Menneellä viikolla kirjoitin ”Ennen kihti nykyään kakkostyypin diabetes”, kuinka laihdutuslääkkeiden kysyntä ylittää tarjonnan ja vielä toistaiseksi markkinahäiriöiden pelossa laihdutuslääkereseptiä ei voida kaikille kirjoittaa.
Ei mennyt kauan, ja päivän lehdessä oli jo mainokselta haiskahtava juttu, jossa tätä markkinoiden tehokkainta laihdutuslääkettä käyttävä henkilö kertoi, kuinka hänen kohdallaan laihdutuslääke toimii kuten kuuluukin ja paino putoaa.
Kiva niin, mutta Puuttomanoksan mielessä on – kuten arvaatte – herännyt ajatuksia,
Muutos ruokailutottumuksiin on välttämätöntä.
Laihdutuslääkkeet vaativat tuekseen kunnollisen ruokavalion. Riippumatta siitä, käyttääkö painonpudotuksen tukena lääkärin määräämiä laihdutuslääkkeitä vai poppamiesten vihreäteeuute-kapseleita, niin näiden lisäksi painonpudotukseen tarvitaan silti kunnollinen ruokavalio. Elämäntapamuutos on siis tehtävä, jos haluaa liikakiloistaan irti, miksi siis ei tehdä sitä ilman ravintolisiä tai laihdutuslääkkeitä?
Koska meillä ihmisillä on kiire ja kehoon kertyneen painon on lähdettävä heti eikä kymmenes päivä. Mikä on kyllä hassua, koska harvalle se paino on hetkessä tullut. Miksi tehdä työ itse, jos sen voi hoitaa pillerillä, on meille laiskuuteen taipuvaisten korville musiikkia.
Laihdutuslääke toimii kuin antabus?
Supertehokas laihdutuslääke toimii samalla tavalla kuin alkoholisteille annettava antabuskuuri. Lääke perustuu siis siihen, että kun pöydällä on avoin suklaarasia, niin lääkkeiden avulla mielesi ei halajakaan suklaata. Samalla tavalla toimii alkoholistien käyttämä antabus, paitsi pöydälle avoimen suklaarasian tilalle vaihdetaan varttipullo kossua ja ryypystä seuraisi armoton olo. Puuttomanoksan kysymys onkin, että kuinka ihminen voi enää koskaan elää ilman lääkettä, jos lääke on ainut keino, jolla pystyy olemaan samassa huoneessa suklaarasian kanssa syömättä sen herkullista sisältöä kerralla ja heti.
Painon pudottaminen on vaikeaa.
Kulutat vain enemmän mitä syöt, niin helppoa se on! Tavallaan naapurissa asuva kaveri on oikeassa, mutta tuo on helpommin sanottu kuin tehty.
Tuo ”kulutat vain enemmän mitä syöt” kommentti on vähän sama kuin keväisin baarissa tukevasti päihtynyt, tiskiin nojaava kaveri toteaa toiselle jääkiekon MM-kisojen aikaan, että tuosta vaan ensin nostaa kiekon läheltä ylös ja sitten kädet kohti kattoa.
Sivusta on aina helppoa sanoa ja jakaa ohjeita. Painon pudottaminen on ihan oikeasti tosi vaikeaa. Se vie aikaa ja vaatii sinnikkyyttä, sillä omien ruokailutottumusten muuttaminen on työlästä. Helpompaa on yrittää muistaa ottaa lääke.
Lääke on selkäranka, joka ei taivu.
Laihdutuslääke pitää huolen, että mieliteot pysyvät kurissa. Lääke on se elinikäinen ystävä, joka kulkee mukana ja pitää huolen, ettet repsahda. Ja jos jostakin kumman syystä onnistuisit repsahtamaan, niin aina voi syyttää lääkettä ja vaatia korvausta.
