Yhteiskuntaan integroituminen on paljon helpompaa, kun osaa ja ymmärtää kyseisen maan kieltä. Tämähän on varmasti itsestään selvää, mutta voidaanko kielitaitoa vaatia?
Työelämä ja yritykset vaativat usein työpaikkailmoituksissaan erilaisia kielitaitoja, mutta pian nekin voivat löytää itsensä tilanteesta, jossa toivottua kielitaitoa ei vain löydy.
Kouluissa lasketaan rimaa, jotta mahdollisimman moni pysyy opetussuunnitelman kyydissä, ja kohta (uutisten mukaan jo tänäkin päivänä, mutta sitä en halua uskoa todeksi) peruskoulusta pääsee pois ilman luku- tai kirjoitustaitoa. Miten se on mahdollista?
Kieli on kulttuurin keskipiste, jota pitää vaalia. Puutonoksa ei ollut peruskoulussa itse mikään äidinkielentuntien ystävä, kun sanajärjestystä, isoja kirjaimia ja välimerkkejä opeteltiin. Olisi pitänyt olla tarkempi, kuten tästäkin tekstistä huomaatte. Virheitä varmasti on.
Myös suomen kieltä pitää kuitenkin vaalia ja pitää huoli, että me opimme sen mahdollisimman hyvin.
Puutonoksa saa atooppisen ihottumansa lisäksi lisää ihottumaa, kun kuulee, kuinka nuoret eivät enää osaa suomen kieltä ja samalla nimeämme kaikki uudet hankkeemme typerillä englanninkielisillä termeillä. Tripla eli Pasilan ostoskeskus, Redi eli Kalasataman ostoskeskus ja uusi Pasilaan nouseva 32-kerroksinen toimitilarakennus tulee kantamaan nimeä The Node eli Solmu. Onneksi Kontulan ostoskeskus on edelleen Kontulan ostoskeskus ja tähän nimeen ette sitten tulevan remontin jälkeen koske! Ihoni ei kestä, jos naapurissani on jatkossa Luxury City Park Contula.
Mikä kielten opiskelussa sitten mättää? Miksi emme opi vai emmekö haluakaan oppia?
Itse muutaman kerran matkustaneena ja ulkomailla asuneena olen oppinut, että suurin syy olla ymmärtämättä paikallisia on vajavainen kielitaito.
Aina, kun seurueessa kieli on vaihtunut pois suomesta, ruotsista tai englannista, niin olen mielessäni ajatellut, että olisipa mukava ymmärtää, että mistä he puhuvat. Voisi osallistua keskusteluun tai ainakin ymmärtää millä sanoilla minua solvataan!
Tiedän tietysti, että mitä kielen oppiminen minulta vaatisi. Se vaatisi työtä ja sanaston opettelua, tylsää pänttäämistä. Mutta kun tiedän, että en ole maahan jäämässä pidemmäksi aikaa, niin miksi opettelisin kielen? Voin opetella sanat kiitos, hei ja kippis, mutta siinäpä se sitten onkin.
Oma motivaationi (lue laiskuuteni) estää minua oppimista. Mutta mikä selittää sen, että 40 vuotta Ruotsissa asunut ja työtä tehnyt suomalainen tarvitsee minun lukioruotsintaitoani avuksi varsin yksinkertaisissakin työn tekemiseen tai virastoihin liittyvissä asioissa?
Onko siis sittenkin karhunpalvelus tuottaa kaikki yhteiskunnan palvelut niin, ettei paikallista kieltä tarvitse koskaan opetella? Ei edes silloin, olet siihen maahan jo valmiiksi syntynyt tai ensisijainen ajatus on jäädä maahan pysyvästi.
Käykö tässä niin, että tulevaisuudessa yhteiskunnan rakenteet on muokattava malliin monikerroksinen kerroskakku, jossa kaikki palvelut tarjotaan kaikille tarvittaville kielille aina neuvolasta vanhustenhuoltoon, sairaanhoidosta poliisiin jne. Onhan tuo varmasti mahdollista, mutta kallista siitä tulee.
Kirjoitus- ja lukutaidottomat ovat riski, mutta ennen kaikkea he ovat riski heille itselleen.
Siitä seuraa helposti syrjäytyminen yhteiskunnan ulkopuolelle ja katkeroituminen. Nuorten, ja miksi ei vanhempienkin kohdalla, se voi johtaa helposti rikolliseen maailmaan, jossa kielen osaaminen on toissijaista. Kielitaidoton tulee helpommin hyväksikäytetyksi.
Puutonoksa onkin sitä mieltä, että koska luku- ja kirjoitustaito ovat enemmän kuin tärkeitä, niin myös asuinmaan kielen opettaminen ja sen osaamisen vaatiminen ei ole rankaisemista, vaan rakkauden osoittamista. Kielen avulla ihmisellä on mahdollisuus päästä osaksi yhteiskuntaa: voi kokea maan antamat mahdollisuudet aivan uudella tavalla.
Jos ihminen sitä haluaa. Jos ihminen ei halua päästä osaksi yhteiskuntaa ja nauttia mahdollisuuksista, niin sille me emme voi mitään. Kaikki lähtee kuitenkin ihmisen omasta halusta ja tahdosta oppia ja opetella, ilman sitä tahtoa kaikki on turhaa.
Miksi emme sitten halua opetella lukemaan ja kirjoittamaan, opetella mahdollisen oman äidinkielemme lisäksi asuinmaamme kielen?
Siinäpä kysymys, johon viisaita vastauksia olemme saaneet aika ajoin lehdistäkin lukea. Olisiko yksi kaikkia koskeva vastaus niinkin yksinkertainen kuin se, että emme jaksa/viitsi/halua nähdä sitä vaivaa, joka uuden oppiminen vaatii. Eli yksinkertaisesti emme viitsi tehdä sitä vaadittavaa työtä.
Ja ihan vain kaikille tiedoksi, että tässä se pata kattilaa soimaa, sillä Puutonoksa on meritoitunut tekosyiden keksijä. Niillä tulee puolusteltua niin tekemisiään kuin tekemättä jättämisiäänkin. Kysykää vaikka äidinkielenopettajaltani.
Äidinkielisin tevreisin,
Putonoska
