Budjettiriihestä tuleva käry peittää alleen keväisen viemärin tuoksun. Uutisten mukaan poliittisia sapeleitaan kalisuttelevat pääministeripuolueemme SDP ja vahva tukipuolue Keskusta. Nyt on viimeinen hetki kaivaa popparit esille ja seurata kuka taipuu ja kuka seisoo lopussa voittajana, koska näytelmä on jo käynnissä.
Lopputulos on valitettavasti se, että kaikki hallituspuolueet tulevat neuvotteluista ulos voittajina ja mitään ei olla taaskaan menetetty. Poliittinen jargoni pelastaa päättäjien kasvot, vaikka kaikki vaalilupaukset ja uhoilut on haudattu. Huhujen mukaan kaiken teatterin takana Sanna sanelee ja muut vetävät puoluetoimistojen laatikoista kumileimasimet esille. Pääministerin tahto sanelee. Saneleeko sitä kompromissihalukkuus (=hallitus pysyy kasassa) vai vahva vasemmistolainen ideologia, se jää nähtäväksi.
Stora Enson Kemin paperitehdas meni nurin juuri pahimpaan mahdolliseen aikaan. Kun UPM:n tehdas Jämsän Kaipolassa meni nurin, syytti niin moni UPM:n toimitusjohtaja Jussi Pesosta politikoinnista. Tehdas laitettiin blogikirjoitusten mukaan kiinni, koska naiset nousivat valtaan ja hallitus oli jopa liian suosittu. Jussi Pesonen leimattiin syylliseksi työttömyyteen Kaipolassa ja vastuuta pyydettiin kantamaan.
Nyt sama tehtaan alasajo tapahtuu valtion osaomistamassa ja ministeri Tytti Tuppuraisen valtionohjauksen alla olevassa Stora Enson tehtaassa. Stora Enson toimitusjohtaja on muuten ruotsalainen Annica Bresky. Ihan vain sivuhuomiona, kun noita nais/mies-asioita nyt niin ahkerasti syinä viljellään.
Lienee tosiasia, että paperinkysyntä maailmalla on laskenut ja tehtaalle ei ole enää käyttöä. Nyt vastuunkantamista ei kuitenkaan vaadita. Todellinen demari ja hallituksen äänestäjä todisteli itselleen ja muille elokuussa, että Kaipola meni nurin, koska hallitus oli liian suosittu, mutta Kemin tehdas kompastui paperin globaalin kysynnän laskemiseen. Näin se toimii, kun tarpeeksi hokee itselleen olevansa parempi, niin ehkä sitä uskoo siihen itsekin.
Todellinen syy näiden kahden tehtaan kaatumiseen on kuitenkin sama. Paperin kysyntä vähenee, ihmiset siirtyvät digimaailmaan ja muualla maailmassa tarvittava paperi tehdään halvemmalla. Tekniikan asiantuntijat antoivat Puuttomanoksan ymmärtää, että näissä kahdessa Suomessa olevassa tehtaassa ei olla uusiuduttu samaa tahtia kuin muualla, ja tekniikka on vanhaa. Siihen päälle, kun pistetään vielä jatkuvasti kasvavat verotukset, palkkakustannukset ja jäykät työmarkkinat, niin sen on adjö tehtaille ja työpaikoille.
Surullista tehtaiden sulkemisissa on se, että politiikan syövereissä ja laitamilla toimivat syyttivät Kaipolan lopettamisesta toimitusjohtajaa, mutta Kemin tehtaan lopetus meneekin paperinkysynnän vähenemisen piikkiin. Jos vaadit Jussi Pesoselta vastuuta, niin miksi et vaadi sitä samaa nyt Tytti Tuppuraiselta tai Jannica Breskyltä? Jos syytit Jussi Pesosta ahneeksi kapitaliksi, niin miksi et syydä samoja syytöksiä nyt?
Lyhyen kuohunnan, syyttelyn ja valittelujen jälkeen laskeutuu syvä hiljaisuus. Kukaan ei puhu siitä, onko Jämsään saatu työttömäksi jääneille tehdastyöläisille jo uusia työpaikkoja. Onko valtion lupaamat tukipaketit saavuttaneet ahdinkoon joutuneet tehdastyöläiset ja millainen on ollut korvaus? Millaisen avun ja tuen saavat ihmiset Kemissä vai jääkö kaikki tämäkin puheeksi?
Hallitus ja päättäjät puhuvat siitä, kuinka paperinkysynnän loppuminen on syy sulkeutuneisiin tehtaisiin. Syy ei ole kuitenkaan kysynnän väheneminen, vaan kyky uusiutua ja kehittää omaa tekemistä. Järjestelmistämme puuttuu ketteryys. Kuinka saamme ihmiset uskomaan työhön ja sen kannattavuuteen? Meillä on nyt satoja tehdastyöläisiä vailla töitä. Ei heitä pelasta tukipaketit, pahoittelut, kukkapuskat tai valittelut. Tarvitaan uusia työpaikkoja, nopeata kykyä reagoida ja luoda uusi mahdollisuus koulutukseen tai uuteen työpaikkaan.
Budjettiriihessä tuskin saadaan ainakaan uusia tuottavia työpaikkoja aikaan, vaikka moni niitä toivookin. Päätösperäiset työpaikat tulevat julkiselle puolelle, ja se ei valitettavasti lisää taloutemme resursseja, vaan päinvastoin. Yhä useampi on syömässä verorahoja ja sehän tarkoittaa, että jostain on leikattava, jos siis taloutta halutaan tasapainottaa.
Mikäli rakenteita ei saada uusittua ja saaduista eduista emme suostu tinkimään, niin viime kädessä voidaan aina myydä vedet ulkolaisille sijoittajille. Sitten voimme olla töissä, vaikka Kiinalle tai Venäjälle. Tosiasia on kuitenkin, että näin me emme voi loputtomasti jatkaa. Meidän hyvinvointimme perustuu nyt velalle. Kestävästi sen pitää pohjata siihen, että meillä on riittävästi sellaisia työpaikkoja, joista valtio hyötyy rahallisesti, ei vain sellaisia, joista valtio maksaa. Me tarvitsemme yrittäjiä ja yrityksiä, jotka työllistävät.
Kuka avaa keskustelun siitä, että miten voimme helpottaa yritysten toimintaa Suomessa? Miksi muut maat saavat työpaikkoja ja me emme, mitä teemme väärin? Olisiko viimein aika kuunnella puolueideologioista mahdollisimman kaukana olevia asiantuntijoita?
Tämän hallituksen budjettiriihi sitä ei varmastikaan tee, mutta ehkä seuraava tai sitä seuraava?
Puutonoksa
Hyvin tiivistetty tähän hetkeen.
Kiitos!