Sademetsät uhanalaisiksi, jotta voimme täällä Pohjolassa ajella vähäpäästöisesti?

Katsoin keskiviikkona 3.2.2021 Yle A-studion, jossa keskusteltiin biopolttoaineista. Olen jostain syystä antanut itseni ymmärtää, että biopolttoaine on kuin elintarvikkeiden luomu. Parempaa, kestävämpää ja helvetisti kalliimpaa. Biopolttoaine on näistä vain yhtä, ja se on tuo helvetisti kalliimpaa. Ministeri Harakan mukaan Suomi on edelläkävijä biopolttoaineiden jakeluvelvoitteissa. Ja mikäli ymmärsin ohjelmassa olevan insertin ja asiantuntijoiden puheet oikein, niin se ei ole mikään ylpeilyn aihe ainakaan nykytekniikan valossa, vaikka ministeri Harakka niin väittää. Kokosin tuohon alle sen mitä ymmärsin, kertokaa te, olenko ymmärtänyt oikein? Olen siis todella hämilläni siitä, kuinka väärässä olen biopolttoaineista ollut vai olenko?

Indonesiassa hakataan sademetsiä alas, jotta me saamme Suomen tieliikenteen aiheuttamat päästöt puolitettua. Palmuöljyteollisuus on siis keino puolittaa Suomen tieliikenteen aiheuttamat päästöt vuoteen 2030 mennessä? Biopolttoaine on siis jatkettua polttoainetta eli vähän kuin Kontulan Bablo Escobarit jatkavat kokaiiniaan perunajauholla. Neste jatkaa öljyään raaka-aineilla, jotka vaativat sademetsien hakkuita ja näin syntyy biopolttoainetta.

Suomen hallituksen luomassa tiekartassa on tavoite, että yli kolmannes tieliikenteen käyttövoimasta vuoteen 2030 mennessä tulee olemaan biopolttoainetta. Suomen biopolttoaineiden jakeluvelvoite on jo nyt maailman korkein. Kunniahimoisen hallituksemme tavoite on kuitenkin kasvattaa jakelutavoitetta (33 % jakeluvelvoite vuoteen 2030 mennessä) entisestään.

Biopolttoaineiden hinta on kova siis luonnon lisäksi myös lompakoille.  Ministeri Harakan mukaan tämä on se hinta mikä vain pitää maksaa, kun haluamme tehdä tieliikenteestämme vähäpäästöisempää. Sademetsät sukupuuttoon tuntuu kovalta hinnalta sille, että me suomalaiset voimme ylpeillä sillä, että ajelemme biodieselillä.

Harakka sanoo haastattelussa, olevansa käsityksessä, että suomalaiset haluavat tankata biodieseliä autoihinsa, mutta sen tulisi olla halvempaa. Kyllä, hyvä ministeri, olet asian ytimessä. Moni myös ostaisi kaupasta aina luomua, jos se olisi halvempaa ja raha siihen riittäisi. Nyt suurin osa ostaa kuitenkin halvinta mahdollista ja siinä ei paljoa eettisyys paina. Toiseksi tämä biopolttoaine ei ole edes luomua. Vertaukseni luomun ja biodieselin välillä ei ole siis paras mahdollinen, mutta en järkytykseltäni keksinyt muuta. Sori siitä.

Kuluttajalle ei kuulu tieto siitä, miten paljon sademetsää biodieselin valmistukseen tarvitaan. Onko tässäkin tapauksessa vain luotettava hölmönä päättäjiin?

Ohjelmassa nähdyn biotaloustuntija Otto Bruunin mukaan biopolttoaineiden käyttö voi olla silloin kestävää, jos sen raaka-aine on uusiutuvaa, se on kestävästi tuotettu ja se vähentää todistetusti kasvihuonekaasupäästöjä. Ruotsissa ja Norjassa nousi kohu, kun huomattiin, että jakeluvelvoitteiden kasvattaminen aiheuttaa sen, että kestävästi tuotetut raaka-aineet eivät riitä. Ruotsissa ja Norjassa biopolttoaineen tärkein raaka-aine on palmuöljyn rasvahappotisle. Tämä Palmuöljyn rasvahappotislettä syntyy palmuöljynjalostuksen sivutuotteena eli on tästä tuotannosta syntyvää ”jätettä”. Samalla tavalla kuin joulukinkun kypsennyksestä syntyvä rasva on jätettä ja myös tästä tehdään öljyyn lisättäessä biopolttoainetta. Palmuöljyn tuottaminen ja sen jätteestä eli palmuöljynrasvahappotisleestä aiheutuu mahdollisesti, jopa enemmän metsäkatoa ja kasvihuonekaasupäästöjä kuin fossiilisista polttoaineista.

