Vuosia olen kirjoittanut blogia ilman tuloja, ainakin jos verottaja kysyy. Tältäkö toimittajista tuntuu, jos he joutuvat laittamaan artikkelinsa iltapäivälehtiin meidän luettavaksi ilman korvausta?
Nyt on aika kääntää oma bloggaaminen uudelle kierrokselle – ainakin näin kesän ajaksi:
Aloitan uuden Elämäntyyli blogin.
Tätä Life Style-blogia ei olekaan kukaan varmaan aiemmin keksinyt. Vielä, kun kirjoitan blogissani perheestäni ja elämästämme, niin olemme niin uuden asian äärellä, että moni teistä kysyy ääneen:
– Miksi minä en tuota keksinyt!
Olen suunnitellut tämän konseptin jo niinkin pitkälle, että jos ja kun nämä tekstit herättävät kiinnostusta, niin alan myymään juttujen sekaan mainostilaa, ja sitten niillä tuotoilla hankin itselleni jotain kivaa. Vaikka toivonkin jutuille valtavaa levikkiä, niin on silti pidettävä jutut salassa, ettei vaimo saa tietää, koska kohta on rahaa, massia, pätäkkää, kyllä te tiedätte.
Haluankin kiittää jo nyt kaikkia teitä lukijoita ja tulevia yhteistyökumppaneita, teidän avullanne tästä tulee mahdollista. Jos tekisin blogini kautta yhteistyötä kumisaappaita valmistavan ja myyvän yrityksen kanssa, niin voisin hauskasti kiittää lukijoita ja loistavia yhteistyökumppareita.
Nyt päästään itse asiaan. Kirjoitan teille nyt ensimmäisen elämäntyyli blogitekstin ja aiheena on meidän perheemme tämän kesän ensimmäinen reissu. Osoitan tekstissä selkeästi ne kohdat, joissa olisi tilaa yhteistyökumppaneille. Voin hyvin lisätä ne tekstiin jälkeenpäin, joten ottakaa rohkeasti vain yhteyttä.
Vaimo on tehnyt meidän perheemme elämän helpoksi. Hän on suunnitellut kesän kaikki retket valmiiksi. Ei tarvitse kuin toteuttaa ja nauttia Suomen kesästä. Vaimo aina sanoo, että kaikkea hänen listansa asioista ei tarvitse toteuttaa, mutta ei siitä sen enempää. Tietäjät tietää.
Juhannus Muumilaaksossa!
Juhannuksena meidät erotti joulusta vain päistämme puuttuvat pipot. Nekin puuttuivat vain, koska kenellekään ei tullut mieleen pakata niitä mukaan. Tähän kohtaan sopisi pipoja valmistavan yrityksen mainos. Heidän pipojensa kanssa kesäretkemme Naantalin Muumimaailmaan olisi ollut huomattavasti lämpöisempi. Pipojen ei tarvitsisi olla sävysävyyn, koska ei tässä nyt aleta kuitenkaan ihan liikaa vaatimaan. Ilmainen pipo on ilmainen pipo ja jos jotain ilmaiseksi saa, niin ei siitä sovi valittaa.
Kun suuntasimme kohti Muumimaailmaa, niin lapselle puettiin päälle tuulenpitävää takkia, vaimo sovitteli farkkutakkinsa alle paksumpaa villaneuletta, ja minä kaivoin uuden täyssähköisen automme takakontista toppaliiviä. Toppaliivini ei paljoa lämmittänyt tuulisessa Muumimaailmassa, kun siitä on vetoketju ollut jo muutaman vuoden rikki ja helmat lepattavat tuulessa kuin Batmanin viitta.
Lapsemme tykkäsi lepattavasta toppaliivistäni, kun juoksin pitkin Muumimaailmaa ja esitin olevani Batman. Vaimo ei asiasta ollut yhtä innoissaan. Ja tähän kohtaan sopisi mainostila täyssähköiselle autolle, mutta sehän minulla kaikkine velkoineen jo on. Mutta ehjää toppaliiviä ei. Joten tähän mainos ehjästä toppaliivistä, jossa olisi toimiva vetoketju tai napit. Mikäli toppaliiviä ei keneltäkään löydy, niin kyllä tähän voisi yhteistyön suutarinkin kanssa tehdä. Vetoketju siitä tosiaan on vain rikki, mutta en sitä osaa itse korjata, kun valitsin peruskoulussa käsitöiden sijasta puutyöt ja vaikka aika kova poika olin ja olen edelleen sorvaamaan, niin kakkosnelosesta en silti saa vetoketjua tehtyä. Ainakaan toimivaa sellaista.
Muumimaailmassa ei mikään ole ilmaista. Senkin ahneet taruolennot. Mihinkähän nekin rahansa käyttävät. Muumipeikkokin on ihan erilainen tarinoissa kuin livenä. Tarinoissa Muumipeikko on jotenkin arka, mutta kuitenkin seikkailunnälkäinen, jotenkin sympaattisen oloinen hahmo. Livenä Muumipeikko oli kuitenkin kameroille poseeraava superstara, jota kaikki halusivat halata. Eivät edes perheen äidit osanneet pitää näppejään erossa, vaan näyttivät mallia omille lapsilleen: Muumipeikkoa ei tarvitse pelätä, halasivat niitä liian pitkään ja kertoivat, kuinka ihanan pehmeältä Muumipeikko tuntuikaan.
