- Näin paljon lapset maksavat vanhemmilleen!
- Lapset maksavat vanhemmilleen 1.03 €/g.
- Mitä lapset maksavat?
- Kuinka paljon maksaa lapsen saaminen?
Näitä meille uutisoidaan. Samalla haikaillaan, että syntyvyys lähtisi nousuun. Otsikot ovat tietysti raflaavia, koska halutaan klikedi klikkiä ja aiheuttaa keskustelua (jonka nyt tekikin), mutta minkä mielikuvan otsikot meille antavat?
Lapset ovat vain helvetillinen taakka ja kuluerä. Otsikot ikään kuin kysyvät, että mietipä, jos sijoittaisit kaikki nuo säästöön jäävät rahat indekseihin ja matkusteluun. Olisi elämä onnellista, koska ei olisi rahahuolia!
Kaikki mitataan rahassa, jopa lapset.
Raha, raha ja raha. Kaikki mitataan rahassa. Raha kertoo, että kuinka menestynyt ja hyvä ihminen on. Raha ohjaa meidän kaikkea tekemistämme, vaikka voin kahden lapsen isänä vakuuttaa, että lapsia ei voi mitata rahassa. Tai voihan lapsille hintalappua laittaa, kuten media tekee, mutta mitä väliä?
Ei väliä ainakaan meille, joilla on jo lapsia. Me tiedämme sen, että lapsille ei voi laittaa hintalappua, koska ilman heitä, mikään raha ei tunnu enää miltään. Jos joku veisi minulta lapseni, niin ei ole olemassa sellaista rahaa, joka sen tyhjiön koskaan täyttäisi.
Tähän rahaan on vanhempien syytä varautua.
Kaikki rahat menevät lapsiin? Kyllä paljon menee ja niin sen kuuluukin mennä, koska millään muulla ei ole merkitystä. Toistan itseäni ja sanon, että jos lapseni viedään minulta pois, niin millään ei ole enää mitään merkitystä. Voit varautua, siihen että lapsesi vie sinulta aivan kaiken, rahat, sielun, järjen ja sydämen. Kaikki menee, mutta vastineena jotakin korvaamattoman arvokasta.
Jokainen antaa vähästään.
Hintalappujen laittaminen lapsille on muutenkin outoa, kun me kaikki olemme varallisuustasoltamme erilaisia. Joillakin on varaa laittaa lapsiin enemmän kuin toisilla, niin se on aina ollut. Ei se ole meitä estänyt lapsia saamasta.
Standardit ovat nykyään vain niin korkealla. Lapsilla pitää olla omista huoneista lähtien kaikkea. Ehkä olemme siirtyneet aikaan, että lasten rakkaus ostetaan kaveruudella, materialla ja vapaalla kasvatuksella, jossa ei ole rajoja? Ennen aikaan riitti, että lapsille annettiin rakkautta, jakamatonta huomiota ja rajoja, joiden sisällä toimia.
Halutaan tarjota parempaa elämää, kuin mitä minulla oli, ja tämähän on luonnollista. Usein nämä vain peilaavat materiaan ja varallisuuteen. Omalle lapselle halutaan aina uudet kengät, koska itsellä oli aina vain käytetyt. Nyt halutaan matkustella vähintään kerran vuodessa, koska lapsuudessa siihen ei ollut varaa. Lapselle omahuone, koska itse on nukuttu sanamassa huoneessa yhden tai useamman sisaruksen kanssa.
Kaikki tuo on kuitenkin materiaa ja varallisuutta, jolla mitataan meidän ihmisarvomme. Jos en pysty tarjoamaan enempää tai vähintään samaa, kuin mitä minulla oli, niin en halua lapsia? Puutonoksa on poikkeus, ja jos se tekee minusta huonon ihmisen, niin olkoon se niin.
Puutonoksa on epäonnistunut?
Minulla oli oma huone, pelasin jääkiekkoa, kävimme ainakin kerran vuodessa ulkomailla ja uusia vaatteitakin riitti. Juuri sellainen lapsuus, joka kaikilla pilalle lellityillä lapsilla oli. Se oli hemmetin hyvä lapsuus.
Nykyään Puutonoksa on aikuinen ja perheen isä kahdelle lapselle. Lapsilla ei ole omia huoneita, emme matkusta ulkomaille useampaa kertaa vuodessa ja kierrätämme vanhemman lapsemme vaatteita nuoremmalle, vaikka ovat eri sukupuolta.
Harrastuksiin on toistaiseksi ollut rahaa ja toivottavasti on jatkossakin. Ihan samaa elintasoa minulla ei kuitenkaan ole varaa tarjota lapsillemme, kuin mitä minulla oli lapsena ja joskus poden siitä huonoa omaatuntoa, mutta se on vain minun omallatunnollani.
Ei lapsiani kiinnosta se pätkääkään. He eivät tiedä enemmästä tai vähemmästä, he vain haluavat vanhempiensa jakamattoman huomion, ruokaa ja käydä vessassa. Perustarpeita ja rakkautta, sitä lapset haluavat. Uskallan väittää, että näihin asioihin meillä kaikilla on varaa, jos oma mielemme antaa siihen myöten.
Yhteiskunnan puolesta tulevat paineet.
Lapsella pitää olla sitä, tätä ja tota. Kaikki maksaa näin paljon, eikä lapsia ei pidä köyhyyteen tehdä. Tällaista kuvaa meille luodaan, eikä se ole oikein. Luodaan asetelma, että ihmisillä ei ole varaa lapsiin, ja se kyllä sapettaa allekirjoittanutta.
Vaikuttajat somessa luovat kuvaa, kuinka heidän lapsillaan on kaikkea uutta, yhteensopivat vaatetukset ja kaupalliset yhteistyöt. Osa vanhemmista tekee rahaa lapsillaan ja käyttävät lapsiaan mallinukkeina, tuotekuvastojen kasvoina. Eikä siinä ole mielestäni mitään vikaa. Jollainhan ne arjen maksut on maksettava, ja jokainen hakee euronsa sieltä, mistä sen parhaakseen näkevät.
Lapsi maksaa yli 100 000 euroa!
Maksakoot ja viekööt tuhkatkin pesästä, kunhan saavat olla mahdollisimman terveinä ja ehkä joskus aikuisina voivat todeta, että heillä oli onnellinen ja hyvä lapsuus, jossa vanhemmat olivat läsnä.
Lapsettomuus.
On olemassa vielä paljon ihmisiä, jotka haluaisivat lapsia, mutta eivät niitä voi syystä tai toisesta saada. Moni käy lapsettomuushoidoissa vuosia, eivätkä he siltikään koskaan saa omaa lasta. Nämä hoidot eivät ole ilmaisia, vaan ne maksavat tuhansia euroja. Osa laittaa syntymättömiin lapsiin tuhansia euroja ja meillä kysellään, että kuinka paljon maksaa lapsen saaminen? Osa ei voi saada omia lapsia, vaikka heillä olisi miljardeja. Lapsia ei vain voi mitata rahassa.
Täällä heitä on tulossa.
Ja kun yöllä valvoessa pohtii ja tuntee syyllisyyttä ihan kaikesta, voi aina ajatella, että kyllähän tässä yritetään niitä tulevien vuosien työntekijöitä ja veronmaksajia tuottaa ja kasvattaa. Hei, yhteiskunta ja media, meitäkin on.
Teksti – Puutonoksa
