Lehdissä kirjoitetaan, että meidän ihmisten lihan syöminen on lähtenyt käsistä kuten kannibaaleilla. Hehe tajusitteko, lihansyöminen on lähtenyt käsistä, kuten kannibaaleilla. Joskus sitä yllättyy itsekin omasta verbaalisesta nokkeluudestaan, mutta tämä kerta ei ollut se.
Mutta joka tapauksessa lehdet eivät ole asiassaan kokonaan väärässä. Olen keski-ikäinen, ja vaikka sen myöntäminen on vaikeaa, niin totta se silti on. Muistan siis ajan, kun jauhelihaa sai vain palvelutiskiltä, eikä sitä ollut tarjolla kymmenissä erilaissa vakuumeissa. Paperikääreisiin palvelutiskillä pakattiin ja punnittiin. Maistui tuolloin jauhelihakin paremmalle kuin nykyään ja liha oli käytettävä heti tai ainakin viimeistään seuraavana päivänä. Nykyäänhän vakuumeihin pakatut jauhelihat säilyvät kotona jääkaapissa huomattavasti pidempään.
Ohjeistetaan mielellään.
Ohjeistaminen nimimerkkien takaa on haastavaa meille ihmisille. Ohjeistaminen on kuitenkin sosiaalisen median kulmakivi. Näin sinun pitää syödä, koska tässä tutkimuksessa sanotaan niin ja syönhän minäkin niin ja kukapa ei haluaisi olla kuten minä eli parempi kuin sinä.
Vain syömällä kuten minä, voit olla melkein yhtä hyvä ihminen kuin minä, mutta et ihan, koska olemmehan yksilöitä ja joidenkin valintojeni perusteella olen aina sinua vähän parempi.
Näistä syistä minä olen kyvykäs sinua ohjeistamaan, ja sinähän teet, ja jos et tee, niin tukkeutuneet verisuonet ja suolistosyöpä sinut periköön. Haluan vain sinun parastasi ja tietysti minun, mutta minun paras onkin sinun paras.
Älä ohjeista!
Sosiaalisessa mediassa ohjeistetaan muita keksittyjä nimimerkkejä, mutta yritäpä ohjeistaa oikeassa maailmassa. Olemme tunnettuja siitä, että loukkaannumme syvästi, jos lääkäri sanoo meille, että meillä on liikaa elopainoa ja tuota painoa pitäisi terveytemme puolesta pudottaa. Tähän painonpudotukseen tarvitaan muutoksia ruokavalioon.
Lääkäri kommentoi, että minun olisi hyvä muuttaa ruokailutottumuksiani, mutta millä oikeudella hän sen tekee? Eihän se valkotakkinen edes tunne minua kunnolla! Mikä hän on minua ohjeistamaan!
Lääkäristä tehdään ilmianto Valviraan ja lääkäriä pidetään puoskarina, vaikka hän perustaa ohjeistuksensa tutkimuksiin, kuten perustaa tietysti moni sosiaalisen median nimimerkkikin. Lääkäri saa tutkimuksensa koulutuksen ja työnsä kautta, kun taas sosiaalisen median nimimerkit iltapäivälehtien otsikoista. Provosoidumme, jos lääkäri kertoo, että ruokailutottumuksia pitäisi muuttaa, mutta ihmettelemme, että miksi sosiaalisessa mediassa nimimerkit provosoituvat, jos kerron heille, kuinka heidän tulisi muokata omia ruokailutottumuksiaan minulle sopiviksi.
Puutonoksa kaikessa kauheudessaan ihastelee aivojemme akrobatiaa, jossa me – tai ainakin osa meistä – ajattelee, että sosiaalisen median kautta jaettu ohjeistuksemme saa toiset muuttamaan toimintatapojaan suuntaan, johon minun nimimerkkini haluaa. Ja me olemme muka pessimistinen kansa?
Maailman onnellisin some-kansa.
Vuonna 1995 Suomi koki jotain järisyttävää, kun me kaikki voitimme jääkiekon MM-kultaa.
Olimme hetken yhtenäinen kansakunta, jossa ei ollut eripuraa.
Sosiaalisessa mediassa samanlaista yhteen puhaltamista lihaa syövien ja lihaa syömättömien keskuudessa koetaan, kun joku laittaa kuvan herkkupöydästään, jossa on karkkia, jäätelöä, leivoksia, pullaa, sipsiä tai alkoholia, parhaimmillaan niitä kaikkia! Paistopisteellä, karkki- ja sipishyllyillä elää sosiaalisen median onnellinen kansa, jossa ei tarvitse riidellä. Joku tykkää ottaa sokerinsa ja rasvansa viinereistä ja toinen taas donitseista. Sosiaalisessa mediassa valintojani hehkutetaan ja maisteluvideot kiertävät inboxien kautta nimimerkeiltä toiselle. Ainut, joka ei hehkuta on se lääkäri, joka kommentoi ruokailutottumuksiani, mutta se puoskari ei mistään mitään tiedä.
Proteiinilla on väliä!?
Elämmekin ravitsemuksellisesti aikakautta, jossa riidellään, että pitääkö proteiini ottaa eläin- vai kasviperäisistä tuotteista. Proteiinin lähde tuntuu määrittävän ihmisyyden ja sen, että kuinka terveellisiä me olemme. Ehkä joku päivä riitelemme, että pitääkö rasva ja hiilihydraatit ottavat leivoksista vai kakuista?
Valmentaja Oksa neuvoisi ottamaan proteiinit siitä mikä sinulle ja sinun hyvinvointiin sopii parhaiten. Itse pyrin ottamaan proteiinit mahdollisimman monipuolisesti kasvi- ja eläinkunnan tuotteista, sekä maitovalmisteista, koska ainakin toistaiseksi mahani kestää niitä kaikkia hyvin, mutta se ei tarkoita, että muiden pitäisi tehdä niin. Pääasia on, että ihminen saa riittävästi proteiinia, koska riittävä proteiinin saanti ylläpitää ja mahdollisesti lisää lihasmassaa, joka on merkityksellistä ennen kaikkea ikääntyessämme. Enkä sano, että proteiinia pitää tankata kuin elämämme riippuisi siitä. Jos tähtää siihen, että päivässä saa sen 1.5 grammaa proteiinia per painokilo, niin on varsin hyvällä mallilla. ”Mitä jos ei joka päivä saa tuota määrää proteiinia syötyä?” Ei hätää, NHL:ssä pelaava Patrik Lainekaan ei aina osu ylivoimalla tolppien väliin, vaikka hän on yksi maailman parhaista työssään. Ei sinunkaan tarvitse aina osua, pitkälle pääsee jo vain yrittämällä.
Teksti – Puutonoksa
