Hallituksemme on herännyt puolustamaan rehellistä yrittäjää ainakin verbaalisesti. Twitter ja lehdet täyttyivät ministereistä ja poliitikoista, kun Helsingin Sanomat sunnuntaina julkaisi laajan jutun, kuinka suomalaisilla työmarkkinoilla poljetaan työntekijöiden oikeuksia. Palkkoja ei makseta, työntekijöiden olot ovat kurjat eikä kukaan voi/halua tehdä asialle mitään.
Suomeen on poliittisten päätösten seurauksena luotu rakenne, jossa käytännössä halvin voittaa ja halvin on pakko ottaa. Kilpailutus toimii ja sitä valvotaan tiukasti valtionjohdosta asti. Työn tilaajaa uhkaa sakkorangaistus ja markkinaoikeus, jos päätyy ottamaan jonkun muun kuin sen halvimman vaihtoehdon. Tämä koskee myös kaupunkeja ja kuntia, pois luetaan tietysti maskikaupat ja ministeriön ilmaisutaidonkurssien kilpailutukset.
Se rehellinen ja hyvää palkkaa maksava yrittäjä häviää kilpailun myös yksityisillä markkinoilla. Moni pienyrittäjä valitsee myös halvimman, koska ylimääräistä rahaa ei ole ja kulut on pidettävä minimiin. Houkutus on suuri, aivan kuin meillä kuluttajillakin. Halvin t-paita ostetaan, vaikka työntekijöiden olot tiedetään. Milloin tämä rehellinen veroja ja kunnollista palkkaa maksava yritys voi sitten voittaa? No, harvemmin voikaan enää. Harmaa talous elää ja voi hyvin. Sen torjumiseen on nyt taas kerran havahduttu, tapahtuuko oikeasti mitään tälläkään kertaa.
Miten harmaan talouden voi todellisuudessa kitkeä? Pääministerimme on sysäämässä vastuuta Antti Rinteen lailla Ay-liikkeelle. Ammattiyhdistykset siis valvoisivat ihmiskauppaa ja orjuuttamista. Minusta tuo kuulostaa poliisin tehtävältä, mutta se vaatisi resursseja ja erityisosaamista. Se siitä sitten.
En muuten vielä ymmärrä mitä Ay-liike tarvitsee pystyäkseen hoitamaan homman. Eikös työntekijöiden etujen valvonta ole heidän ydintehtävänsä? Vai onko niin, että vain jäsenmaksunsa maksaneiden etuja valvotaan, eikä siitä lipsuta ilman eri korvausta. Mutta demarit tietävät sen paremmin.
Espoon hankintajohtaja kävi kertomassa Ylen A-studiossa, kuinka he ovat ostaneet jo vuosia siivouspalveluita yritykseltä, joka on ollut useasti oikeudessa mm. työntekijöiden oikeuksien loukkauksista. Mutta yritys on voittanut kilpailutukset aina vain, koska on se hankintalaki. Hankintalaki on ollut liian vaikea ja vaihtoehtona on ottaa aina se halvin.
Nyt heillä on kokeilussa uusi tapa valita yrityksiä hoitamaan hommia. Kultaisen keskitien yritys on paras tekemään työt eli nyt ei oteta halvinta tai kalleinta, vaan tarjouksista työ annetaan sille, jonka hinta on ns. keskikastia. Jos tätä mediaanivalintaa aletaan käyttää laajemminkin, niin tästä pitäisi tietysti tehdä lakiin uudet kirjaukset, jotta siitä tulisi uusi normaali, kuten nykyisin tavataan sanoa.
Ideana tämä hankintatapa kuulostaa hyvältä, mutta kyllä siinäkin omat ongelmansa on. Ihmettelen muuten aina sitä, että suuremmaksi ongelmaksi hankinnoissa on koettu se, että ostaa työn tai palvelun tuttavalta. Jos hankinta on oikein tehty ja tietää laadun olevan hyvää ja hinnan kohdallaan, niin siltikään ei uskalleta tutulta palvelua ostaa, koska siitä nousee varmasti häly. Selvästi helpompaa on valita yrittäjä, joka tykkää polkea hintoja ja työntekijöiden oikeuksia. Kumpi on suurempi rikos: teettää työ serkulla vai sutenöörillä?
