SOTE-vääntäminen on saanut miettimään asetettuja tavoitteita ja sitä kummallista mantraa yhdenvertaisuudesta ja tasa-arvosta. Mitä on alueellinen tasa-arvo, hoitotasa-arvo, yhdenvertaiset palvelut? Onko se sitä, että Kiteellä, Pielavedellä ja Helsingissä pystytään tarjoamaan kaikille samat terveys- ja sosiaalipalvelut? Yhtä laadukkaat? Yhtä nopeasti? Samaan hintaan?
Isoissa kaupungeissa ja etenkin Helsingissä asuvilla tuntuisi olevan varsin epätasa-arvoinen asema muihin Suomen kunnissa asuviin. Täytyy myöntää, että otokseni kyselytutkimuksessa jäi varsin pieneksi, mutta tulos oli hämmentävä. Terveysasemalle puhelinyhteyttä ei helsinkiläinen edes saanut, vastaussoittoa ei tullut kuin vasta kolmannella pyyntökerralla ja liikuntakyvyn lamaannuttava iskias-kipu todettiin ei kiireelliseksi ja ohje se tuttu burana. Lääkärintodistus pyydettiin hakemaan tarvittaessa työterveyshuollosta, vaikka ihan ensimmäisenä oli keskusteltu siitä, että työterveyshuoltoa ei ollut tarjolla. Vänkäämisen jälkeen lääkäriaika oli tarjolla kuuden viikon päässä. Toki päivystykseen olisi kuulemma voinut mennä jonottamaan…
Siilinjärvellä apteekista ohjattiin selkäkramppinen terveysasemalle, jossa lääkäri otti käyttöön tyhjänä olleen hoitohuoneen, tutki, antoi ensimmäiset lääkkeet ja kirjoitti tarvittavat ohjeet ja lääkemääräykset. Tämä kaikki vartissa.
Kiurun suunnittelema SOTE-uudistus näyttäisi heikentävän entisestään helsinkiläisten mahdollisuutta saada hyvää tai siis edes mitään perussairaanhoitoa. Helsingissä on etenkin lähiöistä lakkautettu terveysasemia. Suuremmilla terveyspalveluyksiköillä on haettu niitä kuuluisia leveämpiä hartioita. Toistaiseksi se on vain vaikeuttanut hoidon saamista. Pelkäänkin, että tilanne Helsingissä tulee olemaan katastrofaalinen, jos ja kun Kiuru kumppaneineen tekee tulonsiirtoa Helsingistä maakuntiin. Jos rahat eivät nytkään riitä, niin kuinkahan sitten, kun rahoitus entisestään vähenee? Vai onko neuvotteluissa käynyt ilmi, että kun pistetään kaikki omenat samaan koriin, niin niitä riittää useammalle?
Helsingissä, ei Kiurun haaliman työryhmän mukaan sairasteta niin paljoa kuin maakunnissa. Helsingissä asuvista suurin osa on terveitä ja nuoria, jotka sairastavat kausiflunssatkin vain kerran kymmenessä vuodessa. Ja ne, jotka sairastavat ovat joko riittävän rikkaita käyttämään yksityisiä palveluja tai onnekkaita työssäkävijöitä, joille työnantaja tarjoaa työterveyshuollon. Se on juuri se Kehä 3:n maaginen raja. Se muuttaa maakuntien tappavat taudit vaahtokarkeiksi ja satasen seteleiksi. Ai perkele, miten ärsyttää ajatusmallit siitä, että kyllä siellä Helsingissä kelpaa olla.
Olen joskus keskustellut asiasta muutaman maakunnasta saapuneen kanssa ja saan aina saman vastauksen: ”Muuta tänne maalle, jos siellä on niin vaikeeta”.
Ei täällä Helsingissä vaikeata ole, paitsi se, että verokertymämme painetaan maakuntiin tasa-arvoisuuden nimissä. Maakunnissa asutaan ja eletään halvemmalla kuin Helsingissä. Onko se tasa-arvoista?
