Muutama Haavistolle töitä tekevistä virkamiehistä tuli ulos lehdistölle kertoen kuinka arvostettu ministeri käyttää vähintäänkin kyseenalaisia metodeja saadakseen tahtonsa läpi. Tästä seurasi tutkinta, joka elää ja hengittää edelleen.
Nyt Haaviston toimintaa tutkii perustuslakivaliokunta, joka koostuu siis henkilöistä, joilla on aina jonkun puolueen ja ideologian käsikirja takataskussa. Tämä perustuslakivaliokunta on myyty meille aina puolueettomana elimenä, mutta nyt on tuostakin ikävä totuus tullut esille. PEV eli perustuslakivaliokunta ei olekaan niin puolueeton tai siis puolueeton ollenkaan. Päättäjät usein sanovat, että päätöksissä on nojattava aina Perustuslakivaliokuntaan ja ei ihme, koska sieltähän saa itselleen mieleisensä päätökset. Se on sama kuin minä kysyn itseltäni tai peilikuvaltani, että enkö olekin ansainnut yhden oluen viikonloppuna?
No, joka tapauksessa meille myytiin Haavisto tapaus niin, että perustuslakivaliokunta selvittää asian ja sitten homma on selvä. Näin voidaan palauttaa ihmisten luottamus siihen, että päättäjät ovat vastuussa teoistaan ja me voimme siihen luottaa. Aivan kuten hallituskauden alussa haluttiin, palauttaa ihmisten luottamus poliitikkoihin.
Nyt kuitenkin on käynyt ilmi, että perustuslakivaliokunnan jäsen, Vihreiden kansanedustaja on laittanut omasta sähköpostistaan viestiä muille hallituspuolueiden jäsenille, että voisivatko he käyttää pehmeitä keinoja, koskien Haavistoa. Eli siis saman puoleen edustaja kuin Haavisto laittoi aneluviestiä muille, että eivät tuomitsisi Pekkaa.
Tämä saattaa näyttää pahalle ja epäluotettavalle, mutta ei se sitä ole, sillä viestin laittanut Outi Alanko-Kahiluoto kommentoi vuodettua viestiä Twitterissä seuraavanlaisesti: ”Mietintötekstiä sisältävä viestini on vuodettu. Vakava kolhu PeV:n luottamuksellisuudelle. Ehdotetuilla muutoksilla keskeneräiseen pohjaan on juridinen perustelu. Oma näkökulmani PeV-käsittelyihin on, että käsittelyn tulee aina nojata asiantuntijoihin”.
Outi siis syyttää vuotajaa luotettavuuden puutteesta. Outi ei näe ongelmaa siinä, että hän yrittää perustuslakivaliokunnan jäsenenä vaikuttaa hallituspuolueiden jäseniin. Usein puolueettomassa asemassa pidetty perustuslakivaliokunta tiedottaa myös oppositiota, mutta ilmeisesti ei tällä kertaa. Perustuslakivaliokunnassa ei ole kuulemma tilaa ideologioille, mutta miksi Outin viesti ei sitten tavoittanut oppositiota? Ja miksi yleensä tarvitaan tämänkaltaista viestintää?
Perustuslakiasiantuntija professori Martin Scheinin ei näe Alanko-Kahiluodon sähköpostia ongelmallisena. Scheinin pitää tuota normaalina käytäntönä, missä päätökselle tukea haetaan omilta. Perustuslakivaliokunta vaikuttaa minulle ainakin kovin puolueelliselta eikä puolueettomalta. En tiedä muista, mutta tuntuu hurjalta, että meillä Suomessa vedetään linjaa, missä mikään päättävä elin ei ole enää puolueeton. Aina voidaan vaihtaa henkilöitä itselle sopiviksi ja olla lain yläpuolella. Tasa-arvoinen kohtelu on sitä, että laki koskee vain meitä rahvaita.
Palataanpa tuohon alkuun, missä kaikki halusivat palauttaa luottamusta politiikkaan. Itse en ole varsinaisesti vielä saanut luottamustani palautettua. Virkanimityksiä tehdään koko ajan ja nyt viimeisimpänä, kun Marin nimittää Rinteen Perustuslakivaliokunnan puheenjohtajaksi, siis saman päättävän elimen päälliköksi, missä Outi pyörittää sähköposteja muille hallituspuolueille. Siis Rinne, joka joutui eroamaan, kun jäi kiinni epätotuuksien puhumisesta.
Lyödään tähän vielä korona-aikana tulleet maskiselvitykset, Uudenmaan sulut, velvoitukset ja suositukset, niin luottamus rakentuu pohjalle, missä ei ole pohjaa ollenkaan. Miten on mahdollista, että vuodesta ja hallituksesta toiseen meno on kuin Amerikassa? Meillä vouhkataan Unkarista, Puolasta ja Trumpista, silti meillä tehdään ihan samaa. Trumppia syytettiin huonosta johtamisesta, missä hän valitsi alaisikseen sopivia tyyppejä, yritti viesteillä vaikuttaa muihin päättäjiin ja virkakoneistoon.
Me kauhistelimme tuota tapaa johtaa. Meillä tehdään ihan samaa. Kaikki tämä perustellaan sillä, että kun edellisetkin teki näin. Se kuuluisa ”maan tapa”. Tämä tapa, jossa itse tutkitaan omia tekemisiä, ei koskaan näyttäydy ulkopuolisille rehellisenä. Oikeusvaltio me varmasti olemme, jos muualle vertaa, mutta luottamuksen palauttaminen politiikkaan ja päättäjiin ei kyllä tällä tavalla onnistu. Ja ikävä kyllä näyttää siltä, että päättäjien mielestä, sillä ei ole niin väliäkään. Asiat ovat niin kuin ne näyttävät olevan, vai kuinka se menikään…
Puutonoksa
