Vuonna 2019 Puutonoksa aloitti projektin ”Vi#un korona”. Projektin tarkoituksena oli laittaa itsensä sellaiseen kuntoon, että Hollywoodista soittelisivat heti, kun paikka tähtikartalta vapautuisi. Vielä ei ole vapautunut paikkaa, ja nyt on jo vuosi 2023 hyvää vauhtia menossa.
Mutta asiaan. Puuttomanoksan projektin tavoitteena oli mennä – kuten ominaista – tässäkin tapauksessa valtavirtaa vastaan. Ihmiset puhuivat kertyneistä ”koronakiloista”, niin Puutonoksakin, mutta toiseen suuntaan. Tämä vaatisi muutoksia ruokailutottumuksiin. Mitään ruokavaakaa ja tuhatta lisäaineravinnepurkkia en silti ostanut. Puutonoksa ei omassa hyvinvointifilosofiassaan usko ruokavaakoihin. Lisäravinteitakaan ei tarvittu, koska ilman niitäkin oli ravinteita tullut tarpeeksi.
Puutonoksa on aina liikkunut, se on ollut ”elämäntapa”. Tuosta, liikunta on ”elämäntapa” kommentista tulee kyllä näppylöitä. Puutonoksa on viettänyt talvikaudet hiihtäen, kuntosalilla penkkiä punnertaen, jääkiekko- ja kaukalopallokaukaloissa muita pyörittäen. Kesät ovat menneet pääsääntöisesti golfaten ja jäätelöä syöden. Korona (hallituksen päätökset) poisti kuitenkin kalenterista kaikki sosiaaliset liikuntamuodot eli kuntosali- ja jäähallikäynnit. Puutonoksa istui iltaisin kotona surullisena sipsiä syöden ja haaveili, että pääsisi jäähallille kavereiden kanssa pelailemaan. Tästä harmituksesta syntyi projektille nimi ”Vi#un korona”.
Taloyhtiön kuntosali.
Jo ennen korona aikaa taloyhtiöön kerhohuoneelle oli rakentunut pieni kuntosali. Kuntosali on niin pieni, että siellä ei kahta asukasta tai puolikasta Bull Mentulaa kerralla enempää mahdu hikoilemaan. Taloyhtiön kuntosalin ruuhkautuminen ei ole ollut ongelma, vaikka vähän sitä pelkäsin, kun kaikki yleiset kuntosalit menivät kiinni. Taloyhtiön kuntosalilla ei Puuttomanoksan lisäksi montaa muuta asukasta ole käynyt. Kuntosalilla ei ole lihaksia kasvattavia peilejä tai sosiaaliseen mediaan sopivia valaistuksia, siis niitä, joilla saisi kaikki verisuonet näkyviin. Salilta kuitenkin löytyy lähes kaikki tarvittava, jos mielikuvitusta riittää.
Koronatestit huutavat positiivisia edelleen, mutta kuntosalit ja jäähallit ovat auki. Korona on toistaiseksi ”taakse jäänyttä elämää”. Puutonoksa ei ole silti vieläkään palannut isolle kuntosaliketjulle hikoilemaan eikä kyllä pahemmin kaukaloihinkaan.
Tähän ei vaikuta se, että Puutonoksa pelkäisi koronaa, vaan se, että kaikista otetuista koronarokotuksista huolimatta korona-aikana syntyi perheeseen lapsi. Ja Puuttomanoksan sisäänrakennetun filosofian mukaisesti lapselle on annettava aikaa. Päätös antaa kaikki mahdollinen aika lapselle oli helppo, toteutuksen kanssa on joutunut jumppaamaan hetken, jos toisenkin.
Kaikki mahdollinen aika kuulostaa omissakin korvissa jokseenkin oudolta. Mutta selvennetään hiukan. Kuten jo totesin, Puutonoksa on liikkunut aina ja paljon. Ja aina tarkoittaa taaperoikäisestä. Puuttomanoksan vanhemmat jaksavat vuodesta toiseen kertoa juttuja, joissa vaadin saada tepastella itse ja lapsiajan turhimmaksi hankinnaksi osoittautui rattaat.
Joten: koska työajasta ei ole mahdollista nipistää, niin sitten siitä ajasta touhuta jonkun urheilulajin parissa. Tuossa tilanteessa joutui Puutonoksa hienosti ilmaistuna priorisoimaan. Mutta muistetaan, että kaikilla on omat mahdollisuutensa ja asioilla tärkeysjärjestyksensä.
Ruoka ja uni määrittävät kaiken
Puutonoksa on seurannut huolestuneena, kuinka suomalaisten yleiskunto heikkenee silmissä.
