Se oli yksi kaunis elokuinen päivä ja aurinko paistoi. Istuimme muutaman koulukaverin kanssa yhdellä Esplanadin ajoväylän tukkineista terasseista. Tunnelma oli miellyttävä.
Auringon lämpöiset säteet iholla tekivät gutaa eli hyvää. Palaveerasimme tulevaa iltaa eli suunnittelemme mitä tekisimme.
Yksi koulukavereistani valitti, kuinka hänen on vaimonsa kanssa vaikea kommunikoida varhaisteini-ikäisen lapsensa kanssa. Lapsen käyttämää kieltä ei ymmärrä ja tuloksena pienestäkin keskusteluyrityksestä on melkoinen huuto ja ovien paukuttelu.
Olin ajatellut, että suuntaisimme ”Mummotunneliin” ikäistemme joukkoon nauttimaan live-musiikista, mutta koska ystävää ei jätetä, niin suuntasimmekin nuoremman väen yökerhoon. Mistä he puhuvat?
Iltapäivästä asti saman kahvilan terassilla istuneina, lähdimme siirtymään helakanpunaisten kasvojemme kanssa lähellä olevaan yökerhoon. Jono ovella oli kuin autopesulassa kevään ensimmäisenä aurinkoisena päivänä.
Me ei olla koskaan jonoteltu yökerhoon eikä jonotettu nytkään. Kuljettiin jonon ohi kuin rokkitähdet. Jonon ohi kävellessä tein jo havainnon, että parikymppiset näyttävät todella nuorilta. Päästyämme ovelle vastassa oli ”poke” eli tuulikaapin vahtimestari, joka hänkään ei näyttänyt yhtään yli 25-vuotiaalta. Me saavuimme päättäväisesti kohti vahtimestari kädessämme 20 euron setelit. Rahalla saa ja hevosella pääsee! Ennen kuin pääsimme suorittamaan kultaista kädenpuristusta eli kättelyä raha kädessä, tämä meitä ovella vastaanottanut vahtimestari kysyi, että oletteko lapsianne hakemassa vai mikä tilanne?
Olimme kaikki hiljaa: tunne oli kuin joku olisi lyönyt sielun ulos kehosta. Vastasimme, että ei vaan olimme tulossa tutkimaan nuoria. Tuon sanottuamme ymmärsimme heti tehneemme virheen, josta ei selviä käsissämme olevilla 20 euron seteleillä. Vahtimestari katsoi meitä pienen hetken ällistyneenä ja oli ohjaamassa meitä oveltaan pois. Nopeasti, mutta huomaamattomasti kaivoimme taskuistamme isompaa seteliä ja ovesta sisään kävellessämme totesimme ääneen:
– Kyllä, rahalla vaan saa ja hevosella pääsee!
Suuntasimme suoraan kohti baaritiskiä, koska olimmehan tulleet tutkimaan nuorten tapaa keskustella, emme suinkaan ”tutkimaan nuoria” siinä mielessä, kuin ovella seissyt vahtimestari oli hetki sitten ajatellut. Tästäkin syystä päätimme pysyä pois tanssilattialta.
”Valekossuvissyt” eli grogilasissa tarjoiltavat vissyt sitruunalla saatuamme jäimme korvat höröllä väijymään nuorten keskusteluja. Miksi muuten pelkät vichyt sitruunalla? Vichy sen takia, että me emme tee tärkeitä hommia päihtyneinä ja sitruuna, jotta muut eivät sitä tiedä. Pystyäksemme oikeasti ymmärtämään kuinka ja millä sanoilla nykynuoriso keskustelee, ei riittäisi, että vain kuuntelisimme. Ei, meidän tulisi voida osallistua keskusteluun.
Yökerho oli siis täynnä selvästi meitä nuorempia. Baaritiskillä moni janoinen joutui odottamaan vuoroaan. Kaksi nuorta kundia eli nuorta poikaa tai siis henkilöä, joiden oletimme olevan poikia. Koska olemme vanhempia heteromiehiä, niin oletamme edelleen ihmisten sukupuolen, vaikka sillä ei niin merkitystä. Ihan kuten oletamme mökillä yöllä huutavan linnun olevan kuikka.
Nämä nuoret juomatilaustaan huutelevat pojat olivat janoisia, ja toinen totesi toiselle:
– Mikähän hemmetin terelere täällä on oikeen hommissa?
Alku on vaikeaa, mutta nyt lähtee.
– Anteeksi, mutta mikä ”terelere”?
Nuori katsoi minua ja kysyi, että olenko Seppo?
Kerroin hänelle, että en ole Seppo vaan Kari (Kari on Puuttomanoksan valenimi) ja nuori totesi, että näytin ihan Sepolta, siis hänen kaverinsa isältä, mutta jatkoi heti, että ”terelere” tarkoittaa sitä töissä olevaa tyyppiä, joka ei saa mitään hoidettua kunnolla. Ja tässä tapauksessa ”terelerellä” tarkoitettiin baaritiskin takana ahertavaa baarimikkoa, joka ei huomannut janoisia nuoria heidän yrityksistään huolimatta.
Juuri, kun kaverukset olivat pääsemässä tekemään tilaustaan koko, ravintola alkoi kohista ja tunnelma muuttui kuin sisään olisi tullut todellinen rokkitähti. Tiedätte sen tunnelman, kun olette Hakaniemessä torikahvilla ja yhtäkkiä oranssin telttakankaan alle astelee ”Muumimamma” eli entinen tasavallan presidentti. Rääkyviä lokkeja lukuun ottamatta kaikki hiljenevät ja alkaa supina, että katsokaa kuka sieltä tulee.