Onko tasa-arvoista, että täällä asumiseen sulaa yli puolet palkasta. Joka vuosi asuminen kallistuu ja korotukset pitävät huolen siitä, että asumiseen menee koko ajan entistä enemmän tuloista. Opettajat, sairaanhoitajat, siivoojat ja monet muut saavat etsiä asuntojaan jo lähempää Lahtea kuin Mäntsälää. Joukkoliikenne on niin hyvää siellä Helsingissä. Ja kyllä joukkoliikenne on niin hyvää, että bussilinjoja voidaan lopettaa ja palvelua kuulemma tehostetaan eli palvelu maksaa enemmän ja palvelu on aina vain… Puhumattakaan siitä, että teattereita on useita, oopperakin löytyy ja konserttejakin on tarjolla… Valitettavasti sellainen ”poikkeanpa illalla konsertissa tai teatterissa” ei onnistu, kun näytännöt on loppuunmyyty, kiitos maakunnista busseilla tulleiden.
Joillakin on sellainen mielikuva, että Helsinki on jotenkin erilaisten ihmisten kaupunki ja täällä ovat kaikki hyvät asiat, työtkin. Totta, moni yritys on halunnut tuoda pääkonttorinsa tänne, missä asuu lähes 700 000 ihmistä. (Helsingin seudulla asukkaita 1,5 miljoonaa) Ja kun meitä on niin monta, niin tokikin muitakin yrityksiä se kiinnostaa. Ja onhan meillä muutama satama ja lentokenttäkin.
Ja me olemme valmiita siitä maksamaan ja siitä, että meidän lähellämme on palveluja ja vieläpä nopeammin (ainakin teoriassa) saatavilla. Itse arvostan Helsingissä sitä, ettei minun tarvitse lähteä 500 kilometrin päähän saamaan hoitoa akuuttiin hätätilanteeseen. Poliisikin on lyhyempien ajomatkojen päässä, jolleivat satu olemaan kiinni valtiojohdon tai mielenosoitusten turvaamisessa. Olen valmis maksamaan helsinkiläisyydestäni. Mutta yhdenvertaisuuden ja tasa-arvoisuuden nimissä kysyn nyt, että jos uusi SOTE-malli heikentää minun terveys- ja sosiaalipalvelujani, niin saanko kompensaatiota asumiskustannuksiini maakunnista?
Asumiskustannukset alkavat nimittäin olla sellaisella tasolla, että pieni- ja keskituloiset ovat pakotettuja muuttamaan yhä kauemmas. Työmatkat sitten ajellaan joko junalla, bussilla tai yhä useammin omalla autolla. Vai olisiko niin, että Helsinki on tarkoitettu jatkossa vain terveille ja nuorille, kovapalkkaisille etätyöntekijöille, jotka vapaa-ajallaan nauttivat runsaasta kulttuuritarjonnasta, viettävät aikaa kahviloissa ja ajelevat kaupunkipyörillään. Me muut, jotka olemme joko syntyneet tai rohkaistuneet työn perässä muuttamaan tänne, jääneet eläkkeelle tai muuten vain hakeutuneet tänne, muutamme maakuntiin, joissa terveyspalvelut toimivat ja asuminen kohtuuhintaista. Olisikohan siellä tarjota myös työtä? Vai pitäisikö siitä luopua?
Kyllä, voin aina muuttaa maakuntaan asumaan, mutta kyllä maakunnastakin voi muuttaa tänne. Täällähän kaikki on niin hyvin. Pikkuisen voi joutua maksamaan enemmän asumisesta ja elämisestä, mutta pääsette nauttimaan meidän helsinkiläisten hömpötyksistä. Ja voitte hyvillä mielin käydä iltaisin nukkumaan, kun teidän maksamilla verorahoilla varmistetaan yhdenvertaiset terveys- ja sosiaalipalvelut kaikille.
– Ei se elämä maaseudullakaan mitään kulutusjuhlaa ole. Mutta faktahan se on, että kaupungissa asuvat joutuvat elämään köyhemmin kuin haja-asutusalueella, myöntävät tutkijat.
Eli lopetetaanko puheet alueellisesta tasa-arvosta? Myönnetään tosi-asiat. Tasa-arvoon on vielä pitkä ja kivinen tie. Ei se ainakaan helpotu korulauseilla. Suomalainen on paljon fiksumpi kuin päättäjämme uskovat ja helsinkiläinen usein köyhempi kuin luullaan.
Puutonoksa
