”Kolmannen maailman sodan uhka on todellinen?!”
”Minne ydinaseisku olisi mahdollinen”
”Lähi-Idän konflikti eskaloituu!”
”Suomi on samanlaisen vaikuttamisen kohteena, kuten Ukrainakin oli ennen Venäjän hyökkäystä!”
”Jokaisen suomalaisen tulisi varautua ja olla elämänsä kunnossa vuonna 2025”
”Kiina ja USA käyvät jo taloussotaa”
”Pohjois-Korea tuo joukkojaan Venäjälle. Uudenlainen eskaloituminen!”
Sivuun jääviä otsikoita ovat otsikot ilmastonmuutoksesta, sosiaalisen median vaikutuksesta yhteiskuntiin, ekologisesta ja geopoliittisesta murroksesta tai tekoälyn ja robotiikan kehittymisestä. Näiden ratkaisemisesta ei puhu kukaan, koska kaikki energia menee noihin vahvempiin otsikoihin.
Listaan voidaan lisätä vielä maailman maiden sisäpoliittiset ongelmat ja yleinen polarisaatio.
Mielenterveysongelmat ja ihmisten jaksaminen arjessa. Kaiken kukkuraksi vielä lasten ja nuorten tulevaisuuden kuvat. Voi nopeasti ymmärtää, että tämän päivän maailma tarjoaa pelkkiä uhkakuvia ja epävarmaa tulevaisuutta.
Tämän viikon Puutonoksa-blogi aikoi pureutua siihen, miksi meitä suomalaisia vaivaa lapsettomuuskriisi ja miksi nuoret aikuiset eivät halua lisääntyä.
Taidankin jättää tekstin tähän, koska asia tuli varmasti selville.
Puutonoksa lähteekin tästä hakemaan lapsensa päiväkodista ja halaa normaalia tiukemmin.
Maailma muuttuu yhteistyöllä tai sotimalla. Näyttää sille, että maailman johtajat ovat noista toisen valinneet. Historian valossa, maailmanjohtajien tapa ratkaista ongelmia on aina ollut väkivalta. Mikään ei ole muuttunut. Toisilleen täysin tuntemattomat tappaa toisiaan, koska toisensa hyvin tuntevat ovat asioista eri mieltä.
Terveisin,
Puutonoksa.