Muumit kylpee rahassa.
En tosiaan tiedä, mitä Muumipeikko kaikella rahalla tekee ja en ehkä haluakaan. Mörön pelottava olemus traumatisoi minua lapsena jo ihan tarpeeksi. En halua tietoa siitä, kuinka, Muumit nauttivat esitystensä ulkopuolella rahoistaan. Elävät ehkä elämää, kuten Ozzy Osbourne, Tauski ja muut supertähdet. Enkä tarkoita nyt lepakon syömistä, vaan sitä kaikkea muuta.
Haisuli kadoksissa.
Lapsemme suosikki muumihahmo on pusikoissa ja kallioiden luona lepäilevä, luonteeltaan raikulimainen Haisuli. Haisulia ei kuitenkaan löytynyt koko Muumilaaksosta, vaikka koko päivän yritimme häntä etsiä. Toisaalta tuollaista supertähden elämää elävä Haisuli, jolla on raikulimainen asenne elämään ja rahaan, niin voin vain kuvitella mitä hän oli tekemässä. Sanoimme vaimon kanssa lapsellemme, että Haisuli oli kipeänä. Vaikka vaimon kanssa molemmat tiedämme – tai ainakin minä tiedän – että oli varmasti kokkelipäissään panemassa. Tähän kohtaan ajattelisin sopivan luomukananmunia tuottavan yrityksen mainoksen, koska munakokkeli kuuluu meidän perheemme aamupalapöytään, kuten myös Haisulilla.
Poskessa Mona Lisa?
Muumimaailmaan kannattaa varata rahaa. Jos rahaa ei ole, niin kannattaa lähettää lapsi Muumimaailmaan isovanhempien kanssa. Tarkoitan niitä rikkaita isovanhempia, jotka ovat tiukkoja rahastaan, paitsi silloin, kun se koskee lapsenlapsia. Jos tällaisia isovanhempia ei ole omassa suvussa, niin sellaiset kannattaa etsiä oman suvun ulkopuolelta.
Lapsemme halusi poskimaalauksen ja tietysti sellainen hankittiin, koska rahaa on ja tieto poskimaalauksen hinnasta ei saavuttanut minua ennen kuin kuva oli maalattu poskeen.
Ensin luulin, että lapselle oli tehty tatuointi tai kopio Mona Lisasta. Mutta ei: poskessa komeili vesiväreillä maalattu Muumitarinoiden vesihirviö.
Maksoin tuosta 20 minuuttia poskea koristaneesta maalauksesta 7.50 €! Maalaus kesti poskessa 20 minuutin tai ehkä vähemmänkin, mutta tuon 20 minuutin jälkeen huomasin, että maalaus oli pyyhkiytynyt tuulitakin kaulukseen. Tähän kohtaan sopisi mainiosti yhteistyö vesivärejä tarjoavan yrityksen kanssa. Koska, jos naamaan vedettävien vesivärimaalausten markkinahinta on 7.50 € Turun suunnalla, niin meillä Helsingissä siitä voi pyytää tuplat ja aamuisin laitan pop-up kasvomaalauspaikan päiväkotien pihalle.
Muumilaakso itkettää, naurattaa ja raivostuttaa.
Muumimaailma tarjosi kyllä kaiken ja lapsellamme oli hauskaa, eikä meillä vanhemmillakaan tylsää ollut. Lasten riemut kaikkine nauruineen, itkuineen ja raivokohtauksineen on mahtavaa seurattavaa. Siinä jokainen mukana oleva aikuinen pääsee kokemaan jotain unohtumatonta. Olen melko varma, että me vaimon kanssa tulevaisuudessa muistellaan kaiholla ensimmäistä yhteistä kertaamme Muumimaailmassa.
Muistamme sen varmasti monesta asiasta, mutta mielenpainuvin on varmasti Papan Hattu nimisestä kahvilasta tilattu Muumipeikon muotoinen vohveli, joka tarjoiltiin luonnollisesti kermavaahdolla ja mansikkahillolla. Lapsi ei olisi halunnut tehdä vohvelille mitään, koska siinä oli Muumi, mutta eihän sitä lokkien syötäväksi voinut jättää, joten mitä tekee perheen isä? Perheen isä syö sen ilmekään värähtämättä.
Tähän asti olimme päässeet ilman itkua, mutta kuten sanotaan, niin ”Itku pitkästä ilosta” ja huutaen pois Muumilaaksosta.
En minä ainakaan.
Meistä jokainen on traumatisoitunut jostain Muumiin liittyvästä asiasta. Minä aikoinaan pelottavasta Möröstä ja lapseni nyt siitä, että minä, hänen isänsä söin Muumipeikon. Tähän sopisi niin terapiapalveluja myyvän yrityksen mainos kuin myös mainos Muumimaailmasta ja Naantalin kylpylästä.
Olen nimittäin melkoisen varma, että tämä ei ollut viimeinen kertamme Naantalissa ja jatkossakin on tarkastettava, että ovatkohan kaikki Muumit laaksossa.
Puutonoksa
Hyvin kirjoitettu😂 tuo Muumi- vohveli olisi ollut minullekin liikaa.