Tämä sama tilanne tapahtui yökerhossa. Vieressämme juomiaan odottaneet nuoret jähmettyivät ja kuiskivat ympärilleen, että se on räppikuningas ja sen ”lössi” eli paikalle tuli kaikkien nuorten ihannoima taiteilija ja hänen seurastaan hyötyvät kaverit, jotka katoavat heti, kun kuuluisuus loppuu.
Toinen nuorista sanoo, että toi äijä ei mitään ”Rainbow Lageria sippaa” eli koko yökerhon pysäyttänyt taitelija ei taltuta janoaan maksuhäiriöisten suosimalla kaljalla.
Tähän toinen nuorista totesi, että ”jep, tol äijäl o flyys!”.
Totesin, että tarkoitit varmaan ”fleece eli lämmintä takkia”, mutta ei, kyllä hän tarkoitti ”flyys”, joka tarkoittaa kuulemma rahaa.
Näytän nuorten silmiin ilmeisen hämmentyneeltä ja toinen nuorista kysyykin:
– Minkä ikäisiä te oikein olette?
Hän ei kuitenkaan anna meille aikaa vastata omaan kysymykseensä (hyvä niin), vaan jatkaa, että ettekö te tajua kuinka paljo tolla äjällä on ”Clouttii” eli vaikutusvaltaa ja tyyliä?
No, eihän me tajuttu.
Nuoret käskivät meitä katsomaan, kuinka tällä räppikuninkaalla oli ranteessaan ”VVS”. Mitä, oliko nuorella räppikuninkaalla kädessään tatuoituna Vantaan Voimisteluseuran- logo? Kyse ei kuitenkaan ollut vantaalaisesta voimisteluseurasta, vaan ”VVS:llä” tarkoitetaan kellossa olevia timantteja.
Toinen nuorista puhuu suu vaahdossa, kuinka hänkin haluaisi tulevaisuudessa olla kuin räppikuningas. Toinen nuorista on hiljaa. Räppikuninkuudesta haaveileva kysyykin, että miksi hän on ”nuulea” eli apaattinen? Tämä kertoo, ettei koskaan voisi olla kuin räppikuningas, koska hän on joutunut opiskelemaan ”rehutiedeäijäksi” eli nuori opiskelee vastoin omaa haluaan vanhempiensa vaatimuksen takia luonnontiedettä lukiossa. Katsoimme toisiamme: vanhemmuus ei ole muuttunut.
Räppikuninkaaksi haaveileva nuori kuitenkin lohduttaa kaveriaan kertomalla, että luonnontieteiden opiskelu kannattaa, koska:
– Sit meil on kaupungin parasta ”Ambaa”, ”Sticky Greeniä!”
Eli räppikuninkuudesta haaveileva toivoi ystävänsä jatkavan opiskelua luonnontieteiden parissa, mutta vain, koska sitten hän voisi sitten kasvattaa kaupungin parasta kannabista.
– Voisimme kasvattaa kannabista ”Lankalaaksontie 280 °C:ssä” eli nuoret voisiva hoitaa puutarhaansa heidän perheensä työmaaleirillä, joka paremmin kesämökkinäkin tunnetaan.
Yhtäkkiä, lähes paniikinomainen ilme kasvoillaan, luonnontieteitä opiskeleva nuori kysyy meiltä, että tiedämmekö missä tässä yökerhossa on vessa. Hänellä on ”ripuli”, kysyin nopeasti, että mitä tuo tarkoittaa? Kävi ilmi, että ripuli tarkoittaa yhä samaa kuin meillä vanhemmillakin eli märkää kakkaa. Pojat olivat tulleet yökerhoon suoraan intialaisesta ravintolasta, joten vessahätä oli ilmeinen, ja jo hetken nenässämme olleen hajun perusteella kohta myöhäinen.
Nuoret jäivät ilman juomia ja suuntasivat vessaan. Jos joku jompikumpi teistä nuorista lukee tätä, niin toivottavasti ehditte ajoissa, vaikka tosiaan vaikutti, että ette ehkä ehtineet.
Räppikuningas alkoi könyämään lavalle ja me päätimme lähteä kotiin. Työ oli tältä erää tehty ja olisimme muutaman nuoriso-sanan verran viisaampia. Toisaalta myös helpottuneita siitä, että ihan jotkut asiat tässä elämässä pysyvät sukupolvesta toiseen ihan samoina.
Hieman ennen ulko-ovea törmäsimme vielä yhteen räppikuninkaan lössin mukana tulleeseen miesoletettuun jäseneen, joka katsoi meitä hivenen ivallisesti ”herkkutyyny ylätorpassa” eli nuuska ylähuulen alla piilossa ja totesi:
– Kattokaa sedät, vi%&u mitä herkkuperseitä täällä yökerhossa menee.
Kaksi nuorta naisoletettua käveli juuri sisään yökerhoon. Ohi kävelleet naiset näyttivät kommentista imarrelluilta. Emme ehtineet kysymään sanan nykyistä merkitystä, mutta selvästi sillä oli naisiin positiivinen vaikutus.
Päästyämme omiin koteihimme, päätimmekin jokainen kokeilla termiä ”Vi%&u mitä herkkuperseitä” vaimoihimme. Ei olisi kannattanut.
Puutonoksa