Puutonoksa on itse tehnyt elämässään ratkaisun, että kotona ei pidetä ”herkkuja” pöydällä, koska muuten niitä tulee naposteltua. Ei riitä oma selkäranka siihen, että pystyisin olemaan niitä napsimatta. Komerosta niitä tietysti löytyy, mutta laiskuudesta tässä kohtaa apua: en viitsi sohvalta kammeta itseäni ylös niitä hakemaan.
Töissä sen sijaan pystyn kieltäytymään kahvipöydän viinereistä, koska olen kehittänyt sitä vastaan toimivan menetelmän. Vien nimittäin töihin mukanani hedelmiä, joita sitten napostelen milloin iloon, milloin harmitukseen ja joskus ihan vain nälkään tai ajankuluksi.
Monesti hedelmän jälkeen kahvipöydällä olevat viinerit ja pullat huutavat Puuttomanoksan nimeä, mutta en kutsuun sorru oikeastaan juuri koskaan. Ja uskokaa tai älkää, pikkuhiljaa ja ajan kanssa oppii mielikin siihen, että aina ei tarvitse sokerilla ja imelällä mielihyvää tavoitella. Omena ja pieni juttutuokio työkaverin kanssa on hyvä ja kokeilemisen arvoinen vaihtoehto. Löytyy niitä muitakin.
Laihdutuslääkkeiden markkinointi perustuu monesti siihen, että itseltään ei tarvitse enää kieltää niitä painoa nostavia ”herkkuja”. Lääkkeet tekevät sen puolestamme.
Puutonoksa myöntää ensimmäisenä, että itsensä kurissa ja nuhteessa pitäminen edes ruuan suhteen ei ole helppoa. On helpompaa antaa tuo homma lääkkeelle. Etenkin, kun pahaa mieltä olisi mukava helpottaa, vaikka sitten sillä kuuluisalla levyllisellä suklaata.
Paino putoaa vauhdilla!
Laihdutuslääkkeen avulla ihmiset ovat laihtuneet kolme kiloa viikossa. Onkohan tuo ihan terveellistä? Ylipäätään painon pudottaminen ajatuksella, että mahdollisimman paljon ja nopeasti kiloja alas, ei kuulosta kovinkaan hyvältä.
On mehupaastoja, kananmunadieettiä, kaalilaatikolla kitkuttamista ja jos jonkinlaista aikaikkuna syömistä, jossa syödään vain ja ainoastaan silloin, kun kuun horisontaalinen asento nousee auringon eteen aiheuttaen ilmiön, jossa vyötärörasva palaa.
Näiden dieettien ongelma on vain se, että harvan sietokyky kestää niitä muutamia kuukausia pidempään. Sitten taas syödään kuten ennen, eikä ihme, kun on oltu viikkoja nälässä. Laihdutuslääke sen sijaan lupaa torpata tuon jojottelun. Ei tarvitse paastota kanamunilla ja kaalilaatikolla, kun muistaa vain napata laihdutuslääkkeen suuhunsa. Helppoa!
Elämän pituinen lääkitys!
Onhan tuo laihdutuslääke innovatiivinen keksintö eikä ihme, että se viedään käsistä. Se on kuin dieetti, jota voit jatkaa aina hautaan asti. Ihminen pysyy näppärästi halutussa painossa, eikä vaadi oikeastaan kuin rahaa. Laihdutuslääkkeet maksavat monta sataa euroa kuukaudessa, ja ainakaan vielä ne eivät ole kelakorvauksen piirissä. Paitsi tietysti heille, joilla sille on todellinen tarve!
Ja huomautan nyt, että sairaalloisen lihavuuden hoidossa lääkkeet ovat tervetulleita. Elintaso/elintapalihavuus on kokonaan toinen juttu.
Puutonoksa on turhautunut ajatuksesta, että elämme kohta maailmassa, jossa – meillä länsimaissa – on normaalia elää laihdutuslääkityksellä läpielämän. Opetammeko lapsemme siihen, että painoa hoidetaan ensisijaisesti lääkkeillä? Vai opetammeko me lapsemme ja itsemme syömään monipuolisesti ja terveellisesti, jotta mahdollisimman moni pärjäisi ilman laihdutuslääkitystä?
Puutonoksa
