Esplanadin pyörätieremontti on farssi!
Nyt koko Esplanadi pilataan vain muutaman pyöräilijän tähden.
Esplanadin pyörätieremontti etenee ja pahimmalla mahdollisella tavalla. Remontti varmasti maksaa miljoonia, mutta vastinetta sille rahalle ei saada. Sanonta ”rahalla ei voi ostaa tyylitajua”, pitänee hyvin paikkansa, kun miljoonia kustantavalla remontilla saadaan upean historiaa havisevan Espanpuistoon mustaa pikitietä.
Historiaa ja ympäristöä kunnioittaen olisi vanhan mukulakivitien viereen voinut laittaa asvaltin sijasta, vaikka maisemaan istuvaa ja historiaamme kunnioittavaa liuskekiveä. ”Pyöräilijän on epämiellyttävää ajaa mukula-nupu-noppakivitietä.”
Mitä pyöräilijän perse sitten kestää?
Ei hiekkaa, koska pölisee. Ei kiveä, kun tärisee. Ei lunta, kun liukasta. Ei taida pyöräilyhousujen pehmusteista huolimatta kestää mitään muuta kuin pikitietä? Historia ja ympäristö pilalla vain, koska perse ei kestä muutaman sadan metrin tärinää. Ehkä entinen sukupolvi oli oikeassa, kun sanoivat meidän uusien sukupolvien olevan liian herkkäperseisiä. Pyörän satulaan liimatut peppumme eivät ainakaan näiden päätösten valossa kestä tärinää.
Tehdään Espasta viihtyisämpi bulevardi, joissa mukava ajaa fillarilla!
Tämän ymmärrän ja aion itsekin pyöräillä tuolla oman perheeni kanssa. En silti halua ajaa yönmustaa pitumitietä pitkin helteisellä heinäkuulla: tässähän tulee tuskanhiki jo pelkästä ajatuksesta. Vaalea mukulakivikatu olisi helteellä huomattavasti viileämpi ja miellyttävämpi pienestä tärinästä huolimatta. Tärinä on sitä paitsi historiaa, ja nykyään pyörissä on hyvät jousitukset verrattuna entisaikojen hevoskärryihin.
Kuka ikinä keksi laittaa tuohon upean Espan ympäristöön mustaa pitumia ei ole koskaan omistanut koiraa. Eikä laittanut omaa paljasta jalkaansa auringon kuumentamaan asvalttiin. Voi vain kuvitella miten tuohon mustan asvaltin kuumentamaan ympäristöön reagoivat alueen eläimet ja luonto. Puustot ja niissä elävät linnut sekä muut eliöt tulevat varmasti kärsimään, kun kesäisin kuuma asvaltti nostaa ympäristön lämpötilaa.
Asvaltin lisäksi lämpötilaa nostavat jatkossa myös yhtä kaistaa käryttävät autot, rekat, pakettiautot ja moottoripyörät. Miksi viileydestä ei olla pidetty huolta jo suunnitteluvaiheessa? Miten tämä on voinut mennä läpi kaupunginhallituksessa, joka muutama vuosi sitten julisti kovaan ääneen ilmastohätätilan?
Kiva ajaa fillarilla perheen kanssa lippakioskille helteisellä heinäkuulla jäätelölle. Kyllä te tiedätte sen lippakioskin, se on siinä Svenska Teatterin liepeillä, sieltä saa hemmetin isot pehmikset! Mutta varokaa lokkeja, ne kykkivät siinä kioskin katolla, joten nauttikaa jäätelöt kioskin varjojen alla. Pakkohan ne on muutenkin varjojen alla nauttia, kun Helsingin kaupunki päätti nostaa lämpötilaa entisestään. Maisemahaitasta puhumattakaan!
Helsingin kaupungin projekteissa päätöksiä sanelee usein museovirasto.
Museovirasto pitää huolen, että historiaa ei hävitetä. Pitkään ehostusta odottanutta Kontulan ostoskeskustakaan ei voida entisöidä, koska siellä on yksi suojeltava rakennus. Puutonoksa ihmettelee, että missä lymysivät museoviraston edustajat, kun päätös tästä Espan surkeudesta laitettiin alulle?
Helsingin kaupungin oma ohjeistus heidän omilta sivuiltaan kuuluu näin: ”Vanhat pintamateriaalit ja ladonnat ovat tärkeitä arvoympäristöjen ilmeen kannalta, ja ne kertovat kaupunkiympäristön historiallisista vaiheista. Tämä on erityisen tärkeätä Helsingissä, jolla on pääkaupungin arvo, mutta varsin vähän menneisyyttä ja historiallisia kerrostumia. Toisaalta juuri Helsingin katujen vanha graniittityö on eräs sen omaleimaisimpia piirteitä, jota tulisi erityisen huolellisesti vaalia. Historiallisten katutilojen ja puistojen peruskorjaaminen vaatii erikoisosaamista niin suunnittelijalta kuin urakoitsijaltakin. Vanhojen materiaalien ja työtapojen tunteminen on edellytys onnistuneen lopputuloksen saavuttamisessa.”
Niin, että mitä vit€ua Helsinki?
Aina saa hävetä!
Puutonoksa
