Puutonoksa, jos joku, tietää, että Oksia pitää aina kohdella kaikella kunnioituksella ja varoen.
Jos joku miettii, että miksi Puutonoksa kirjoittaa tuhotuista kirsikkapuista, niin syy on yksinkertainen: Yksi Oksien ja Oksa kaikkien puolesta.
Syyllinen Helsingin Herttoniemen kirsikkapuistossa tapahtuneelle tuhotyöhön on tietysti hän, joka meni niitä oksia leikkaamaan. Kysymykseni kuitenkin on, että kuka antoi ohjeet vai oliko leikkaaja se jokaisen työnjohtajan unelmatyöntekijä eli niin sanottu itseohjautuva työhenkilö? Sellaisen kädestä ei tarvitse koko ajan pitää kiinni, vaikka tässä tapauksessa olisi ehkä kannattanut.
Millaiset ohjeet urakoitsijalle, jolle puiston hoito oli myyty, on saanut?
Ovatko työn tilaajan ohjeet olleet selkeitä ja onko työvalvonta myös tilaajan eli meidän veronmaksajien puolelta ollut riittävää? Onko urakoitsijaa valittaessa vaadittu riittävää ammattitaitoa? Onko urakoitsija valvonut työnsä suorittamista ja tiennyt mitä ollaan tekemässä?
Lopputuloksen perusteella vastaus jokaiseen kysymykseen on vahva EI.
Kuka on siis oikea syyllinen tapahtumaan?
Jokainen löytää sen mistä haluaa. Annan teille tässä tekstissä vain yhden tai ehkä useammankin vaihtoehdon lisää. Ja tässäkin tapauksessa lukijalla on mahdollisuus tulkita lukemaansa, kuinka parhaakseen kokee.
Tehtyä ei tekemättömäksi saa.
Mutta ennen kuin asiassa päästään eteenpäin on löydettävä syyllinen tai useampi! Puutonoksa voisi syyttää urakoitsijaa, kaupunkia tai inhimillistä virhettä, mutta etenkin noista se viimeinen on niin tylsä syy, että jätän sen kokonaan pois.
Vaikka tässä tapahtui se kuuluisa moka – ja kaikkihan mokaa – niin inhimillisen syyn taakse ei nyt kannata piiloutua.
Syy kapitalismin ja ihmisten ahneuden?
Näitä Helsingin viheralueita ja puistoja, kuten katujakin hoiti ”vanhaan parempaan aikaan” Helsingin Rakennusvirasto. Mutta tuo osoittautui, kuten usein moni muukin julkisella rahalla toimiva taho tehottomaksi ja tuottamattomaksi.
Tarvitseeko verorahoilla tehtävien katujen ja puistojen kunnossapito olla tuottavaa? No, se on sitten toinen juttu.
Mutta koska elämme maailmassa, jossa rahalla saa ja hevosella pääsee, niin myös julkisella rahalla operoivat haluavat tehostaa ja saada tuottavaksi (ja näissä yhteyksissä tuottavuus mitataan vain rahalla) kaiken mahdollisen. No, ihminen nyt vain on ahne, oli sitten ideologialtaan vasemmalla tai oikealla.
Toisaalta tässä tarjoutui nyt kaikkien aikojen mahdollisuus vasemmistolaisen ja sosiaalidemokraattisen puoleen edustajan iskeä poliittisesti Kokoomusta ja Kokoomuksen puisto-osastoa eli Vihreitä poliittisille munille, koska lähes viisi vuotta sitten Kokoomus ja Vihreät halusivat ulkoistaa, anteeksi siis tehostaa puolet katujen ja puistojen ylläpidosta yksityisille yrityksille. Tämä nyt ”virheen kohteeksi” joutunut kirsikkapuisto kuului näköjään sille ostopalvelupuolelle.
Mutta kukkisivatko kirsikkapuut tulevana keväänä täydessä loistossaan, jos työstä olisi vastannut vanha kunnon Helsingin Rakennusvirasto? No, eihän sitä voi tietää, kun ei ole kristallipalloa mistä katsoa, mutta jos puoluekirja löytyy vasemmasta taskusta, niin on selvää, että ennen yksityistämistä tämäkin virhe olisi jäänyt tapahtumatta.
Puuttomanoksan logiikan tuntien arvaatte, että miksihän silloinkin, kun kaupunki huolehti kokonaan kaikesta puistojen ja rakennustensa ylläpidosta omilla tekijöillään, niin käyttökelvottomaksi homehtumaan pääsivät vain historialliset merkittävät kartanot ja huvilat?
Vailla parempaa tietoa ja ymmärrystä onkin siis helppo päätellä, että kaiken kirsikkapuiden karsimisen takana on Helsingin kaupungin innostus ulkoistaa kaikkea mahdollista yksityisille yrityksille, koska sehän tuntuu olevan se kaikista tehokkain ja tuottavin tapa?
Tehokasta se toiminta toki oli nytkin ja vähän liiankin kanssa. Tuottavuus sen sijaan loistaa tälläkin kertaa poissaolollaan, kuten muuten loistaa keväällä kirsikkapuiden kukintokin.
”Tätä saatiin tällä rahalla”, sanoisi entinenkin hankintapäällikkö.
Puutonoksa