Moni näistä ihmisiä orjuuttavista yrityksistä käyttää hyväksi maahanmuuttajia tai ulkomaisia kausityöntekijöitä. Kuinka saamme heidät kertomaan palkkauksestaan ja työoloistaan ammattiliitolle? Tuskin kovinkaan moni sorretussa asemassa oleva työntekijä uskaltaa nousta esimiestään vastaan ja kävellä liittoon kertomaan kohtelustaan. Heille alipalkattu työ on ainut keino saada edes pieni elanto ja siitä ei hevin luovuta, eikä heitä voi siitä syyllistää. Työnantaja myös saattaa maksaa työntekijöilleen taulukonmukaista palkkaa ja viranomaisille voidaan todistaa tämä kuitein ja tosittein. On kuitenkin mahdollista, että palkkapäivänä pomo vie työntekijänsä Otto-automaatille ja työntekijä nostaa rahaa, jonka pomo ottaa omaan taskuunsa. Näin kierretään valvonta ja palkkataulukot. Arvaan, että moni teistä lukijoista miettii nyt, että ei kai kukaan näin tee? Niin sitä luulisi, mutta valitettavan totta on tuokin tapahtuma. Ihminen on riistänyt ihmistä aina, ja vaikka valvonta kehittyy, niin kehittyy se rikollinen mielikin.
Itseäni ihmetyttää, miksi tähän herätään vasta nyt? Kontulassa on ainakin pizza ja limu irronnut viidellä eurolla jo monta vuotta. Yritysten nimet ovat vaihtuneet tiuhaan tahtiin, mutta omistajat tai ainakin työntekijät ovat pysyneet samoina. Kuinka nämä yritykset oikein toimivat? Mutta tätä tuskin tarvitsee Arkadianmäellä miettiä. Brondassa 300 euron lounaat ministerien kesken ovat arkipäivää ja norsunluutorneista tihrustaessa ongelmat ovat liian kaukaisia ja vaikeasti ymmärrettäviä.
Suomalaiselle kuluttajalle tuo viiden euron lähiö lätty on kuitenkin ohittamaton diili, ja monelle ainut edullinen tapa syödä ulkona. Se, jos mikä kertoo sairastuneesta systeemistä. Tavallisella, lähiössä euroja laskevalla on varaa syödä ainoastaan ravintolassa, jossa annokset tuotetaan kahden euron tuntipalkalla.
Mediasta saa usein kuvan, että ihmisoikeuksia polkee ja kahden euron tuntipalkkaa maksaa vain kantasuomalainen setämies. Minusta tuntuu, että meille halutaan luoda mielikuva, missä riistäjät ovat kovin yksipuolista sakkia. Tätä alipalkkausta ja riistämistä tapahtuu muissakin suomalaisissa, tämä ei ole vain setämiesten juttu.
Rasismia parhaimmillaan, kun irtisanotaan vanhoja kalliita työntekijöitä YT-neuvottelujen varjolla tai tehdään näyttävä konkurssi ja hetken päästä uuteen yritykseen palkataan halvempia työntekijöitä. He valitettavasti ovat usein oikeuksistaan tietämättömiä ulkomaalaistaustaisia. Täytyy muistaa, että ongelma on syvällä rakenteissa, koska ei ole pitkääkään aikaa siitä, kun ulkoministerimme johdolla hallitus oli huolissaan, että mansikat maksavat liikaa marjakojulla, jos maahan ei saada tuotua marjanpoimijoita Ukrainasta. Ei silti, näinhän sitä toimitaan muuallakin maailmassa – on toimittu jo tuhansia vuosia. Meillä Suomessa siihen havahduttiin sunnuntaina 5.7.2020, kun aamukahvipöydissä luettiin Hesaria.
Puutonoksa