Osa kertoo syyn olevan liikkumattomuudessa, osa kertoo syyn olevan liiallisen lihansyönnin ja osa syyttää kaikesta peruskoulujen opettajia. Puutonoksa kääntäisi katseen ihmisten ruokailutottumuksiin. ”Vi#un korona”- projekti opetti, sen että liikkumalla ei tätä kansaa pelasteta. Liikunta on niin pieni osa kokonaista hyvinvointia, että sen ympärillä pyöriminen on se kuuluisa lillukan varsi.
Ruoka ja uni ovat 80 % kokonaisuudesta. Miksi meillä puhutaan etukenossa tuosta 20 %:n osuudesta? Masa Niemen hengessä toteankin, että asiahan ei tietysti minulle kuulu, mutta eikö kannattaisi yrittää laittaa kuntoon tuo 80 %?
Sipsiä, karkkia, jäätelöä, pikaruokaa ja leivonnaisia.
Niin asiantuntijat kuin iltapäivälehtien otsikot kysyvät: kuinka me saamme suomalaiset liikkeelle? Kysymys on hyvä ja tärkeä, koska liike on lääke, mutta kansanterveyden, hoitojonojen ja talouden kannalta parempi kysymys olisi: kuinka saamme suomalaiset syömään terveellisemmin?
Puuttomanoksan vinkki numero yksi on: tehkää mahdollisimman paljon ruokaa itse kotona. Sillä säästyy rahaa, mutta ennen kaikkea syötte automaattisesti terveellisemmin. Itse tehty hampurilainen on terveellisempi kuin pikaruokaketjusta haettu. Eikä muuten häviä maussakaan tippaakaan. Kun itse tekee, voi mautkin säädellä ihan itse.
Kansanterveytemme suurimmat uhat ovat nuo ”herkut” tai siis ”diabeteseväät” kuten Puutonoksa on ne nimennyt. Eihän ne nyt mitään herkkuja ole, vaan paskaa. Ei tuollaisia pitäisi kenenkään syödä tai ainakaan lapsilleen ostaa!
Raamatussa sanotaan, että ”Joka vitsaa säästää se lastaan vihaa”. Puutonoksa käänsi tuon tälle vuosituhannelle sopivaksi ”Joka pitsaa säästää se lastaan vihaa”.
Okei, ehkä tuo oli nyt liian provosoivaa, jokainen saa syödä mitä haluaa. Puuttomanoksan pointti on, että jos päivät ja viikot täyttyvät ”diabetes eväistä”, niin ei Suomessa riitä pururatojen metrit niiden aiheuttamien kilojen ja terveyshaittojen poistamiseen. Helpompaa on tehdä muutos syömällä kuin juoksemalla.
Terveellisempää ruokaa, enemmän unta ja sopivasti liikettä.
Puutonoksa on tullut omassa ”Vi#un korona” ihmiskokeessaan siihen lopputulemaan, että kansanterveyden näkökulmasta meillä puhutaan aidan seipäästä, vaikka pitäisi puhua aidasta. Lisäämällä liikuntaa, mutta jatkamalla nykyisiä ruokailutottumuksia, emme saa merkittävästi toivottuja tuloksia.
Puutonoksa söi ennen mitä sattui ja paino oli reilusti yli 90 kilon, vaikka liikkui varmasti enemmän kuin suositukset ohjeistavat. Pelkästään ruokailutottumuksien muutoksella Puutonoksa teki itsestään ehkä Suomen revityimmän bloggarin. Siis vaikka hallitus laittoi harrastukset tauolle ja esikoinenkin siunaantui. Liikkeen määrä väheni, mutta yleiskunto parani. Liike on lääke, mutta oikea ravinto on kaikki kaikessa.
Nyt on pakko vielä todeta – ettette ihan revi verkkareitanne – että kyllä Puutonoksa liikkuukin yhä. Arkiliikuntaa: kävellään kauppaan, oikein kun alkaa liikkumisaddiktio iskeä, voidaan juosta mäet vaunuja työntäen ja aamulla ennen kuutta voi hiljaa availla kuntosalin ovet ja alkaa kiskoa. Liike on Puuttomanoksan mielenterveyslääke.
Mutta kääntämällä katseen oikeaan ravintoon pääsemme niin omamme kuin kansanterveydenkin kannalta parempiin tuloksiin.
Unen tärkeydestä Puutonoksa on samaa mieltä. Näin yksivuotiaan isänä siitä voi vain todeta, että olisihan se unikin tärkeää.
Puutonoksa