Ruotsi ja Norja pitivät aluksi palmunöljyn jalostuksessa syntyvää rasvahappotislettä jätteenä, mutta tutkimukset osoittivat, että tästä rasvahappotisleen tuottamisesta aiheutuu niin paljon päästöjä ja metsäkatoa, että Ruotsi ja Norja eivät luokittele rasvahappotislettä enää jätteeksi ja niiden käytöstä on syytä luopua.

Suomessa Energiavirasto kuitenkin vetää linjansa eri tavalla kuin muut pohjoismaat. Valtion yhtiömme Neste voi siis tuottaa valtion hyväksymänä biopolttoaineita ilman ongelmia. Neste ei halua kertoa julkisuuteen, kuinka paljon heidän jalostamansa biopolttoaineet sisältävät palmuöljyä tai rasvahappotislettä. Neste vetoaa markkinoiden kilpailuun ja salaisiin ”resepteihin”. Kuluttajalle ei siis kuulu tieto siitä, mitä raaka-ainetta hän autossaan käyttää, mutta ministeri Harakan mukaan on kansalaisen luotettava EU:n linjaan ja kunnianhimoisen hallituksemme tekemään kestävään/vihreään tiekarttaan.

Laki velvoittaa ihmisiä käyttämään biopolttoainetta, kuitenkaan kertomatta kulkeeko automme kinkkurasvalla vai kaadetuilla sademetsillä? Aika rapeat vaihtoehdot sanoi naapuri, kun grillissä safkat pohjaan poltti.

EU lainsäädännön kestävyyskriteerit ohjaavat siis isoja yrityksiä, ja meidän on siihen vain luotettava. EU:ta on kritisoitu liian löyhästä biopolttoainelinjastaan ja moni EU jäsenvaltio on tästä syystä tiukentanut omia lainsäädäntöjään. Suomi ei kuitenkaan koe tarvetta kiristää omia toimiaan tässä kohtaa ja tavoittelee maailmalla asemaa johtavana biopolttoaineiden tuottajana.

Päättäjät ovat huolissaan joka asiasta, kuten lumettomista talvista. Pelastetaanko lumiset talvet biopolttoaineilla? Sademetsiä sillä ei pelasteta.

Indonesiasta tuodut rasvahappotisleet ja kinkkurasvat ovat siis vihreä elvytys tiekartallamme. Harakka neuvottelee, että Neste perustaisi biopolttoainetehtaan Porvooseen, koska muuten Nesteen tehdas menee Rotterdamiin. Suomen hallitus on koko ajan puhunut uusista vihreistä työpaikoista, mutta ovatko nämä sitä?

Kestävää kehitystä, missä metsät hakataan muualla, jotta me saamme työtä ja samalla vähennämme esimerkillisesti tieliikenteen päästöjä? Tuntuu menevän harakoille tämä homma heti alusta ja tiekartta ei ole kovinkaan vihreä tai kestävä.

Onkohan ministeri Harakalla ja muilla päättäjillä paljonkin Nesteen osakkeita, kun ajavat hanketta kuin käärmettä piippuun? Ohjelmassa ministeri Harakan kanssa studiossa keskustellut WWF:n ohjelmapäällikkö Jussi Nikula oli ministerin kanssa erimieltä biopolttoaineiden kestävyydestä. Ministeri Harakka vetosi tieteeseen ja niin vetosi myös WWF:n Jussi Nikula. Kumman tiedekunta on sitten oikeassa EU:n vai WWF:n?

Joka tapauksessa minä ymmärsin niin, että jos Suomi haluaa lisätä biopolttoaineiden tehtailua, niin se vaatii lisää raaka-aineita eli kinkkurasvaa tai palmuöljyn rasvahappotislettä. Niiden saaminen vaatii sademetsien hakkuita ja jatkossa yhä enemmän, sillä vaikka Neste olisi markkinoiden vastuullisin toimija, niin vastuullisenkin toimijan on se raaka-aine joistain sademetsästä hakattava?

Iltasanomat uutisoi 5.2.2021, että Nesteen suurin tuotto tulee uusiutuvista tuotteista. Laittaa miettimään, että tekeekö valtionyhtiömme voittonsa sademetsien kustannuksella? Meneekö tämä systeemi läpi kaikille päättäjille, siis jopa luonnosta välittäville?

Kommentoikaa ja kertokaa olenko yhtään jäljillä vai olenko ymmärtänyt täysin väärin?

Puutonoksa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *