Sokkona uurnille?

SOTE-uudistus on mennyt läpi, mutta ei ole mennyt läpi. SOTE menee läpi, jos mukana on maakuntien verotusoikeus, mutta ei mene läpi, jos verotusoikeutta itsehallintoalueille ei saada. Osa hallituspuolueista on jo nuijinut läpi maakuntien verotusoikeuden, kun osa kertoo, että nyt vasta suunnitellaan.

Vastausta ei ole luvassa ennen kuntavaaleja. Siitä ovat yksimielisiä kaikki hallituspuolueet. Ei ole kenenkään etu kertoa, että olemme saamassa uuden verottajan eli sen maakunnan vai onko se sittenkin hyvinvointialue? Yhtä kaikki, puheet kokonaisveroasteen pysymisestä ennallaan voidaan unohtaa. Ainakin, jos olet tavallinen työssäkäyvä suomalainen.

Hyväuskoinen uskoo puheet tasa-arvosta ja siitä, kuinka maakuntien/hyvinvointialueiden/kuntien verotusoikeus on tie onneen ja parempiin palveluihin. Tähän asti palveluista ja niiden toimivuudesta huolen on pitänyt valtion tekemät tasaukset tilikauden lopussa. Ei ollut ongelmaa valtiolle tunkea reilua miljardia kuntien kassaan, niin miksi olisi ongelma jatkaa talouskurimuksessa olevien kuntien pelastamista jatkossakin? Vai olenko onnistunut ohittamaan uutisen, jossa kunta on ihan oikeasti tehnyt konkurssin?

Maakuntaverosta ei äänestetä nyt kuntavaaleissa, vaikka lainsäädäntö asetetaan voimaan tällä hallituskaudella, mikäli hallitusta uskominen. Sotepalvelujen siirtäminen leveimmille maakuntien tai hyvinvointialueiden (nimellä ei liene merkitystä) harteille on lupausten mukaan väylä paitsi paremmille terveys- ja sairaanhoitopalveluille myös vapauttaa kunnat huolehtimaan muista kuntien järjestämisvastuulla olevista palveluista.

Kuinka tässä oikeasti käy? Puutonoksan järki ei kaikkeen todellakaan riitä, mutta näyttää vahvasti siltä, että kyseessä on (Mertarantaa lainaten) joko ilmiömäinen harhautus tai se kuuluisa ylämummo.

Pienemmät kunnat ovat jatkossakin talouskurimuksessa, jota paikataan joko valtion lisärahoituksella tai palveluja leikkaamalla. Tavanomaisin tapa on tietysti sekä-että.

Tokikin, jos kuntaveroa ei alenneta ja sotepalvelut siirretään maakuntien maksettavaksi, niin kunnan talousjohtaja voi hymyillä. Kuntalaisten hymy sen sijaan vaihtuu irvistykseksi, sillä ne maksumiehen leveämmät hartiat ovat aina veronmaksajan. Sillä, onko verottajana tai palvelun tarjoajana kunta, maakunta vai valtio ei veronmaksajan näkökulmasta niin kovin suurta merkitystä ole. Paino hartioilla vain kasvaa. Polvillaanhan me veronmaksajat vasta olemme.

Me olemme jo vuosia eläneet velaksi. Ja silti verotasot, eläke- ja sosiaaliturvamaksut ovat nousseet tasaisesti hallituskokoonpanoista riippumatta. Ei siis ihme, että lyhyellä matematiikalla ei ihan aukea tämä veromatematiikan ja kuntauudistusten yhtälö.  Näin ennen vaaleja meille vakuutetaan, että kokonaisveroaste ei nouse. Ok, mutta jonkun verot nousevat taatusti.  Kenen? Olisiko se yllättäen taas keskituloinen palkansaaja?

Meillä on jo kauan puhuttu, kuinka meidän verotuksemme on kovaa luokkaa. Ja, että meitä työläisiä ei voi enää kovempaa verottaa, jos haluamme, että meillä on varaa maksaa asumismenot ja ostaa ruokaa, saati sitten ostaa palveluja tai hyödykkeitä. Eli pitää yhteiskuntamme talouden pyörät pyörimässä.

Työpaikkoja, joiden palkalla pystyy itsensä elättämään, ei ole edelleenkään enempää näköpiirissä ja pienyrittäjiä ei olla kovastikaan tukemassa. Työllisyytemme laahaa ja yhä suurempi osa nuorista vaihtaa maisemaa, kun valmistuvat korkeakouluista.

Perse edellä puuhun kiipeäminen tuo valtavan määrä tikkuja paikkaan minne aurinko ei paista. Verottaa osataan, ja se onkin se helpoin tie, vaikka päättäjät muuta vakuuttavat. Mutta nyt olemme valitsemassa kuntapäättäjiä eli heitä, joiden vastuulla ovat kuntien palvelut uutena työvoimapalvelut, toistaiseksi ainakin pelastuslaitos ja ainakin koulut, liikuntapaikat, kaavoitus, kulttuuri eli kuntalaisen lähiarki.

Vaaliennakoiden perusteella kuntavaalien suosituimmat ääniharavat ovat Sanna Marin, Li Andersson, Jussi Halla-aho, Annika Saarikko ja Petteri Orpo. Kuntavaaleissa ei äänestetä EU-paketista, SOTE-uudistuksesta tai maakuntaverosta, mutta vahvasti meitä ohjataan tekemään valintamme näillä perusteilla.

Nyt kun suunnataamme vaaliuurnille, on hyvä muistaa, mistä päättämään olemme luottamushenkilöitä valitsemassa. Nyt on mahdollisuutemme valita kuntapäättäjiksi ihmisiä, jotka elävät samassa arjessa kuin me tavalliset kuntalaiset. Voimme halutessamme päästä todella lähelle päätöksentekoa ja kaupassa kertoa kunnanvaltuutetulle, kuinka verot tulisi suunnata ja samalla kertoa myös suora palaute mahdollisesti petetyistä lupauksista.

Olisiko aika valita kuntavaltuustoon muitakin kuin eduskuntapuolueiden johtajia ja ministereitä? Samalla se olisi myös palvelus heille, koska työhyvinvointi, neljän päivän työviikko ja kuuden tunnin työpäivät kasvattavat tuottavuutta ja järkipäätöksiä.

Puutonoksa