Istun vähän huonossa ryhdissä kaupungin kirjastossa ja korvakäytäväni täyttyvät kahdesta äänestä. Toinen ääni lähtee, kun syksyisten kelien saavuttua ihmiset vaeltavat märkine kenkineen pitkin kirjaston loputtomia käytäviä. Toinen ääni on vieressäni raksuttava kopiokone.
Olen tullut kirjastoon tulostamaan lapselleni koulukirjoja.
Hyvinvointivaltion määritelmä ei ole, se että lapsilla on omat koulukirjat, vaan se, että näitä kirjoja päästään tulostamaan keskustan kirjastoon pitkin satoja miljoonia maksaneita kävelysiltoja.
Kirjastojen Asko-asiakastietokoneilla voin tulostaa koulukirjat lapselleni, kunhan vain ensin tulee lapseni vuoro saada lainaan sen yhden onnekkaan luokkakaverinsa kirjat, jonka huoltajien ei tarvitse tätä tulostustyötä tehdä. Olisin tietysti itse toivonut, että lapseni olisi saanut nuo yhteiskunnan tarjoamat alkuperäiset kirjat, mutta jäljennöksiin on nyt tyytyminen.
Energia, asuminen, korkomenot, liikkuminen ja ruokakauppa syö sen verran omaisuutta, että tulostan lapselleni kirjan mustavalkoisena ja kaksipuoleisena. Kirjastosta kun ei saa kolmessa kuukaudessa viittä maksutonta tulostetta enempää. Loput sivut lapsen koulukirjoista maksavat 0.80€/arkki. Tutkin kirjaston tulosteiden hintoja ja niissä on voimassa jatkuva valtiontarjous. Yksipuolinen arkki maksaa 0.40€, mutta sama arkki kaksipuoleisena maksaa 0.80€.
Kopiokoneen raksuttaessa toivon itsekseni, että se loppuisi mahdollisimman pian, koska ne ensimmäiset ilmaiset tulosteet menivät jo minuutteja sitten. Pelkään kirjojen sivumäärien kasvavan liiaksi ja tutkin puhelimeeni asennetulla hakukoneella, että voiko kirjastossa tehdä tulostuksia osamaksulla?
Viereisellä kopiokoneella jakkupuku päällä oleva kaupungin hallituksen jäsen ja kansanedustaja tulostaa omalle lapselleen värillisiä kopioita kirjoista, ja paksulle kiiltopaperille tietenkin. Tällä edustajalla täytyy olla hyvä rahatilanne, koska hän pystyy tulostamaan lapselleen kirjan valmiiksi keskeltä nidottuna. Itse ajattelin tehdä reiät keittiösaksilla ja laittaa niistä sitten nippusiteet.
Täytyy muistaa kertoa omalle lapselle, että ohut mustavalkoinen paperi ja nippusiteet ovat merkki suuremmasta rakkaudesta. Vaimoni on taitava piirtäjä. Ehkä lapsen mentyä nukkumaan, vaimo voisi koristella sivuja hauskoilla kuvilla.
Maksuton toisen asteen koulutus on saatu runnottua läpi ja se oli investointi tulevaisuuteen.
Se on ilmeisesti hyvä uudistus, vaikka nyt osa lapsista jää ilman koulukirjoja. Ilmainen toinen aste ja ihan vähän maksullinen ensimmäinen aste.
Tulostusten valmistusta odotellessani luen naarmuisesta mobiilinäytöstä, että Suomi on selvinnyt koronasta upeasti ja elpyminen on nopeaa. Hallitus huutaa: kaikkien aikojen nousukausi!
40 miljardia otettiin velkaa, jotta taataan ihmisille kaikki perustarpeet, kuten sähkön alvi-alennukset ja ylimääräiset lapsilisät. Meillä on kaikkien aikojen suosituin hallitus, eikä kukaan olisi pystynyt parempaan.
Koska meillä menee näin hienosti, niin rohkaistun ja kysyn vieressäni koulukirjoja tulostavalta päättäjältä, että miksi olemme tulostamassa lapsellemme koulukirjoja kirjastossa? Ei näitä kai ennen tarvinnut itse tulostella?
Sain heti vastauksen, että esimerkiksi Uzbekistanissa ja Angolassa ei ole kirjoja kenelläkään. Tätä tietoa en ala varmistelemaan, koska kansanedustajan ääni on vakaa ja silmät luovat empaattisen katseen. Tyydyn minulle annettuun tietoon ja olen harmissani, että noissa maissa ei ole koulukirjoja laisinkaan, ei edes tällaisia tulostettuja.
– Täytyy olla kiitollinen, että meillä on edes se yksi kirja, josta saadaan tulostettua lapsillemme ihan omat kirjat. Kuten varmasti huomasitkin, niin meillä yhteiskunnan tuella saa jokainen asukas viisi maksutonta tulossivua kolmen kuukauden välein. Tämä on tasa-arvoinen tuki ja se koskee jokaista suomalaista, tulotasosta riippumatta. Kaiken lisäksi meillä on tämä lämmin kirjasto, missä oppikirjat voi tulostaa, päättäjämme kertoo ja ylpeästi näyttää ympärillämme olevia arkkitehtien luomia hiilikuiduista ja lasista tehtyjä seiniä.
– Kirjastoon on kaiken taiteen ja patsaiden lisäksi hankittu myös aivan uudet kopiokoneet, joilla muuten onnistuu mobiilitulosteetkin, muistuttaa hän lopuksi ennen kuin lipuu tyylikkäänä kohti koivupaneloituja ulko-ovia.
Lähden reilun sadan euron arvoisen monistenipun kanssa syyssateeseen ja huikkaan punaiseen kaulahuiviin kietoutuneelle kirjastonhoitajalle, että nähdään taas seuraavalla kerralla!
Kirjastonhoitaja vastaa minulle: Hiljaa!! Ja osoittaa vihaisesti seinälle ripustettuja desingkylttejä, joissa lukee HILJAISUUS.
Puutonoksa
