Ihminen, jolle on ihan sama mitä polttoaine maksaa, on samalla ihminen, jota ei todellakaan kiinnosta kuinka Suomessa pienituloinen pärjää. Ei tällaisia kommentteja laukovaa kiinnosta sekään, kuinka yhteiskuntamme tukipilarin eli keskituloisten käy. Kun joku sanoo, että polttoaineen pitää maksaa enemmän, niin hän tulee samalla toivoneeksi, että ruisleipä, maito, peruna ja makkara maksavat enemmän. Koska sitähän polttoaineiden hintojen nousu tarkoittaa. Ja, jos ei tuota polttoaineen hinnan nousun vaikutusta ruokaan, vaatteisiin, lämmitykseen ja liikkumiseen ymmärrä, niin on karannut jo sen verran kauas todellisuudesta, että pelastusrengasta on turha tarjota.
Kenelle kompensoidaan?
Päättäjien mielikuvitusmaailmassa kompensoidaan joillekin ihmisille polttoaineiden korkea hinta.
Mieletön idea, joka on kuollut syntyessään, etenkin, kun samaan aikaan puhutaan tasa-arvosta ja yhdenvertaisesta kohtelusta. Kuinka helvetillinen systeemi pitää olla laadittuna, että selviää, kuka on oikeutettu kompensaatioon ja kuka ei? Ja nyt puhun vain autoilevista suomalaisista.
Asuinpaikka, palkka, autonmoottorin koko ja malli, kuka seuraa kilometrejä (ei hupiajoja makseta), kuinka kallista polttoaine milläkin alueella on ja paljon lisää pitää ottaa huomioon kompensaatiota tehdessä. Ja sitten tietysti vielä hybridiautoilijat: kuka köröttelee vain bensalla, kuka lataa ja ajelee sähköllä…
Koko polttoaineenhinnan kompensointi -systeemistä uhkaa muodostua uusi sote-malli ja sen koneiston ylläpito on kalliimpaa kuin jaetut avustukset.
Kompensaatiot myös matkakorttilaisille
Julkinen liikenne ei ainakaan vielä kulje The Flintstones-tyylillä. Moni suomalainen käyttää liikkumiseen junaa, metroa, bussia tai raitovaunua. Moni suomalainen maksaa koko ajan yhä enemmän matkakortistaan, ja polttoaineiden hintojen noustessa, tulevat julkisen liikenteen hinnat nousemaan entisestään. Ainakin Helsingissä Vasemmistoliitto on kritisoinut jo nyt korkeita lippujen hintoja, mutta heille näyttää käyvän kuitenkin yleinen polttoaineiden hintojen nousu. Miten tämä ajatusmalli toimii? Ja kysyn ihan, koska en saa ajatuksesta kiinni. Eikö korkea polttoaineiden hinta uhkaa nostaa matkakorttienkin hintaa entisestään? Ainakin olisi tasa-arvoista alkaa luomaan kompensaatio mallia myös julkista liikennettä käyttäville, vai? Vai kompensoidaanko kohonneita kustannuksia liikennöitsijöille?
Nyt kun on alettu kompensoimaan, niin mihin kohtaan vedetään raja? Korkeat polttoaineen hinnat näkyvät myös siellä ruoka- ja vähittäistavarakaupassa. Pitäisikö heikoimmassa asemassa oleville kompensoida ruisleivän hintaa eli verotustiedot kassalle vai nostetaanko sosiaalitukien määrää? Eihän keskituloisillakaan ole pian varaa liikkua kuin kävellen (jos liikuntakykyä on). Ja jos nyt joutuu valitsemaan ruoan tai lääkkeiden välillä, niin kohta voi vain haaveilla toisesta tai molemmista. Eniten tässä koko asiassa ärsyttää, että puhutaan esimerkin näyttämisestä ja tasa-arvosta. Onko se todella tavoitteemme, että suomalaiset ajetaan ahdinkoon esimerkin vuoksi. Onko tasa-arvoista kompensoida autoilijoille, mutta ei matkakorttilaisille?
Missä vaiheessa kompensoiminen voidaan lopettaa?
Nyt kun ollaan luomassa uutta ja mahtavaa tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa kompensoimalla, niin haluaisin tietää, että missä vaiheessa kompensaatiot voidaan lopettaa? Kun kompensaatiota saanut kuolee pois? Tämä kompensaation oravanpyörä on loppumaton. Ensin tehdään elämisestä kallista ja sitten aletaan kompensoimaan, etteivät ihmiset tippuisi kyydistä pois.
Kompensointimallia pohditaan työryhmissä niin kauan, että osa ehtii jo tippua. Lupaukset yhdenvertaisuudesta ja pienituloisten huomioimisesta unohtuvat.
Kun nyt sitten vielä joku fiksumpi tulee kertomaan liikenteen sähköistämisestä, niin kysyn, että kenelle tämä kompensoidaan? Miten ja mistä rahoista nämä kompensoidaan? Mistä rahat kaikkeen tähän otetaan? Minulle käy vastaus, että otetaan velkaa ja rahoitetaan tämä kaikki lysti velkarahalla, mutta saadaanko sitä rahaa ihan loputtomiin asti. Koska kompensoimalla kaikki kipeät päätökset, joiden vaikutukset osuvat ennen kaikkea pienituloisiin, on loputon suo.
Ymmärrän, että jotain on päättäjien luvattava omille äänestäjille. Todellisuudessa päättäjien omat päätökset tekevät elämisestä kalliimpaa ja he tietävät tämän. Sitten luvataan äänestäjille kompensaatiomalleja, jossa tilille voisi saada rahaa. Siihen vielä puheet kuinka huolissaan pienituloisista ollaan, ovat kyllä oksettavaa toimintaa.
Kompensaatio tuntuu olevan tämän päivän ratkaisu kaikkeen. Mutta onko se sitä?
Puutonoksa
